 |
| Iloa elämään! |
Eilen käytiin juoksemassa koko porukan kanssa. Tallasin Riehalle jäljen vanhenemaan siksi aikaa, eli noin tunniksi. Jälkikausi on nyt siis korkattu. Pituutta jäljelle tuli n. 200m, sisältäen kuusi keppiä ja 5 kulmaa. Heti kunnon testi, miten sujuu talvitauon jälkeen.
Jälkihommat lähti hienosti käyntiin, kun huomasin, ettei jälkiliina ollutkaan autossa. No, yhdet valjaat onneksi löytyi ja 5m flexi, eli niillä lähdettiin. Kyllä oisi hc-jälkiharrastaja ollut kauhuissaan .D!
Ensin janalle. Ja se meni ihan nappiin! Varma eteneminen flexissä niin pitkälle kuin sitä riitti ja sitten lähdin minäkin perään. Meni hienosti suoraan takamerkille ja nosti siitä jäljen hyvin oikeaan suuntaan. Vauhtia oli kiitettävästi, mutta niin vaan eka keppi nousi. Samoin toka ja kolmas. Kolme ekaa kulmaa meni hienosti (osassa oli hieman namia apuna). Neljännestä kepistä R meni yli, mutta palasi itse takaisin, eli ilmeisesti sai hajun jotenkin jälkikäteen. Viidennellä kulmalla se haki jonkin verran, mutta selvitti sen loppupeleissä kuitenkin. Loppu meni hienosti.
Hyvä startti vuoden ekaksi jäljeksi :). Jos ensi kerralle muistaisi ne vermeetkin, toisaalta onnistui se flexissäkin. Täytyy sanoa myös se, että miten se koiraan luottaminen voi olla niin vaikeaa. Nytkin teki mieli itse ohjailla koko ajan, vaikka homma hoitui ilmankin. Ehkä siinä on meidän tärkein treenitavoite tälle kaudelle?
Jälkitilasto on perustettava tällekin vuodelle. Jos tekisi tälläisen hieman tarkemman version:
Matka 200m
Kepit 6/6
Kulmat 5
Janat 1
 |
| Riehasta ei ole jäljestyskuvia, eli tässä Viiman tyylinäyte |
Otin muuten itseäni niskasta kiinni Riehan pujottelun kanssa. Sekä tänään, että eilen ollaan tehty pujottelua lenkkien jälkeen. Rieha ja myös Viima. Tuntuu, että Riehan meno on jo nyt parantunut paljon. Onneksi on kepit omassa pihassa.
Tokorintamalla tehtiin myös pihatreeniä. Eilen tunnaria ja erityisesti niitä ympyrän mallisia. Joku kuutisen toistoa eri paikoissa ja oma nousi hienosti, eikä ollut puhettakaan maistelusta. Ei myöskään tiputtanut omaa kertaakaan, eli oikein hyvä meno. Tänään muistuteltiin luoksarin stoppeja (tai lähinnä sitä seisomista) ja seuraamista.
Lenkin ohessa tallasin tänään yhden esineruudun Riehalle. Joku 30x40 kaistale, kolme esinettä. Tuike tallasi mukana ja etsi samalla onnellisena omistajalta "hukkuneita" esineitä. Se on niin tosissaan tuon homman kanssa, ihana!
Rieha lähti ruutuun normivauhtia, eli täysiä. Kaksi ekaa esinettä löytyi tosi nopeasti, toinen oli edessä keskellä ja toinen vasemmassa takakulmassa. Ensimmäiseen törmäsi oikeastaan ihan suoraan. Luovutukset näissä ok.
Viimeinen esine olikin haastavampi, se oli aikalailla keskellä ruutua. Rieha pyöri siinä ympärillä, mutta ei vaan paikantanut hajua. En tiedä mistä johtui, esine oli sellaisen kannon vieressä. Koko ruutu oli rinteessä ja tuntui, että R alkoi jo hieman väsymään kun juoksenteli edes takaisin ja otin sen uudelleen lähetykseenkin pariin otteeseen. Lopulta se löysi esineen, mutta sen luovuttaminen olikin haastavampaa. Esine oli sellainen puolipehmeä neulatyyny (ilman neuloja), jossa on koristeena sellaisia pikku-ukkoja reunoilla. Sitä vaan piti purra ja tiputella, kun oli niin siisti. Treenattiin sitten erikseen sen hakemista ja tiukan keskustelun jälkeen malttoi olla suunnilleen purematta.
 |
| Koska Riehasta ei ole esineruutukuviakaan, niin Vimps näyttää tässäkin mallia |
Loppulenkki vaan lekoteltiin. Perhoset lensi ja oli vaan niin mahtista. Viima varsinkin osaa ottaa ilon irti lekottelusta, se tuli viereen istumaan ja rapsuteltavaksi. Rieha repi keppejä minkä kerkesi ja hyppäsi säännöllisesti kivelle tarjoamaan jotain keppiä heitettäväksi. Tuike kaiveli koloja sammaleeseen. Jokainen siis omalla tyylillään, kaikki nautittiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti