Ennen yövuoroa treenit Vihtavuoressa kera Annan. Vettä satoi, mutta ei se mitään. Rieha ei ihan hirveästi sadetta arvosta, iltapissallakin takaovesta mennessä pitää hetki miettiä ennen sateeseen astumista. Onneksi treeneissä se ei näy, eli nou hätä. Tuike pääsi myös mukaan. Se oli koko viikonlopun ihan järkyttynyt, kun vaan mustat otettiin mukaan agikisoihin, joten tämä oli ihan ansaittua ;).
Tuike treenaili ensin sekaisin rallyjuttuja, että hieman tokoa. Vaikka olen päättänyt, etten enää kisaa sen kanssa tokossa, niin silti vähän välillä tekisi mieli. Nytkin se oli niin pätevä, tehtiin ruutua ja tunnaria ja kumpikin sujui hyvin. Toisaalta, koetilannehan on aina ollut meille se ongelma, treeneissähän se on oikeasti ihan järjettömän hyvä. Mutta sitten, jos sen kanssa treenaisi kovasti koetilanteita ja häiriötä... Ehkä se rallytoko on kuitenkin se viihdytys nro yksi, siinä ei koetilanne oli niin paha, kun saan kannustaa ja kehua, niin häiriötkin unohtuu. Mutta ihan hyvä varmaan pitää mielessä nuo tokojututkin.
Rieha aloitti tunnarilla. Olin päättänyt, että ruutu on tänään palkkaliike ja vein sinne valmiiksi lelun. Tunnarissa R sitten bongasi lelun ja meinasi lähteä ruutuu, josta kielsin. Tästä ehkä hieman kiukustuneena, ei malttanut nuuskia ja toi satummanvaraisesti väärän. Uusinta oli parepmi, oma nousi, tosin hieman tökki kuonolla vääriä. Tähän nyt ihan ehdottomasti kotipihassa nenänavaustreeniä!!!
Liikkeestä istuminen tehtiin koemaisesti ja se oli priima, tosin seuruu oli hieman ylivireinen ja näkyi edistämisenä. Siitä sai sitten mennä ruutuun ja lelulle, hirrveän kivaa!
Koska Vihtavuoren kentällä on vinoeste, niin suunnittelin loppuun hieman pk-tottista. Vinoestettä tehtiin niin, että oli namikupit kahdella puolella. Ekalla lähetyksellä ajattelin, että R tulee kyllä takaisin, koska viime treenissä tuli, joten en näyttänyt estettä. No, eipä tullut. Plus että eka ylitys oli sille selkeästi vaikea, vinoeste oli pystympi kuin aiemmin. No, seuraavalle yritykselle näytin esteen palatessa ja johan alkoi sujumaan. Tehtiin vissiin neljä toistoa edestakaisin ja ekan jälkeen ei ongelmia enää ollut. Mutta kyllähän se pieni saa ihan tosissaan kiivetä, ihan sydämestä ottaa :D.
Anna avusti vielä eteenmenotreenissä, josta minulla ei ole sen tarkempaa käsitystä, että miten opettaisin. Tehtiin namikipolla, jonka Anna vei piiloon. Hyvinhän se sinne juoksi, mutta lopussa hidasti. Hyvä ajatus siitä, että ehkä kannattaisi käyttää tuossa mieluummin lelua, niin saisi enemmän sähäkkyyttä. Lelullahan sillä on tehty ruudut ym., niin miksi tuossa käyttäisi ruokaa... En tiedä, mutta kun en ole tätä aiemmin koirille opettanut, niin ei ole niin selkeitä suunnitelmia. Tää meidän pk-tottis on kyllä muutenkin vähän räpeltämistä, katsotaan miten käy jos joskus kokeisiin päästään.
Loppuun tehtiin vielä kaukoja etupalkalla. Oikein hyvä meno, mitä nyt hieman meinasi jumittaa kun pelkäsi Nellin syövän sen etupalkan. Silloin ei voinut nousta, kun oli niin jännää. Hassua, miten tuo jumittaa Riehaa noin paljon, taitaa olla jotain paimenkoirajuttuja. Tuike ratkaisisi asian syömällä namin ennen kuin joku muu ehtii, Rieha katsoo sitä ihan järkyttyneenä "ei voi ottaa tai liikkua, mutta kun tekisi mieli ottaa, ei voi ottaa...". Tosin viikonloppuna agikisoissa tosi kovassa vireessä varasti namin useammankin kerran ja se oli vaan siistiä. Hupaisa. Nytkin kun häiriökoira poistui, niin johan alkoi vaihdot sujua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti