Pääsiäisen treenihaasteet

Tästä tulee taas sellainen pitkä keräilypostaus, mutta kun ei parempaa pysty, niin ei voi mitään. Blogin ajatus omana treenipäiväkirjana alkaa vähän rakoilemaan...

Viime viikon alku lepäiltiin. Perjantaina koko porukka pääsi halliin. Riehan kanssa treenattiin aksapuolelta viime kisojen vaikeaa paikkaa, eli suoraa, jonka päästä pitäisi mennä vaikeampaan putken päähän. Eihän se vaikeaa ollut, kunhan vaan itse liikun ja ohjaan. Kisoissa jäin vaan ihastelemaan ja tottakai Rieha silloin tekee jo omat päätöksensä.

Viima teki myös aksaa ja se oli kovasti innoissaan. Sen hyppytekniikka on nykyisin kyllä aika onneton, täytyy vaan pitää rimat alhaalla. Pääasia, että pääsee pienesti touhuilemaan. Tuiken kanssa rallyiltiin taas oma selkä kieroon. Ajatus oikealla seuraamisesta alkaa ihan selkeästi kehittyä pienen koiran päässä. Myös Viiman muisteli rallykuvioita ja oli ihan pätevä. Ehkä sekin on vielä rallykisoihin vietävä.

Toisella kierroksella Rieha vielä tokoili. Tehtiin seuraamista, jossa nappasin sen hihnaan, että pystyin hieman sanomaan paikasta. Ehkä se toimi, ehkä ei. Vähän oli väkinäistä, seuraamisen ajatus oli ihan jossain muualla kuin yhdessä tekemisessä. Zeta onneksi sujui paremmin ja kaukoja jumpattiin myös apukepin avulla, mikä oikeasti on auttanut tekniikkaan.

Pääsiäisenä oltiin mökillä. Koirat juoksi ja nautti, aurinkokin vähän pilkahti eli kaikki oli kohdillaan.

Häikäistyneet pystykorvat

Pääsiäismunahaaste

Suurimmaksi osaksi siis vaan rentoiltiin, mutta pientä treeniä oli toki pakko mahduttaa mukaan. Kaukojumppaa nyt ainakin on tehtävä ja lisäksi käytiin tallaamassa vuoden eka esineruutu. Tallattiin n. 30x40m alue ja sinne neljä esinettä.

Rieha nosti kaksi ekaa esinettä nopeasti, kumpikin oli takana ja sinnehän se uppoaa ihan ongelmitta. Luovutukset oli myös priimaa. Kolmas esine oli vaikea, se oli edessä ja materiaaliltaan muovia, eli hajuakaan ei varmasti irronnut niin paljoa. Hieman meinasi kelpiltä usko loppua, mutta avustettuna esine nousi. Nostatin sillä vielä neljännekin etureunassa olleen esineen, ihan vaan sen takia, että jäisi ajatus siitä, että etsiminen kannattaa. Treeni oli ehkä hieman liian vaikea tauon jälkeen ja Rieha oli jo aika väsynyt parin päivän mökillä juoksemisen jälkeen. Pitää seuraavaksi tehdä sille pari motivoivampaa treeniä, huippupalkalla.

Tuike ja Viima hakivat myös esineitä, kaksi kumpikin. Tuike on pieni tehopakkaus, se etenee varvikossa hitaasti, mutta varmasti ja esineet nousee. Viima teki taas omalla tyylillään, välillä pysähdellen touhuamaan jotain muuta. Mutta niin vaan sekin innostui, kun esineeseen törmäsi ja häntä heiluen se ne toi. Mökkireissun mielenvirkistys siis niillekin.

Maanantaina olikin kunnon teeenipäivä, kun ensin treffattiin Riehan lapsi Nasta ja omistajansa Laura. Nasta on kauhean pätevä agikoira ja tokojututkin sujui tosi hyvin, vaikka toko ei heille ykköslaji olekaan. Pitää yrittää tehdä pennuista oma postaus tässä joskus, niin päteviä se on kaikki videoiden perusteella. Saa olla hoitotäti ylpeä!

Riehan kanssa päästiin taas suurennuslasin alle, kun Salme tuli paikalle katsomaan missä mennään. Tehtiin koko evl:n setti läpi kahdessa osassa.

Seuraaminen oli aika järkyttävää. En auttanut koiraa yhtään, tein käännökset ihan varoittamatta saman tien kun kuulin käskyn. Riehan paikka irtoili, kun se ei vaan pystynyt tekemään samaa tahtia. Oikein sellainen malliesimerkki siitä, miten seuraamista ei pidä tehdä...

Zetassa Rieha teki istumisen seisomisena, eli koeajatus tuli läpi. Luoksetulo oli ok, hieman oisi voinut olla napakampi stoppi. Loppu toimi hyvin suoraan sivulle. Ruutu oli meidän hyvää osaamista, ei ongelmia. 

Ohjatussa hieman himmaili merkkiä, hyvä vasemman nosto, mutta pyöritti kapulaa. Hyppynouto oli ok. Tunnari oli hieno, varma erottelu. Kaukoissa sähläsin itse vaihtoja, mutta Rieha teki ihan hyvää työtä.

Kokonaisuutena setti meni ihan ok. Keskusteltiin paljon omasta mielenhallinnasta ja siitä, miten vaikutan Riehaan. Erityisesti seuraamisissa oma mielentila näkyy ja en anna Riehalle mahdollisuutta tehdä töitä yhdessä minun kanssa. Alan jännittämään, teen äkkikkäännöksiä ja äkkipysähdyksiä. Rieha paikkaa niitä aika hyvin, koska se on niin sähäkkä, mutta harmonia jää puuttumaan.

Tehtiin vielä uudestaan seuraaminen ja zeta. Nyt ajatuksena täydellinen rauha, hyvä mieli ja keskittyminen koiraan. Kieltämättä meno parani heti. Kotiläksykuuriksi saatiin juuri tuo seuraamisen yhteys ja rauha. Salme ehdotti, että tekisin treeneissä korostetun rauhallisesti ja hakisin sitä kautta oman ja koiran mielentilan hallintaa. Hitaasti tekeminen tuntuu oudolta, mutta kokeissa aina nopeutan omaa toimintaa eli kompensaatio tulee sitä kautta. Lyhyet, hitaat askeleet sekä seuruuseen että zetaan, samoin kaikki lähtötilanteet korostetun rauhallisesti. Tekniikan puolelta treeniin edelleen kaukojen jumppaus, kapuloiden puremattomuus ja luoksetulon ekan stopin vahvistus. Siinäpä taas hommia :).

Tiistain agitreenit oli peruttu, mutta treffattiin kuitenkin Annan kanssa hallilla. Tehtiin luoksetulon alkua ja loppua. Suoraan sivulle tuloa pitää vielä vahvistella, mutta aika hyvin pystyn sitä auttamaan pelkällä katseen suunnalla.

Seuraamisessa ja zetassa haettiin sitä zen-fiilistä. Aika hyvin sitä saatiin esiin, erityisesti zetassa tykkäsin Riehan keskittyneestä ilmeestä. Se oli jotenkin levollinen, eikä tehnyt vääriä jääviä. Lisäksi Anna osaa hyvin katsoa meidän seuruun ongelmia, eli niitäkin saatiin työstettyä, lähinnä omaa kääntymistä. Loppuun Rieha teki vielä tunnarin pitoa sekä.edessä että sivulla ja kaukoja apukepin kanssa.

Mummo-osasto eli Tuike ja Nelli tekivät loppuun vielä oman settinsä. Tuike siis rallyjuttuja, kovalla innolla. Ihanat, täpäkät japsit!