Eilen treenattiin Annan kanssa tokoa Vihtavuoressa. Tosi hyvä treeni oli taas kerran!
Aloitettiin jäävien erottelulla, Anna naksutti merkiksi, kun teki oikein. Hyvä meno ja kuuntelu, ihan muutaman kerran teki väärän, mutta istumisetkin sujui suurimmaksi osaksi. Sitten kaukoja, etupalkalla ja Anna toimi häiriöliikkurina. Riesku oli hirmuisen pätevä, ainoa vaihto, mikä tuotti ongelmaa oli s-i, siinä meinasi vetää maahan väkisinkin. Mutta kuunteli muuten ihan tosi hyvin ja liikettä ei tullut juuri ollenkaan.
Seuraamisessa keskityttiin paikallaan käännöksiin, askelsiirtymiin ja juoksun käännöksiin. Juoksun käännökset on kyllä huonoja, mutta imuttamalla sai pään pidettyä hyvin ylhäällä. Askelsiirtymät sen sijaan sujui hyvin. Lopuksi tehtiin vielä luoksarin stoppeja kierroista ja niistä täytyy sanoa, että ne on ihan MAHTAVAT! Siis kerrankin olen saanut opetettua koiralle tuollaiset stopit, tulee ihan täysiä ja jarraa etupäällä niin, että jää jäljet maahan. Jee! Ja tämä on tehty nyt ihan pelkillä kierroilla, kokonaisia luoksareita tai mitään muutakaan ei olla tehty. Hih, hyvä mieli!
Tänään sitten Raisan kanssa metsään.
Viestitreenin suunnitelmana oli tehdä reilu 500m matka. Matka onnistuikin, mutta taas tuli huomattua se, että reitti kannattaisi tiedustella etukäteen. Lähdin nimittäin hienosti tarpomaan, kunnen tajusin, että maasto muuttuu niin vaikeaksi (kaadettuja puita joka puolella, teräviä, törröttäviä keppejä jne.), että oli pakko palata vähän matkaa takaisin ja lähteä uuteen suuntaan. Reitille tuli siis ylimääräinen hieno silmukka ja sen lisäksi voimakas kaarre vasemmalle. Rieha ja Naru hihnan päässä olivat hieman ihmeissään tästä käänteestä, kun yhtäkkiä lähdettiin palaamaan. Tämän lisäksi puoleen väliin matkaa tuli myös kunnon jyrkkä mäki, eli ihan helpoin maasto.
Koirat oli maastosta huolimatta ihan sairaan päteviä. Ekalla matkalla Naakka juoksi edeltä, Rieha perään. Rieha oli ihan liekeissä, mutta patosi hyvin sivulla ollessaan, näki kun se jännittyi joka lihaksellaan ja oli valmis sinkoamaan. Ja kyllähän se sitten sinkosi, päästi oikein rääkäisyn lähtiessään ja kuulin vielä rääyntää, vaikka koiraa ei enää näkynytkään. Hauska :D.
Raisalta minulle päin Rieha juoksi eka. Ei ongelmaa. Toka lähetys minulta Raisalle oli aikalailla ekan toisinto, hirveä meno oli päällä ja kelpie aivan intopiukkana. Rääyntää kuului taas matkalta ja maassa oli kunnon lähtökuopat kun ruopaisi.
Kolmannelle matkalle tehtiin Raisan ehdotuksesta pieni kikka. Naru juoksi ensin yksin minulle ja lähetin sen takaisin, jolloin Raisa laittoin Riehan tulemaan minulle ikään kuin vastaan. Hieman oli R miettinyt matkalla ja muutenkin sillä kesti kauemmin tulla. Minulle tullessa sen pk-liivit olivat ihan riekaleina yhdestä kohtaa, mietittiin olisiko jäänyt kiinni liiveistään matkalla johonkin ja sen takia sitten kesti tulla? Mutta tuli kuitenkin. Rieha juoksi vielä loppuun takaisin Raisalle itsekseen. Nyt ei lähtenyt ihan samanlaisella raivolla kuin kahdella ekalla kerralla ja pysähtyi hetkeksi miettimään 20m päähän, mutta lähti siitä oma-aloitteisesti sekunnin päästä.
Oikein kiva treeni, Riehalla alkaa idea olla hyvin selvillä ja motivaatio kohdillaan. Hienoa, että se se selvitti myös tuon vaikeamman treenin, mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta. Todettiin, että tuon puoli kilsaa se juoksee ihan ongelmitta, eli matkaa pitäisi alkaa kasvattamaan reippaasti. Luulen, että siinä ei tule ongelmia, kun on kuitenkin tuollaisella kahjo-fiiliksellä :).
Nämä oli muuten jo tokat pk-liivit, jotka Rieha on rikkonut. En tiedä miten se siinä onnistuukin :D. Onneksi viestipari on ompelutaitoinen, jos vaan hermot kestää niitä korjailla :D.
Jotkut on välillä kyselleet, millainen Rieha on kotioloissa. Tämä tuli mieleen, kun kotiuduin eilen työpäivän jälkeen. Rieha oli vaihteeksi yksin kotona, kun pystykorvat oli isän mukana lenkillä. Pystykorvat ovat aina valppaana ovella vastassa ja Rieha niiden vanavedessä. Nyt kun tulin, niin vastassa ei näkynyt ketään. Ajattelin, että Rieha on lähtenyt vahingossa pystykorvien matkaan, mutta huikkasin kuitenkin. Se saapui venytellen makuuhuoneesta, oli siis vaan ollut niin sikeässä unessa, ettei jaksanut napata. Toki, oli se käynyt Veskun kanssa juoksemassa 12km ennen sitä, että uni varmasti myös maistui.
Mutta noin se toimii öisinkin kun tulen töistä, hyvä että jaksaa päätä nostaa sängystä ja häntää heilauttaa. Pystykorvat tulee aina jalkoihin pyörimään. Rieha on siis ihan täydellinen on/off-koira. Yksin ollessaan se nukkuu (ei ole hajottanut elämänsä aikana juuri mitään) ja vaikka ollaan kotonakin, niin se on maailman lunkein koira (kunhan on viihdytetty).Välillä kiipeilee pöydille ja komentaa tekemistä, mutta suurimman osan ajasta on lähes näkymätöm.
Yksi juttu mitä arvostan Riehassa on se, että se ei jaksa vahtia, kuten pystykorvat. Ohikulkijat saa mennä talosta ohi ilman metelöintiä. Se ei myöskään kulje perässä perskärpäsenä, niin kuin välillä kuulee paimenista tai ole rasittavuuteen asti maaninen jostain lelusta, eli meillä saa olla leluja lattiallakin. Rieha tykkää olla lähellä (todellä lähellä, poski vasten poskea) ja tulee mieluusti kainaloon (sängyssä se nukkuisi aina ihan kyljessä kiinni, jos saisi päättää) ja ruokaa laittaessa tykkää istua jalkojen välissä, mutta ei todellakaan seuraa esim. vessaan. Silti, saman tien kun ehdotat sille jotain hommia, niin se on ihan satasella mukana.
Se on siis yllättävänkin järkevä, vaikkei aina uskoisikaan :D.
Aloitettiin jäävien erottelulla, Anna naksutti merkiksi, kun teki oikein. Hyvä meno ja kuuntelu, ihan muutaman kerran teki väärän, mutta istumisetkin sujui suurimmaksi osaksi. Sitten kaukoja, etupalkalla ja Anna toimi häiriöliikkurina. Riesku oli hirmuisen pätevä, ainoa vaihto, mikä tuotti ongelmaa oli s-i, siinä meinasi vetää maahan väkisinkin. Mutta kuunteli muuten ihan tosi hyvin ja liikettä ei tullut juuri ollenkaan.
Seuraamisessa keskityttiin paikallaan käännöksiin, askelsiirtymiin ja juoksun käännöksiin. Juoksun käännökset on kyllä huonoja, mutta imuttamalla sai pään pidettyä hyvin ylhäällä. Askelsiirtymät sen sijaan sujui hyvin. Lopuksi tehtiin vielä luoksarin stoppeja kierroista ja niistä täytyy sanoa, että ne on ihan MAHTAVAT! Siis kerrankin olen saanut opetettua koiralle tuollaiset stopit, tulee ihan täysiä ja jarraa etupäällä niin, että jää jäljet maahan. Jee! Ja tämä on tehty nyt ihan pelkillä kierroilla, kokonaisia luoksareita tai mitään muutakaan ei olla tehty. Hih, hyvä mieli!
Tänään sitten Raisan kanssa metsään.
Viestitreenin suunnitelmana oli tehdä reilu 500m matka. Matka onnistuikin, mutta taas tuli huomattua se, että reitti kannattaisi tiedustella etukäteen. Lähdin nimittäin hienosti tarpomaan, kunnen tajusin, että maasto muuttuu niin vaikeaksi (kaadettuja puita joka puolella, teräviä, törröttäviä keppejä jne.), että oli pakko palata vähän matkaa takaisin ja lähteä uuteen suuntaan. Reitille tuli siis ylimääräinen hieno silmukka ja sen lisäksi voimakas kaarre vasemmalle. Rieha ja Naru hihnan päässä olivat hieman ihmeissään tästä käänteestä, kun yhtäkkiä lähdettiin palaamaan. Tämän lisäksi puoleen väliin matkaa tuli myös kunnon jyrkkä mäki, eli ihan helpoin maasto.
Koirat oli maastosta huolimatta ihan sairaan päteviä. Ekalla matkalla Naakka juoksi edeltä, Rieha perään. Rieha oli ihan liekeissä, mutta patosi hyvin sivulla ollessaan, näki kun se jännittyi joka lihaksellaan ja oli valmis sinkoamaan. Ja kyllähän se sitten sinkosi, päästi oikein rääkäisyn lähtiessään ja kuulin vielä rääyntää, vaikka koiraa ei enää näkynytkään. Hauska :D.
Raisalta minulle päin Rieha juoksi eka. Ei ongelmaa. Toka lähetys minulta Raisalle oli aikalailla ekan toisinto, hirveä meno oli päällä ja kelpie aivan intopiukkana. Rääyntää kuului taas matkalta ja maassa oli kunnon lähtökuopat kun ruopaisi.
Kolmannelle matkalle tehtiin Raisan ehdotuksesta pieni kikka. Naru juoksi ensin yksin minulle ja lähetin sen takaisin, jolloin Raisa laittoin Riehan tulemaan minulle ikään kuin vastaan. Hieman oli R miettinyt matkalla ja muutenkin sillä kesti kauemmin tulla. Minulle tullessa sen pk-liivit olivat ihan riekaleina yhdestä kohtaa, mietittiin olisiko jäänyt kiinni liiveistään matkalla johonkin ja sen takia sitten kesti tulla? Mutta tuli kuitenkin. Rieha juoksi vielä loppuun takaisin Raisalle itsekseen. Nyt ei lähtenyt ihan samanlaisella raivolla kuin kahdella ekalla kerralla ja pysähtyi hetkeksi miettimään 20m päähän, mutta lähti siitä oma-aloitteisesti sekunnin päästä.
Oikein kiva treeni, Riehalla alkaa idea olla hyvin selvillä ja motivaatio kohdillaan. Hienoa, että se se selvitti myös tuon vaikeamman treenin, mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta. Todettiin, että tuon puoli kilsaa se juoksee ihan ongelmitta, eli matkaa pitäisi alkaa kasvattamaan reippaasti. Luulen, että siinä ei tule ongelmia, kun on kuitenkin tuollaisella kahjo-fiiliksellä :).
Nämä oli muuten jo tokat pk-liivit, jotka Rieha on rikkonut. En tiedä miten se siinä onnistuukin :D. Onneksi viestipari on ompelutaitoinen, jos vaan hermot kestää niitä korjailla :D.
Jotkut on välillä kyselleet, millainen Rieha on kotioloissa. Tämä tuli mieleen, kun kotiuduin eilen työpäivän jälkeen. Rieha oli vaihteeksi yksin kotona, kun pystykorvat oli isän mukana lenkillä. Pystykorvat ovat aina valppaana ovella vastassa ja Rieha niiden vanavedessä. Nyt kun tulin, niin vastassa ei näkynyt ketään. Ajattelin, että Rieha on lähtenyt vahingossa pystykorvien matkaan, mutta huikkasin kuitenkin. Se saapui venytellen makuuhuoneesta, oli siis vaan ollut niin sikeässä unessa, ettei jaksanut napata. Toki, oli se käynyt Veskun kanssa juoksemassa 12km ennen sitä, että uni varmasti myös maistui.
Mutta noin se toimii öisinkin kun tulen töistä, hyvä että jaksaa päätä nostaa sängystä ja häntää heilauttaa. Pystykorvat tulee aina jalkoihin pyörimään. Rieha on siis ihan täydellinen on/off-koira. Yksin ollessaan se nukkuu (ei ole hajottanut elämänsä aikana juuri mitään) ja vaikka ollaan kotonakin, niin se on maailman lunkein koira (kunhan on viihdytetty).Välillä kiipeilee pöydille ja komentaa tekemistä, mutta suurimman osan ajasta on lähes näkymätöm.
Yksi juttu mitä arvostan Riehassa on se, että se ei jaksa vahtia, kuten pystykorvat. Ohikulkijat saa mennä talosta ohi ilman metelöintiä. Se ei myöskään kulje perässä perskärpäsenä, niin kuin välillä kuulee paimenista tai ole rasittavuuteen asti maaninen jostain lelusta, eli meillä saa olla leluja lattiallakin. Rieha tykkää olla lähellä (todellä lähellä, poski vasten poskea) ja tulee mieluusti kainaloon (sängyssä se nukkuisi aina ihan kyljessä kiinni, jos saisi päättää) ja ruokaa laittaessa tykkää istua jalkojen välissä, mutta ei todellakaan seuraa esim. vessaan. Silti, saman tien kun ehdotat sille jotain hommia, niin se on ihan satasella mukana.
Se on siis yllättävänkin järkevä, vaikkei aina uskoisikaan :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti