Sunnuntaina jatkettiin kotikisoissa. Tänään kisasi vaan Viima, tarkoituksena metsästää sitä viimeistä nousunollaa. Hieman harmitti etten ilmoittanut Riehaa, koska kisoissa käytiin myös SBCAK:n rotumestaruudesta ja se oli mennyt multa ihan ohi. Olisihan sitä ihan kannatuksen vuoksi voinut kisata...
Viiman kanssa ei paljon tuloksilla juhlittu. Eka rata oli ihan ok ja aikakin olisi riittänyt, mutta Vimps hyppäsi renkaan väärästä kolosta ja siitä HYL. Tällä radalla sillä oli oikein hyvä fiilis ja oli ihan itseensä tyytyväinen.
Sitten se toka rata. Tehtiin puhdas rata, mutta aivan järkyllä yliajalla. Viima ei liikkunut sitten ollenkaan, vaikka kuinka hihkuin. En tiedä yhtään, millä perusteella se yhtäkkiä muuttaa menon tuollaiseksi, mutta ei olla koskaan tehty yhtä hidasta rataa...
Pitää nyt mietiskellä mitä sen kanssa tekee. Toisaalta se tykkää agista kovasti, toisaalta se on välillä kisoissa ihan maansa myynyt. Toisaalta, sitten kun fiilis on kohdallaan niin nollia tulee suht helposti ja ei oikein viitsisi jättää hommaa kesken yhtä nollaa vaille kakkosiin. Toisaalta, en tiedä miten oma hermorakenne kestää tälläistä yllätyskisaamista, josta ei voi koskaan tietää millä fiiliksellä mennään... Toisaalta, sinne kakkosiin kun pääsisi, niin homman voisi hyvillä mielin jättää siihen. Katsellaan.
Sen mie tiedän, että se on miun rakas porokoirani, vaikka ei yhtään agirataa enää juoksisikaan :).
Ai niin, Rieha oli toki mukana ja tehtiin agikisahäiriössä tokoa. Superilme ja muutenkin aika mahti meno. Seuraaminen aivan sikahyvää, vaikka taas totesin, etten osaa kävellä askelsiirtymiä ollenkaan järkevästi. Joku kävelykoulu minulle, kiitos! Kaukoissa jatketasn etupalkkaa hyvällä menolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti