Vihtavuoressa. Rakentelin Tuikelle rallytokoradan, jossa oli monenmoista häiriötä erilaisten törppöjen ym. muodossa. Lisäksi rakensin ihan häiröruudun, jossa oli narupalloa ja noutokapulaa. Huomasin ennen radalle menoa, että Tuiken poski oli turvoksissa, mutta koska ei aristanut sitä, eikä muutenkaan ollut nuutunut, niin jatkettiin hommia. Onkohan tuolla Vihtavuoren kentällä jotain extra-ärhäköitä ötököitä, kun Riehallakin oli viikonloppuna jotain samanlaista...
Itse rata meni Tuikella tosi kivasti, se on kyllä hirmu pätevä ja hirmuisen innoissaan. Hyvin se handlaa rallytokojutskat, olen koittanut nyt tehdä avoimen luokan juttuja, hieman vähemmillä avuilla. Häiröjutut ei tuottaneet ongelmia, pikemminkin pikkukoira vaan tillitti enemmän.
Riesku sitten. Jos viime treeneissä oli sikahyvää menoa, niin tänään tuntui että oli hommat hukassa useammassakin liikkeessä. Ensin niitä jäävien erotteluja, jotka oli tosi vaikeita. Seisomiset meni istumisiksi ja istumiset seisomisiksi. Joko se vaan ei kuuntele, tai sitten se ei oikeasti erota noita kahta liikettä... Tämä on kyllä nyt tosi epävarma. Toki se paransi menoa, kun tehtiin sama treeni uudestaan lopussa. Ehkä sitä vaan pitää selkiyttää ja treenata, treenata, treenata.
Hyppynouto oli onneksi aivan priima, ei valittamista. Ruutu oli tänään palkkaliikkeenä, Lentsun oppien mukaan, eli siellä oli lelu valmiina odottamassa. Hienosti bongasi ja oli selkeästi iloinen kun ruudusta löytyi yllättäen lelu. Nämä oli oikein hyvät liikkeet. Samoin paikkamakuu, joka tehtiin Ruun ja Noomin kanssa.
Tunnari sen sijaan oli ihan hajalla. Oli jotenkin tosi epävarma. Ekalla kiekalla nosti oman, tiputti, maisteli paria muuta ja sitten vasta toi oman. Tokalla kerralla merkkasi oman, nosti väärän ja toi sen. Uusintakäskyllä toi oman. Tässä muuten meinasi tehdä saman kuin kokeessa, väärän luovutuksen jälkeen meinasi singota kapuloille hakemaan uutta, mutta otin sen sivulle. Selkeästi on nyt jotenkin epävarma itsekin ja koittaa ratkoa asian hakemalla lisää. Muutenkin oli levoton ja pureksi kapulaa, mikä on minusta epävarmuuden merkki. Tämä ehdottomasti nyt kotitreeniin ja itsevarmuuden saamiseksi täytyy testata Lentsun metodia, eli että palkkaa koiran tietämättä tuoko se väärän vai oikean. Koira tekee parhaansa ja jos väärä tulee, niin se on kouluttajan tehtävä miettiä mistä johtuu ja korjata asia sen jälkeen.
Kaukot liikkuroituna sujui osaksi oikein hyvin. Muut vaihdot sujui aika kivasti, mutta i-s jumitti kovasti. Muuten etupalkkatreeni on sujunut hyvin, ei enää häsää, tarjoa ja komenna. Tässä kotitreenistä video, jalat hieman luistaa liukkaalla alustalla, mutta muuten ihan hyvä meno:
Viima pääsi myös tekemään ja se oli taas kerran Viimamaisuuden yli-ilmentymä :D. Aloitettiin noudolla, jossa se sinkosi kapulalle kuin heikkopäinen, nosti sen ja toi pari metriä, kunnes tiputti ja jäi tuijottamaan. Ja tuijotti. Hieman heilutti häntää kun kehoitin, mutta pääasiassa tuijotti. Kun oikein rupesin ärisemään, niin nosti ja toi prinsessa-ravilla. Pari muutakin toistoa oli aikamoista showta, vain Viimalle mahdollista... Kehitteli ties mitä versioita. Seuruussa saatiin ihan hyvääkin menoa ja skarppasi kivasti. Mutta on se vaan niin oma elämänsä tuon porokoiran elämä aina välillä :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti