Kokeen ilmottautumiseen oli vielä pari päivää, joten ehdittiin hyvin testailemaan millä mallilla jälki olikaan. Ajettiin kahtena peräkkäisenä päivänä kaksi valmista jälkeä. Kummassakin oli ihan superhieno jana, eli se osa-alue tuntui olevan mallillaan. Ekalla jäljellä Rieha nosti 4/6 keppiä, lopussa tosin eksyttiin jäljeltä. Seuraavan päivän jäljellä keppejä nousi 5/6. Merkkasi myös tuon jääneen kepin pyörimällä paikallaan, en vaan alkanut sitä tarkemmin etsimään. Se oli luultavasti keppi, joka ehti hajustua vain hetken jäljentekijän kädessä. Tällä toisella jäljellä oli myös paljon kikkoja: mutkia, tien vieressä jäljestämistä jne. ja Rieha selvitti ne hienosti. Tämän treenin jälkeen oli superfiilis, jälkikin voisi ihan realistisesti onnistua!
Samana päivänä aloin soittamaan paikkaa kokeeseen. Varattu. Varattu. Valitsemanne henkilö puhuu toista puhelua. Varattu. Varattu. Varattu. Reilun vartin päästä pääsin läpi ja eihän kokeeseen enää päässyt edes varasijalle. Pettymys oli heti valtaisa. Keväällä valiteltiin, että kokeet ei täyty ja nyt näin, voi itku. Oltaisiin päästy edes yhteen pk-kokeeseen tänä vuonna, mutta ei.
Otsikkoon tämä siis liittyy sillä lailla, että minä tarvitsen kokeita. Koira ei niitä tarvitse, mutta minä tarvitsen sen päämäärän, mitä kohti mennä. Treeni-into jäljellä nousi heti kattoon, kun tällainen päämäärä oli ajatuksissa. Voi olla, että nyt jäljen ajaminen jää ensi kevääseen. Itse asiassa on jännä, miten jännitän kokeita, mutta silti haluan niihin. Jollain tavalla kuitenkin nautin siitä fiiliksestä ja sitten kun kokeessa onnistuu, niin fiilis on huikea. Olen ollut todella onnekas siinä, että Rieha on pysynyt terveenä (kopkop) ja olen pystynyt sen kanssa kisaamaan näinkin paljon. Varmasti treenaisin sen kanssa vaikka kisoihin ei päästäisikään, mutta ei se olisi niin intensiivistä ja lajivalikoima jäisi varmasti pienemmäksi. Koska minun koiraharrastukseeni kuuluu myös se kisaaminen.
 |
| Maajoukkuekarsinnoista viime vuodelta |
Koska tokokokeisiin pääsee hieman helpommin, niin tokoiltu ollaan myös. Ollaan saatu hitsin hyviä toistoja eteenmenoista edelleen. Tiistaina tehtiin päivätreenissä tosi vaikeita eteenmenoja häiriömerkkien keskelle. Aluksi Rieha meni lankaan, mutta ajatus syttyi nopeasti ja pystyi jättämään merkit huomiotta, vaikka ne ihan vieressä olikin. Tehtiin alle myös ohjattu ja edes merkin tekeminen ei haitannut eteenmenoa. Ihan super, juuri tuommoista ajattelua haluan. Tänään treeneissä tehtiin vähän helpompia suoria lähetyksiä eri suuntiin ja hienosti se kyllä etenee!
Tunnarissa ollaan tehty edelleen haastetta. Hieman Riehalle meinaa edelleen tulla kiire, jos kapulat eivät ole näkyvillä tai oma onkin vähän kauempana, eikä se osu sille heti. Oma nousee kyllä, mutta näkee ilmeestä, että ei ihan pysty. Silloin myös kapula pyörii enemmän palautuksessa. Tänään tein ihan vierestä tunnaria isolla kasalla vääriä. Siinäkin meinasi kiire puskea päälle ja näki, kuinka suu meinasi avautua ihan väkisinkin, kun omaa ei heti löytynyt. Näitä täytyy tehdä vaan lisää ja kasvattaa taas varmuutta.
Tämän päivän treenissä myös hässäkkää liikkuroituna. Siinä muuten hyvä meno, mutta istumista sai muistuttaa. Samoin kapulan luovutuksia suoraan treenattiin, kun ei niissä ole ihan tarkkana. Luoksetulossa myös pientä palauttelua stopin kanssa, ihan minkälaisia stoppeja vaan ei sallita.
Zetassa tehtiin tänään myös häiriötä eli avustaja koitti saada Riehan mukaan jäävistä. Tässä Rieha oli tosi hyvä. Keskittyi, ei irroittanut katsetta minusta ja pysyi paikallaan. Toivottavasti näillä treeneillä saadaan kokeisiinkin tarkempaa menoa jääviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti