sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Pieni keepie onkin suuri palveluskoira!

Eilen treenattiin taas viestiä ja olipa ihan hitsin kivat treenit! Pakukin on palautunut korjauksesta, joten sain taas ajella omalla koirankuljetusautolla, eikä tarvinnt miettiä mihin tunkee tavaroita, edes niitä ylimääräisiä ;).

Viestillä oli mukana Riehan ja Naakan lisäksi kolmas koira, eli saatiin mukavasti häiriötä. Hieman oli haastavaa kävelyttää kahta koiraa b-pisteelle, mutta selvisin kuitenkin ja siellä homma olikin taas hienosti hanskassa. Kolmas koira ja Naakka lähetettiin eka lyhyemmältä matkalta, joten Riehalla tuli hyvää odottelutreeniä. Ihan hipihiljaa se ei malttanut olla, sen verran se oli vireessä ja menossa juoksemaan. Tosi kiva nähdä, että into säilyy odottelusta huolimatta.

Rieha lähetettiin ekaan matkaan reilusta 500 metristä, Naakka meni eka ja R perään. Seuraamisessa oli aika vireessä, mutta pysyi sivulla. Olin valinnut lähetyspaikan vähän huonosti, kun oltiin tultu vähän erikoista reittiä ja lähetin koiran ikään kuin suorassa kulmassa kulkureittiin nähden. Rieha sinkosi käskystä suoraan eteenpäin ja siinä olisi ollut baanaa juosta vaikka maailman tappiin, mutta niin vaan pieni kelpie haistoi, että tultiin sivusta  ja kääntyi oma-aloitteisesti jäljelle. Ihan mahtavuutta, se oikeasti miettii, haistaa ja ajattelee, eikä vaan kaahota!

Siirryttiin reippaaseen 600 metriin ja tähän suuntaan Rieha juoksi edellä. Kuulin, kun se haukahti jossain lähellä, epäilen että se oli edellisen matkan lähetyskohdassa, josta jäljetys alkaa. Sieltäpä se saapui ja hyvällä ilmeellä.

Viimeiselle matkalle Naakka taas eka. Nyt tehtiin ihan koemainen lähetys, tuomarin kanssa. Viimeksihän se reagoi tuomariin jonkin verran ja jouduin kutsumaan sen takaisin, kun koitti varastaa tuomarin käskystä. Nyt ei ollut minkäänmoista ongelmaa, eli kehitystä on tapahtunut. Lähti kuin tykin suusta luvan saatuaan. Oli muuten hauska, kun nähtiin, että ihan parinkymmenen metrin päässä sen pk-liivit repsahti jotenkin ja jäivät roikkumaan takapään päälle. Ajattelin, että se rikkoi liivinsä TAAS ja Raisa tykkää, kun pääsee ompelushommiin... Mutta A-pisteelle tullessa, liivit olivat kuulemma ihan täydellisesti päällä. Ihme eläin noiden liiviensä kanssa :D.

Mutta ihan ältsin hyvä treeni kaikin puolin! Tuntuu, että Riehan juoksuvarmuus on parantunut ihan huimasti ja se on aika himskatin kovassa vireessä tässä hommassa. Mutta onhan tämä vauhtikelpin laji!

Rieha meni treenin jälkeen hetkeksi lepäilemään autoon ja katsottiin Naakan jälkihommia. Oli tosi mielenkiintoisia vinkkejä, sain ajatuksia ihan Viiman verijäljellekin, vaikka metsäjälkitreeni olikin. Josko sitä jaksaisi joku päivä taas lähteä vetämään sientä metsään...

Jälkituokion jälkeen mentiin kentälle tekemään pk-tottista. Tämäkin oli niin hyvä treeni ja oli kiva nähdä ns. koemaista tilannetta, eli että ensin ollaan oltu maastossa ja sitten mennään tekemään tottista. Riehan vire oli erinomainen, se oli itse asiassa aivan liekeissä pk-kapulasta ja koitti koko ajan saada sitä itselleen. Mentiin siis tekemään esteitä ja päätettiin ottaa mukaan ekaa kertaa myös kapula.

Hyppyä tehtiin ensin matalammalla ja kun se ei tuottanut ongelmia, niin korotettiin. Loppupeleissä olisiko korkeutta ollut joku reilu 80cm. Kyllä se vaan näyttää isolta pienen keepien edessä ja mehän tietty Raisan kanssa jännättiin miten käy. Heitin kapulan ja alettiin säätämään, että menikö se nyt varmasti suoraan ja niin edes päin. Rieha oli vieressä aivan täpinöissään ja se ilmeisesti kyllästyi säätäviin täteihin, lähti oma-aloittesti hypylle kuin tykin suusta, leiskautti yli, haki kapulan aivan täysiä ja leiskautti se suussaan takaisin yli. Siis ihan täydellinen nouto, jos ei varastamista lasketa :D. Eli on ihan turha jännittää, Rieha kyllä menee, eikä epäröi pätkääkään. Pikemminkin se tuntui olevan ihan innoissaan tälläisestä haasteesta ja ilmavaraa jäi vielä reippaasti. Ihana!

Välissä treenasin liikkeestä istumista ja luoksetuloa, niissä meno oli hyvää. Sitten mentiin vinoesteelle, jossa treenasin ensin kapulan heittämistä. Aika vaativa homma, tuntui nimittäin, että kapula lensi ihan minne sattui... Voipi olla, että ohjaaja joutuu enemmän treenaamaan heittämistä, kuin koira hyppäämistä...

Ekalla kiekalla R haki narupalloa. Meinasi varastaa ja kiertää esteen, mutta sain takaisin. Uudella yrityksellä tiukempi ja kovempi käsky, niin meni yli ja hienosti tuli yli myös takaisin. Sitten vaihdettiin pallo kapulaan, ekaa kertaa. Ja Rieha teki lähestulkoon täydellisen noudon tässäkin, ihan mahtavuutta! Toki se näkyi, että kapula suussa oli hieman haastavampaa kiivetä, mutta sisukkaasti se veti ja oli aivan liekeissä.

Loppuun tehtiin vielä eteenmenotreeni Raisan opastuksella ja sekin sujui aika päheästi. Toki se pinkoo eteen aika lujaa, että voipi olla että maahanmenoa joudutaan hieman treenaamaan, että menee tuossa vireessä läpi. Mutta toisaalta, meneehän se läpi ruudussakin.

Olipa ihan mahtavuutta! Rieha on kyllä niin pätevä. Nyt alkaa ihan tosissaan vahvistumaan ajatus siitä, että ehkä ehdin sille opettaa nuo pk-tottiksen salat. Oli myös jotenkin helpottavaa, kun Raisa neuvoi, itselle kun tämä on niin paljon vieraampaa ja olo on epävarma. Pääasia on kuitenkin se, että koiran olo ei ole pätkääkään epävarma, pikemminkin päinvastoin. Miun pieni pk-koira!

Ei kommentteja: