Vepet ja toko-oppeja

Keskiviikkona vepeiltiin taas. Päätin tesata muutamaa uutta liikettä avointa luokkaa silmällä pitäen. En tosin tiedä ehditäänkö tänä kesänä vielä avoimeen ja ensi kesäksihän liikkeet muuttuvat sääntöuudistuksen myötä. Uskon kyllä, että Riehalle avoimen luokan liikkeet saiso nopeasti koekuntoon, mutta ehditäänkö kokeeseen on sitten eri juttu. Onneksi ensi vuonna tulevat liikkeet ovat nekin varmasti hyvin koulutettavissa.

Aloitettiin treeni viennillä ja otin ekaa kertaa vientiesineeksi lepuuttajan. Kuiaharjoiteltiin ensin maalla ja vaikka maahan koliseva lepuuttaja ei varmaan niitä helpoimpia tuotavia ole, niin Riehalle se ei tuottanut isoja ongelmia. Siirrettiin homma veteen ja hyvin Rieha vei lepuuttajan vieraalle.

Toisena uutena liikkeenä tehtiin oman veneen haku. Eli koira hyppää veneestä ja kiskoo sen veneen rantaan. Tämänkin idean Rieha tajusi heti ja veti veneen hienosti rantaan. Hukkuva tehtiin alokkaan mukaan, eikä siinäkään ollut ongelmia.

Riippumatta nyt siitä mennäänkö avoimeen luokkaan tänä vai ensi kesänä, niin liikkeitä täytyy alkaa vaikeuttamaan Riehalle. Alokkaan liikkeet on sille jo helppoja ja se kuitenkin tykkää, kun saa haasteita. Ottaa sitten työn alle vaikka ne uusien sääntöjen liikkeet.

Ennen sm:iä käytiin toista kertaa Kivimäen Riitan opeissa. Keskityttiin alkuun taas seuraamiseen. Näytin miten luopumistreeni on edennyt ja kerroin, että siitä on ollut hyötyä. Toki se ei edistämisessä riitä vielä kokonaiseen koesuoritukseen (kuten sm:ssä nähtiin), mutta kontaktia se on parantanut ja lyhyellä matkalla se toimii edistämiseenkin. Nyt vaan pitäisi saada ajetuksi se Riehan päähän myös pidemmällä matkalla.

Edelleen kaiken a ja o on se mustavalkoisuus. Se lähtee jo perusasennosta, etten missään kohti hyväksy liian edessä olevaa asentoa. Tähän Rieha on jo kivasti vastannutkin ja tarjoaa perusasentoa taaemmas. Se tuntuu itsestä aika oudolle, kun on tottunut edessä olevaan koiraan. Muuten aletaan työstämään seuraamista pikkuhiljaa. Jos edistää niin muistutetaan luopumisesta ja peruutetaan takaisin ja otetaan uudestaan. Tärkeää omalla kohdalla on myös se, että muista palkata eli pitää pätkät niin lyhyenä, että saadaan myös onnistumisia. Minulla on paha tapa ahnehtia ja liian pitkällä pätkällä Rieha alkaa aina edistämään.

Toisena juttuna katsottiin eteenmenoja. Riitta kertoi tekevänsä niitä lähes aina piilossa olevan palkan kanssa. Koira viedään kentälle ja lähetetään ja jos lähtee vinoon niin haetaan pannasta lähtöpaikalle ja mennään yhdessä pannasta kiinni pitäen katsomaan palkka, jonka jälkeen uusi lähetys. Lisäksi voi tehdä lähetyksiä myös niin, että koira näkee palkan vienni, väliin tehdään jotain muuta ja sitten lähetetään. Eli aika samanalaisi kuin ollaan pk-puolen eteenmenon kanssa tehty.

Lopuksi puhuttiin vielä eteenmenon korjauksen opettamisesta. Riitta suositteli opettamaan korjauksiin koiralle pomput eli korjauskäskyllä koira osaisi pompata kaksi kertaa kummallekin sivulle. Pomput, koska niiden kautta on koiralle on selkeä kriteeri mitä tehdä. Juoksemisessa kriteeri on vaikea määrittää ja silloin on enemmän kiinni omasta pysäytyksen ajoituksesta. Pomput opetetaan kosketusalustan kautta. Tätä ei ehditty kokeilla käytännössä, mutta ajatus jöi hyvin muhimaan.