Torstaina oltiin ACEn agilitykoulutuksessa, jonka veti Tiia Vitikainen. Rata oli himskatin vaikea, jonkinlainen sovellus EO-kisojen parhaista paloista. Siinä piti olla hyvät kepit ja itsenäiset kontaktit. Eli hieman jänskätti. Tässä se pätkä, mitä me tehtiin, rata taisi loppupeleissä olla jonkun 30 estettä pitkä, enkä parhaalla tahdollakaan muista loppua:
Lähtö oli jo aika paha, hyppy suoraan kohti ei mitään, josta tiukka käännös pussiin, jonka vieressä oli A. A:llehan Rieha meni, monta kertaa ja vaikka kouluttaja seisoi edessä. Ekalla kierroksella ei saatu tätä sujumaan sitten millään, mutta tokalla onnistui jo vastakäännöksellä, kun oltiin välissä sitä muisteltu ja tokoiltu vähän päälle. Kepit löytyivät yllättävän hyvin sylkkärillä.
Keinu oli myös tosi vaikea. Sellaisessa paikassa, ettei koiraa päässyt saattamaan, vaan sen piti mennä itsenäisesti, taas kohti tyhjyyttä. Eihän me tuota olla treenattu ja vaikeaahan se oli, Rieha kääntyi keinulla takaisin ja rämäytteli sitä joka suuntaan. Siitä mentiin pimeään putkeen, johon saatoin viemällä putken keskeltä, hyvin sujui.
Siitä päästiinkin mukavaan tekniikkahässäkkään, joka sujui aika kivasti. Putkeen reipas lähetys ja rohkea liike seuraavalle hypylle, oikein hyvä. Siihen pakkovalssi-jaakotus, joka sujui tosi hyvin. Seuraavalle hypylle osumisessa Riehalla oli vähän vaikeuksia, kuulemma hieman paimenkaarrattaa. Siitä sitten seuraava hässäkkä, takaaleikkaus hypylle, puolivalssi ja sylkkärillä seuraavalle, sujui ihan ok.
Tiia sanoi taas kerran, että ei ole kyllä mikään helppo koira viedä. Tiedetään, tiedetään. Perusohjaus pitäisi saada sille kuntoon, että oikeasti kuuntelee mitä tehdään. Samoin tietysti kepit ja kontaktit itsenäiseksi. Lisäksi paljon palkkaa noille edessä oleville hypyille, ettei lähde kaarrattamaan ohi, vaan lukitsee seuraavan. Hyvä huomio oli se, että tokalla kierroksella R oli paljon enemmän hanskassa, kun oli jo päästellyt höyryjä ja tehtiin välissä tokoa ja paria tekniikkaa. Sitä ei ehkä kannata viedä ihan "kylmiltään" radalle.
Niin paljon opeteltavaa ja niin vähän aikaa, eikä näitä oikein pysty edes kotona treenamaan. Jotenkin aksa on ollut ihan lapsipuolen asemassa viime aikoina, pitäisi tsekkailla omaa asennetta varmaan eniten. Toisaalta olen miettinyt että jos en opi Riehaa viemään agiradalla, niin sitten en opi, enkä aio tehdä itseäni hulluksi sen kanssa. Muissa lajeissa treenataan sitten senkin edestä. Mutta ihan kiva, että saatiin vaikealla radalla myös onnistumisia!
-------------------------------------
Sitten siihen päälajiin, eli tokoon. Viikonloppu vierähti Leena "Lentsu" Välimäen tokokoulutuksessa Vihtavuoressa. Kummallekin päivälle oli varattu 40min henk. koht. aikaa ja ehdittiin katsoa mukavasti liikkeitä. Muiden liikkeistä oppi myös paljon ja tosi kivaa oli se, että mukana oli myös paikallaolotreeniä ja häiriötreeniä ryhmässä. Kiva viikkis ja sääkin suosi!
Lauantain ekassa setissä katsottiin Riehan liikkeestä istumista. Kerroin, että se on ollut sillä varma, mutta kokeessa ei ollut. Tehtiin koemainen suoritus ja istui ihan hyvin. Lentsun mielestä kokeen virhe saattoi johtua vaan omasta jännittämisestä ja sen takia erilaisesta käskystä, mikä on varmasti ihan totta. Toiseksi syyksi epäili sitä, että ei olla vähään aikaan treenattu liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, koska olen pelännyt niiden sekoittavan istumista. Tämä on kuulemma aivan väärä ajatus, kaikkia pitäisi treenata koko ajan, että koira oikeasti oppii erottamaan mitä tekee. Ihan perusteltu ajatus joo.
Alettiin työstämään tätä tekemällä vaihtoja satunnaisesti. Ja niinhän se istumisongelma tuli sieltä taas esiin. Treeniä nyt niin, että vaihtoja tulee satunnaisesti koiran ollessa liikkeessä (myös kierrot käy, jos ei halua seuruuttaa) ja ennen vaikeinta (istumista) tehdään kaksi kertaa seisominen, että nähdää kuunteleeko koira oikeasti. Jokaisesta onnistuneesta toistosta palkataan, vääriin ei reagoida. Eli tiivistettynä laitetaan koira tekemään hommia ja miettimään, mikä käsky tulee. Hyvä huomio tuli myös siitä, että kävelen hermostuksissa koko ajan kovempaa ja silloin istumiset huononee. Samalla äänenpaino nousee. Eli korostetun hidasta ja rauhallista menoa. Eikun treeniin siis.
Toisena liikkeenä lauantaina oli kaukot. Kerroin että kokeessa R ehti tehdä vaikka mitä ja sen, että se on lähdöissä vähän muissa maailmoissa ja sen takia eka siirtymä ei aina onnistu. Näytettiin yksi koemainen suoritus ja tietysti Rieha oli vieraskorea ja teki ihan pätevästi :D. Onneksi toistojen myötä saatiin ongelmatkin esiin, eli liikkuriin reagoiminen, maan nuuskiminen jätössä jne.
Lentsu ehdotti ratkaisuksi etupalkkaa, mikä oli ihan hauska ajatus. Eli nami maahan koiran eteen (eli liian kauas, ettei vedä puoleensa eli ihan siihen puolen metrin päähän) ja siitä tekemään. Tämä vaikutti Riehan lähtöihin heti ihan suunnattomasti, kaikki nuuskinta ja haahuilu jäi pois. Etupalkka myös jumitti sitä, eli kaikki liike jäi pois. Toki jumitus oli alkuun niin kova, ettei se meinannut nousta sitten millään, mutta matkaa lyhentämällä alkoi nousemaan. Ihan varmasti kun tottuu, niin pystyy kasvattamaan matkaa ja etupalkka kuitenkin jumittaa sen verran, ettei liiku. Oikein kiva idea ja Riesku oli selkeästi tosi hyvin kuulolla. Etupalkan laitosta voisi myös kehittää hyvin rutiinin kokeisiinkin.
Päivän päätteeksi tehtiin paikkamakuu. Rieha oli ollut aivan super. Lisäksi tehtiin häiriömakuuta niin, että rivistössa yksi koira teki luoksetuloa. Hyvin R skarppasi, eikä ollut lähdössäkään.
Sunnuntain ekana liikkeenä katsottiin seuruuta. Sanoin ongelmiksi käännökset, joissa pää minusta tipahtaa ja paikallaan siitymät, joissa painaa, plus sitten satunnaisen muun painamisen. Tehtiin koemainen pätkä, joka meni aika lailla niin kuin tekee, hyvällä ilmeellä, mutta painamista esiintyi ja pää meni alemmas käännöksissä.
Painamisesta Lentsu kysyi, että paljonko se minua haittaa. Sanoin ettei juurikaan haittaa, eli mieluummin otan sen ilmeen ja asenteen sekä painamisen, kuin sen että tulee sievästi. Lentsu sanoi että hyvä, anna sen painaa. EVL:n seuruut on niin pitkiä, että suurin osa koirista jättää painamisen siellä pois ja se ilme on kuitenkin paljon tärkeämpi asia. Ihmetteli myös että miten olen saanut kelpien painamaan, oli sitä mieltä että niiden ongelmat olisi ihan päinvastaisia. No joo, ihan kiva oli tämä kuulla, en nimittäin kauheasti jaksa siitä stressata ja minusta on itse asiassa vaan tosi kivaa että Riesku on niin asenteella mukana.
Mutta paikallaan siirtymät on kuulemma huonoja ja kävelen itse niissä ihan miten sattuu. Treenattiin niitä, oikealle menoon otettiin mukaan taka-askel ja se jo paransi menoa. Käännöksiin simppeli vinkki, hidasta hieman ja kerro koiralle mitä tapahtuu. Hitaassa kävelyssä käännökset olivat kuulemma kautta linja hyviä. Juoksuakin katsottiin ja siinä käännökset oli ihan kauheita, tosin ei ihan kauheasti niitä olla treenattukaan. Niihinkin vaan imutuspalkkaa ja varmaa asennetta.
Toisena liikkeenä halusin että katsotaan metskua ja sen palautusta. Näytettiin ja ravilla toi. Mentiin hypylle ja tehtiin hyppynoutona ja edelleen toi ravilla. Lentsu oli sitten sitä mieltä, että voittajan metskun antaisi olla tuollaisena ja evl:n hyppymetskun tekisi niin, että heittäisi kapulan vaan niin lähelle estettä että ei pysty näyttämään ravia. Eli oli hieman sitä mieltä, että tälle ei voi tehdä mitään. Tästä olin eri mieltä, koska R osaa myös palauttaa laukalla. Teki sitä ja tekee sen esim. iltaruuan kanssa. Eli jatketaan yritystä, ajattelin testata myös kiertojen kautta noita palautuksia.
Lentsu halusi nähdä vaikuttaako metsku ohjatun palautukseen ja tehtiin koemainen ohjattu. Ei olla vähään aikaan tehty, mutta niin vaan Rieha teki aika lailla täydellisen ohjatun. Merkille meni laukalla, mutta hallitusti ja ihan keskelle. Kapulana oikea, jonka haki täysä ja - palautti laukalla :). Eli siinä ei metskut näy ja tähän Lentsu oli tosi tyytyväinen.
Loppuun vielä ryhmäliikkeet. Ensin paikallaan istuminen, jota ei olla juurikaan tehty. Rieha oli kuitenkin ollut tosi hyvin, eli jatketaan vaan treeniä. Sitten paikkamakuu, edelleen hieno meno. Paikkamakuuseen tehtiin taas häiriötreeni, tällä kertaa niin, että Lentsu huuteli käskyjä ja heitteli kapuloita koirien takana. Häiriö ei haitannut Riehaa, tosin kerran sain sen itse nousemaan kun palkkasin huonosti.
Häiriötreenistä tehtiin vielä pari eri variaatiota. Ekassa koirat oli ympyrässä, oma koira jätettiin istumaan, lähdettiin itse kiertämään ympyrää ja muut häiriköivät ominen koiriensa kanssa tekemällä kaukoja ym. Rieha oli aivan pro, istui varmasti ja hyvin. Häiriköinä ollessamme testailtiin edellisen päivän kaukoja ja ne toimi todella hyvin. Jäävistä liikkeistä tehtiin myös häiriötreeni, eli rivissä tehtiin kaikki yhtäaikaa joku jäävä ja koirien piti tietysti reagoida vain omaan käskyyn. Vielä viimeisenä treeninä oli kaukojen häiriö, eli tehtiin kahdessa rivissä kaukoja koko porukan voimin ja lisäksi Lentsu kävi vielä huutelemassa käskyjä koirien vieressä. Rieha oli niin makea, ei reagoinut millään lailla mihinkään ja teki aivan täydellisiä vaihtoja etupalkan kera, jee!
Ilo ei vielä siihen loppunut, koska tehtiin vielä kaksi leikkimielistä kisaa. Ekassa määriteltiin Laukaan paras kaukokäskyjen tekijä ja toisessa Laukaan tottelevaisin koira ;).
Kaukokisa meni niin, että tietyltä viivalta kisattiin kenen koira tekee puhtaan vaihdon pisimmästä matkasta. Tultiin tässä kisassa toiseksi, kun tehtiin istu-maahan kentän toisesta reunasta eli varmaan jostain 30 metristä. Ja oltaisiin voitu kyllä vielä jatkaa, en usko että olisi ollut ongelmia pidemmästäkään matkasta, mutta kenttä loppui jo kesken.
Tottelevaisin koirakko määriteltiin leikissä, jossa mentiin koirien kanssa ympyrässä ja Lentsu huuteli käskyjä. Hitaimmin käskyn tehnyt tai väärän asennon tehnyt koira tippui. Avustaa sai ja pieni kilpailuhenki varmaan syttykin :D. Riehasta tämä oli tosi hauskaa ja loppupeleissä päästiin loppuun saakka, eli Rieha sai Lentsun antaman tittelin tottelevaisimmasta koirasta :D. Näinkin voi siis treenata :D.
Ai niin, Riehalla oli treeneissä joku ongelma kuononsa kanssa. Koitti raapia sitä kovasti ja välillä häiritsi ihan selkeästi. Minusta se oli joissain liikkeissä myös normaalia rauhallisempi, tiedä sitten johtuiko tuosta. Kentällä pyöri hulluna mäkäräisiä ja ampiaisia, eli ihan hyvin joku saattoi tuikata kelpiä kuonoon. Pikkaisen sillä oli huuli turvoksissa, mutta muuten oli kuitenkin ihan ok, eli seuraillaan.
Hauska viikonloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti