Starttinumeromme oli tällä kertaa 6, mikä oli mukavaa vaihtelua edellisvuosien loppupään paikkoihin. Odottelua olisi luvassa vähemmän, mikä on minun kisahermoilleni aina plussaa. Toki tänä vuonna eroa oli myös siinä, että en vaan ollut ehtinyt jännittää. Edellinen yö meni valvoessa ihan muista syistä. Aamulla sitten raahauduin kisapaikalle silmät ristissä.
Kehät alkoivat Tuire Marjamäen tuomaroimilla paikallaoloilla, vähän myöhässä aikataulusta. Rieha oli toisen ryhmän ensimmäinen koira. Nurmikolla oli paljon mäkäräisiä, jotka häiritsivät monia koiria, mutta Rieha ei niistä välittänyt. Paikkaistumisesta saatiin 10. Yksi rivin koirista oli painunut maahan ja sitä nostettiin istumaan ennen paikkamakuun alkua. Maihin Rieha meni hienosti ja luoksetulokin oli ok, toki olisi varmaan voinut tulla vieläkin nopsemmin. Paikkamakuusta saatiin 9.
Sitten tuli hetki odottelua ennen ensimmäisyä yksilökehää, jossa tuomarina Ralf Björklud (tästä kehästä ei valitettavasti ole videota). Treenailin Riehalle kaukoja ja hengailtiin vaan. Kehässä ensimmäisenä olikin kaukokäskyt. Rieha teki ihan ok suorituksen, olisiko S-I-vaihdossa hieman liikkunut. Kaukoista saatiin 8. Seuraavana liikkeenä luoksetulo. Seisominen olisi voinut olla parempi. maahan hyvin. Luoksetulosta saatiin 8.
Samassa kehässä jatkettiin zetalla. Muistin järjestyksen väärin, mutta onneksi varmistin sen vielä Anna-liikkurilta. Järjestys siis I-M-S. Riehalta aika perusmenoa. Jäävät onnistui, pientä vinoutta oli jossain. Seuraaminen oli ok, mutta kävelytin itse Riehan päin yhtä merkkiä. Mikä tyhmä moka! Zetasta saatiin 7. Viimeisenä tässä kehässä oli tunnari. Rieha meni kapuloille nopeasti ja nosti oman melkein heti. Varmisteli kuitenkin vielä paria kapulaa oma suussa ja olisiko hieman pyöräyttänytkin kapulaa. Tunnarista saatiin 7.
Seuraavaan kehään siirryttiin suoraan, en edes ehtinyt palkata Riehaa. Toisaalta, eipä se juuri tuossa vaiheessa palkkaa tarvinnut. Tämän kehän tuomaroi Carina Savander-Ranne. Aloitettiin ruudulla. Rieha keskittyi eteenmenoon tosi hyvin ja juoksi melkein täydellisen keskelle, jes! Siitä hyvä ruutuun (pientä iloloikkaa havaittavissa) ja hyvät stopit. Samoin sivulle tuli todella hienosti. Ruudusta hienosti 9.
Toisena liikkeenä sitten ohjattu, jossa saatiin oikea. Tosi moni koira mokaili oikelle menossa, niin myös Rieha. Merkille meni ok, mutta käskyn saatuaan lähti etenemään etoikealle. Siellä oli yksi kyltti, oliko sitten se, minkä bongasi. Annoin sille yhden korjauskäskyn, jolla kääntyi salamanopeasti ja meni oikealle kapulalle. Luovutuksessa tallasi toisella tassulla omalle jalalle, muuten loppu minusta ok. Ohjatusta kuitenkin tiukalla tuomaroinnilla 5.5.
Tähän kehään olin kyllä tosi tyytyväinen, Rieha teki ihanalla asenteella!
Sitten tulikin tauko ennen viimeisiä kehiä. Eli alkupäään paikasta huolimatta saatiin odotella kuitenkin. Olisiko joku 1.5h mennyt ennen kuin päästiin aloittamaan. Rieha oli osan aikaa häkissä, mutta menin kuitenkin hyvissä ajoin odottelemaan vuoroa. Ei oikeastaan edes treenattu mitään, kunhan hengailtiin ja leikittiin.
Toiseksi viimeisessä kehässä liikkeenä oli hässäkkä, jonka tuomaroi Jaana Tala. Rieha oli ihan fiiliksissä ja teki liikkeen aivan onnesta soikeana. Olisi pystynyt parempaankin stoppiin, mutta ehti juuri pompata ennen käskyä. Kapulan nosto oli vauhdikas ja luovutus ok. Hässäkästä saatiin sitten hienosti 9.
Viimeisessä kehässä olikin meidän alkuvuoden ongelmaliike eli seuraaminen. Tuomarina toimi Erkki Shemeikka. Kontaktiongelmasta ollaan ainakin tämän perusteella päästy, Rieha piti kontaktin aivan upeasti. Edistäminenkään ei ollut ihan jäätävää, kuin ehkä vasta ihan lopussa, Sen sijaan pomppuja ja yliyrittämistä löytyi kyllä. Toki en itsekään juuri auttanut, käännökset oli ihan järkyttävän huonoja ja juoksussa meinasin kaatua. Eli ei sitä harmonisinta seuruuta, mutta asennetta ei ainakaan Riehalta puutu, kun häntä heilui ja askel lensi. Peruuttaminen sujui myös aika kivasti. Seuraamisesta saatiin 7.
Yhteensä saimme pisteitä 253,5, eli ykköstuos jäi 2,5 pisteen päähän. Tulospalvelu toimi hienosti ja läpi kokeen olikin hauskaa seurata missä kohti olimme tuloksissa. Mm. tälläinen hetki kesti hetken verran :D
Sitten jännättiin ja seurattiin hienoja suorituksia. Kisan lähestyessä loppua yhä useampi alkoi tulla kyselemään, että tehän olette finaalissa tällä menolla. Siinä vaiheessa meinasi iskeä jännitys, eihän me mihinkään finaaliin uskalleta. Juoksukoiratkin tekivät urakkansa ja tulosten perusteella näytti, että oltiin jaetulla 18. sijalla, kun 20 koirakkoa otetaan finaaliin. Tulosluettelo kuitenkin hämäsi, koska se ei laittanut samoilla pisteillä olevia koiria eri sijoituksille. Oikeasti olimme jaetulla 20. sijalla, vieläpä toisen kelpien kanssa.
Sitten alkoikin odottelu, että kumpi finaaliin pääsee. Kukaan ei oikein muistanut, että mitkä olivat ne kolme liikettä, joiden pisteiden perusteella sijoitus päätetään. Kysyin jopa kahdelta tuomarilta, mutta selvyyttä ei tullut. Lisäksi muutama sanoi, että joskus finaaliin on otettu 21 koirakkoa jos on ollut tasapisteet. Olin ihan hoomoilasena, että mitäs sitten. Joku sitten kaivoi esiin, että kolme sijoituksen määräävää liikettä olisivat seuruu, luoksetulo ja ruutu. Kisakaverilla oli paremmat pisteet seuruusta ja luoksarista, meillä ruudusta. Loppupeleissä meidän piti lähteä paikalta pois ennen palkintojen jakoa, eikä tietoa vielä ollut. Viimeinen varmistus jäi kavereiden ja puhelimen varaan.
Lopulta sain sitten varmistuksen. Järjestys katsottiin juuri noiden em. liikkeiden perusteella, eli jäimme täpärästi ulos finaalista. Kieltämättä tässä vaiheessa harmitti, niin älyttömän lähellä pääsy finaaliin oli. Jos ero olisi oikeasti ollut pisteitä, niin harmi ei olisi tuntunut niinkään paljoa. Onneksi edes yksi kelpi finaaliin pääsi ja he vetivätkin hienosti. Pitää myös muistaa, että Suomen 21. tottelevaisin koira ei todella ole huono saavutus sekään :). Koiria oli karsinnasta kisaamaan selvinnut kuitenkin se n. 50.
Seuraavana päivänä finaalikoirien suorituksia seuratessa edelleen harmitti, olisi ollut kiva kokeilla miten Rieha olisi toiminut. Veikkaan, että se olisi ollut huomiosta ja taputuksista aivan onnessaan. Ainakaan useamman päivän kisaaminen ei olisi vaikuttanut menoon, se on jo todettu. Finaalissa oli kuitenkin mahtavia koiria ja hienoja suorituksia, Jokainen oli paikkansa ansainnut. Ja ehkä mekin joku kerta mukaan vielä päästään. Onneksi Riehalla on vielä kisavuosia edessä ja nythän se vasta alkaa olla parhaassa iässä.
Semmoinen jännitysnäytelmä oli tämä SM. Kokonaisuutena olin Riehaa niin älyttömän tyytyväinen, se teki parhaansa ja ennen kaikkea millä asenteella. Sen tekemisen ilo on jotain niin parasta. Ohjaajakin on selkeästi jollain tasolla kehittynyt ja edellisten vuosien isot mokat jäivät nyt puuttumaan. Itse asiassa minulla oli aika rento ja kiva fiilis kisata yhdessä Riehan kanssa. Meillä oli myös mahtijoukkue ja sijoituttiin joukkuekisassa 15. sijalle. Kiitos siis kaverit tuesta ja tsempeistä kisapäivänä! Ensi vuonna toivottavasti lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti