Maarit oli ottanut hienoja kuvia Rieskun voittajaluokan debyytistä. Iloinen mieli minusta näkyy :)
Seuruuta, huomatkaa hymyt :)
Pikkaisen painaa, mutta edelleen hymy huulilla
Luoksarin stoppi on aikalailla tasan siinä missä kuuluukin
Kuin myös eteentulo
Ruudussa
Hyppynoudossa tarkkana
Metsku on korrektia menoa
Ja tunnarissa on ilo irti
Kiitos Maarit ihanista kuvista!
Tänään oli taas aivan ihana ilma ja sen kunniaksi vietettiin äksönpäivä. Aamupäivällä käytiin koko sakki lenkillä, Vesku ja koirat juoksi ja mie pyöräilin. Siitä päälle uimaan, hiekkarantaan ja kirkkaaseen veteen, olipa mahtavaa! Mulla on uudet kengät, joiden kanssa onnistui sekä uinti että vesijuoksu, eikä tarvinnut läträtä kenkien vaihdon kanssa. Katsokaa itse: http://www.onemoment.fi/
Uinnin ohessa piti hieman leikkiä VEPEä. Ohjelmassa siis hukkuvan pelastusta. Vesku sai olla ensin koekaniini. Hyvällä ilmeellä Rieha lähtee ja kiskookin kohtuu hyvin. Se päästää vaan herkästi irti, jos tassut ottaa pohjaan tahi hukkuva räpiköitsee enemmän. Mutta ei se ole kuin treeniä vailla, koko ajan paranee itsevarmuus. Miekin leikin kertaalleen hukkuvaa ja kyllä me rantaan asti selvittiin. Muuten Riesku ui seurana pitkiä lenkkejä, se on kyllä sellainen urheilija. Viimakin yllätti lähtemällä uimaan perään ja Tuike-parkakin koitti räpiköitseä, mutta tyytyi sitten jäämään rantaveteen, johon sitten heiteltiin lelua. Ihana aamupäivä!
Iltapäivästä ajettiin Raisan kanssa Vihtavuoreen. Riesku teki metskua, joka oli aikalailla kokeen toisinto. Pitää ottaa edelleen iltaruualla toistoja, josko sen laukan saisi sieltä kaivettua. Tunnarissa treenasin erikseen luovutusta ja siitä sivulle tuloa, ettei vaan enää koskaan käy niin kuin kokeessa. Hyvin toimi ja toimi myös liikkuroidussa koemaisessa. Liikkeestä istuminen sen sijaan oli edelleen hukassa, se on nyt jotenkin rikki. Treenasin sitä kiertojen kautta ja se voisi olla hyvä lähestymistapa, ettei tarvii koko ajan seuruuttaa. Välillä sujui ja välillä teki taas hienon näyttelyseisonnan. Loppuun vielä kaukoja, jotka on tällä hetkellä sellainen huuto-/nopeuskilpailu... Hirveän hauskaa sillä on.
Viima teki piitkästä aikaa avoimen liikkeitä. Taka-ajatuksena mahdollinen piirinmestiksissä varakoirakkona olemin. Kyllähän se ne muisti ja teki hyvin Viimamaiseen tapaan :D. Seuruussa saatiin hyvää pätkää, jäävät muisti, luoksari oli ok, samoin nouto, kaukoissa hieman jumia, mutta treenillä varmaan korjattavissa. Viimahan siis osaa kaiken, vire on se vaikeampi juttu. Nyt oli ainakin hyvä ilme ja kissanruokapalkka kelpasi.
Tuike rallyili. Koitin opettaa sille oikealla seuruuta ja sen lisäksi tehtiin avoimen kuvioita. Se on aivan huikean pätevä ja seuruukin on parantunut rallyilyn myötä aivan sikana. Ehkä mie tokossa vaan vaadin siltä liikaa, olin liian vakava ja unohdin kehua? Loppuun se vielä nouti metallia ja oli siinä oma pätevä itsensä.
Tokosta lähdettiin vielä viestimetsään. Otettiin neljä matkaa, ekalle tuli pituutta n. 150m, josta pitkä siirtymä, n. 250m ja kolmannen kerran vielä lyhyt siirtymä n. 50m. Matkalla oli useita polun ja crossimoporadan ylityksiä. Lisäksi viimeinen siirtymä kaarsi voimakkaasti vasemmalle, koska törmättiin rantaan.Ekalla ja tokalla matkalla Naru juoksi sen edellä, kolmannella matkalla Rieha juoksi ensin ja viimeisellä taas Naru.
Rieha oli aivan liekeissä, ei meinannut pysyä housuissaan kun tajusi mitä tehdään. Se lähti kuin tykin suusta (ärähdyksen kera) joka matkalle, eikä edes vilkaissut taakseen. Hienosti jäljesti meidät silloin kun tuli ekana, vaikka siirtymä suht vaikea olikin. Ja sen vauhti on aivan huikea. Eli aivan sairaan hieno meno! Tämän treenin isoin ongelma oli se odottelu, kun oli niin kovasti jo menossa, niin meinasi tulla aikamoista komennushaukkua. Eli ei pahalla mallilla ollenkaan, odottelut ehtii kyllä oppia :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti