Päästiin jo toista kertaa kimppatreeneihin, hauskaa! Mukana oli yksi koira, joka juoksi lyhyempää matkaa, joten Rieha sai katsella alkuun muiden lähtöjä. Omaan lähetykseen matkaa tuli n. 800m.
Rieha lähti ihan tosi hyvin, kuin tykin suusta. Ajattelin, että ei mitään ongelmaa, laitettiin toinen koira parin minuutin päästä perään ja lähdettiin siirtymään. Kunnes Raisa soittaa, että Riehaa ei näy, samaan aikaan toinen koira tuli jo a-pisteelle. Pienen odottelun jälkeen se palasikin takaisin b-pisteelle, josta julmasti käskin sen takaisin matkaan. Lähti tästäkin taas hyvin, mutta edelleen se jäi jonnekin matkalle. Loppupeleissä kuitenkin saapui Raisan päähän.
Yhtään ei tiedetä, mitä se matkalla teki. Lähtö oli niin hieno ja taas kuului vaan haukuntaa kun se veti täysiä eteenpäin. Luultavasti sille tuli tenkkapoo kohdassa, jossa aukea sammalepohjainen metsä muuttuu risukkoiseksi, pajukkoisei hakkuuaukeaksi n. 100m ennen a-pistettä. Olivat nimittäin kuulleet Riehan haukun ihan jostain läheltä, kunnes se sitten ilmeisesti kääntyi takaisin. Ja kun se sitten loppupeleissä tuli tuon aukean poikki, niin se tuli eri reittiä kuin jo perillu tullut kokeneempi viestikoira. Eli oisiko nuo maastonmuutokset vaan niin haastavia? Mutta pääasia oli, että tuli perille ja uskon että tämä oli sille aika hyvä harjoitus, kun joutui itse miettimään ja ratkomaan.
Raisa lähetti Riehan vielä takaisin minulle, ei tehty siirtymää. Tämän matkan se tuli taas hienosti ja ihan täysiä. Varmasti oli hyvä treeni, sai loppuun positiivisen kokemuksen tuosta matkasta ja vaikeista kohdista selviämisestä.
Loppuun haluttiin vielä vahvistaa a-pisteelle menoa ja otettiin metsäautotiellä ns. baanalla juoksemista. Matkaa sellainen 450m, jossa yhden risteyksen ylitys ja näköyhteyttä ei ollut. Tämän Rieha juoksi tosi hienosti ja ihan täysiä, eli voisi hyvinkin vahvistaa teoriaa siitä, että maastonmuutokset on sille yksin mennessä vaikeita tässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti