Seuruu ja ruutu menivät ok, mutta sitten ohjattu. Kentälle oli unohtunut jonkun lapsen jalkapallo ja voi kuulkaa, kun keskusteltiin kelpien kanssa siitä, tarkoittaako sekä merkki ja vasen sitä että juostaan puremaan jalkapalloa. Nimittäin aika monta kertaa käskyt Riehan mielestä tarkoittivat juurikin sitä. Se oli yksinkertaisesti aivan liekeissä, eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi minulla alkoi kasvamaan sarvi otsaan. Hyvin tiukkojen keskustelujen jälkeen se pystyi jättämään pallon ja tekemään ohjatun. Mutta voi huoh, näinkin voi käydä kohta 5-vuotiaan tottelevaisuusvalion kanssa...
Zeta sujui onneksi hyvin. Loppuun tehtiin vielä tunnari, joka onnistui pallosta huolimatta. Teki tosin varmistelun, mutta muuten ok.
Jälkeä ollaan taas painettu. Eilen Rieha ajoi n. 500m pituisen jäljen, jossa oli 5 keppiä. Janalla oli vähän ongelmaa ja haki takajälkeä, mutta korjasi kyllä. Eka suora oli aikamoista ryteikköä ja Rieha ryysi menemään vaikka kuinka yritin hidastaa. Sinne jäi yksi keppi, en itsekään nähnyt sitä.
Ekan suoran ja ekan kulman jälkeen Rieha sitten oksensi. En tiedä oliko jäljellä sitten kusiaisia ja niistä tuli huono olo, mutta oksensi ihan olan takaa kaikki syödyt namit. Hetken se keräili itseään ja koitti syödä oksennusta, mutta lähti omatoimisesti jäljestämään uudestaan. Kaksi keppiä nousi tältä suoralta.
Viimeisellä suoralla nousi yksi keppi ja oltiin melkein lopussa, kun Rieha oksensi taas. Taas se keräili itseään maassa maaten. Hetken päästä palasi kiertäen takaisin päin jonkun matkaa, nostaen viimeisen kepin. Eli aikamoinen työmoraali muijalla, vaikka kuinka olisi huono olo, niin hommia ei keskeytetä. Sai siis olla tyytyväinen, vaikka alussa pieni kiire olikin ja yksi keppi unohtui.
Tänään tein Riehalle kolme janaa. Kaikissa se eteni ihan ok, ekassa haki vähän enemmän, mutta ei ottanut takajälkiä. Kaikki kolme keppiä nousivat hienosti pienen jäljestyksen jälkeen. Eli eilisen ryysimisestä ei ollut tietoa ja keskittyi tosi hyvin.
Pystykorvat tekivät esineruutua näkölähtöjen avulla. Viima meinaa välillä hakea minusta tukea, mutta kun olen ihan hiljaa, niin jatkaa etsimistä. Tuike työskentelee koko ajan varmasti ja reippaasti. Esineet siis löytyivät kummaltakin, tässä todiste pikkukoiran menosta:
Ja tyytyväinen Viima
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti