Postilaatikkoon oli tupsahtanut japsien rotulehti ja kannessa komeili tuutu naama. Lehdissä poseeraaminen on Tuikulle tuttua puuhaa. Rotulehdessä se on esiintynyt lukemattomia kertoja ja se on ollut myös Koiramme-lehden japsiesittelyssä. Lisäksi se poseeraa Viiman kasvattajan Salmen kirjoissa useampaankin otteeseen. Ihan selkeää malliainesta siis!
Treenit sitten. Eilen treenasin itsekseen Vihtavuoressa. Ennen tokoilua tallasin Riehalla nurmikolle jäljen, jolla oli pituutta 200 askelta ja se sisälsi yhden kulman. Namia oli välillä joka askeleella, välillä oli useita tyhjiä. Jälki vanheni tokoilun ajan.
Rieha aloitti ruudulla. Koitin ensin vahvistaa sille kontaktin ottamista ennen merkille menoa ja tässä se tuntui sujuvan paremmin kuin ohjatussa. Merkit oli hyviä ja samoin ruutuun meno. Vaihdoin vielä puolta, eli lähetykset ruutuun tuli kummastakin suunnasta, se ei tuottanut ongelmaa.
Zetassa treenattiin kulmien kävelyä ja käytiin läpi kaikki jäävät. Istuminen ja seisominen oli hyviä, maahanmenossa jätti taas ekalla kerralla kyynärät ilmaan. Ilmeisesti olen sen lähiaikoina tästä palkannut, kun nytniin ahkerasti sitä yrittää. Ekan kerran jälkeen ei enää mennyt halpaan ja kyynärät painui maahan.
Ohjatussa ensin sitä kontaktin vahvistusta. Sujui hyvin, mutta ehkä hidasti hieman merkille menoa? En halunnut enää liittää merkille lähettämistä, joten suunnat treenattiin suoraan merkiltä. Vasen oli super, mutta oikealle mennessä meinasi lähteä taas vasemmalle. Kuunteli kuitenkin hyvin stoppia ja korjasi uusinnalla oikealle. Sen jälkeen vielä uusi oikea ja nyt sujui heti. Ihan hyvä meno.
Tunnarissa tein alkuun vauhdin kasvattamista yhdellä kapulalla, se sujui hyvin. Sitten koitin samaa treeniä yhdistettynä nuuskimiseen, mutta se oli liian vaikea ja R nosti ensimmäisen eteen osuneen kapulan. Uusinnan tein ihan perinteiseen malliin ja oikea nousi sen jälkeen ongelmitta. Pitää miettiä noita vauhtitreenejä erikseen seuraavan kokeen jälkeen, mutta nyt tässä vaiheessa on tärkeää vaan se, että tuo oman. Loppuun vielä tunnarin pitotreeniä, ihan muistutteluksi.
Tuike kävi vielä kentällä juoksemassa vähän ruutua ja lisäksi tehtiin rallyjuttuja. Avoimessa luokassa eteen tulee houkutus, joten treenailtiin sitä. Houkutuksena leluja ja seuruutin pikkukoiraa niiden välissä. Tämä ei tuottanut ongelmia, enemmän jännitän houkutusta, jossa on ruokaa. Se on ahneen pikkujapsin kanssa aika haastava asia. Muistan elävästi mm. yhden agiradan, jossa mentiin hienolla vauhdilla nollana, kunnes se haistoi kentällä olleen yhden frolicin. Välittämättä mistään käskyistä se juoksi etsimään namia ja n. 15 sekunnin etsinnän ja namin syömisen jälkeen se palasi radalle ja mentiin taas hienoa vauhtia maaliin. No, ei auta kuin treenata.
Sitten se jälki. Rieha muisti heti, mistä on kyse ja nenä painui maahan heti kun juttelin, että mennään jäljelle. Jäljesti omia menojälkiä pitkin jo ennen "virallisen" jäljen alkua. Nenä ei noussut missään vaiheessa, mutta vauhti meinasi kiihtyä ihan todella, eikä syönyt kaikkia nameja. Heti kun sai painetta valjaisiin, niin alkoi vetämään kahta kauheammin ja samalla alkoi myös kääntyä jäljen päällä. Sille varmaan toimisi panta paremmin, koska valjaat on selkeästi vaan hyvä apu hulluun kiskontaan. Lopulta kyllästyin roikkumaan tuskalla sen valjaissa, joten päästin sen menemään pitkällä liinalla. Kauhominen rauhoittui, ei edelleenkään syönyt kaikkia nameja, mutta pysyi jäljellä. Vauhti oli suht kova, mutta selvitti hienosti kulman ja jäljen loppuun saakka.
Meidän mahdolliset tavoitteet ei ole peltojäljellä, niin oikeastaan aivan sama vaikka ei askel askeleelta jäljestäisikään. Ajatus sillä ainakin on ihan kohdillaan. Pitäisi oikeasti vaan siirtää jälki metsään ja tehdä siitä heti reilun pituinen, niin eiköhän se kelpin kaahotuskin laannu. Niin ja ne kepit pitäisi tietysti opettaa. Katsotaan mihin riittää aika - ja kärsivällisyys.
Tuike kävi viimeistelemässä jäljen ja se taas oli kuin paraskin peltojälkikoira. Se meni askel askeleelta, ettei vaan yhtään namia jäänyt. Sillä meni varmaan 10min kauemmin kuin Riehalla. Hauska pieni :).
---------------------------------
Tänään en jaksanut enää töiden jälkeen lähteä agitreeneihin, joten treenattiin vähän omalla pihalla. Ensin Riehan kanssa pujottelua, joka toimi tänään todella hyvin. Haki pujottelua itsenäisesti ja pystyi pujottelemaan loppuun saakka vaikka jäin kauas taakse seisomaan. Edelliskerran jäkistä siis ei ollut tietoakaan. Se on jännä, kun välillä tuntuu että pujottelu onnistuu miten päin vaan ja välillä ei taas millään. Lisäksi tehtiin kahdella hypyllä välistävetoja. Siinä vasemmalta ohjaus sujui paremmin, oikea puoli vaati enemmän treenausta. Me vaan ollaan niin tokon toispuoleisia...
Päälle tehtiin pitkää seuruutreeniä, jossa käännöksiä ja temponvaihdoksia. Aika hyvä meno, paikka pysyi lähes koko ajan korrektina. Lisäksi palkkailin sitä nopeista maahanmenoista sivulla ja erikseen namia heittelemällä eri jäävistä. Kertaakaan ei jättänyt kyynäriä ylös maahanmenoissa, eli toivottavasti siitä päästiin!
Viima kävi tekemässä samoja aksajuttuja kuin Riehakin. Kovasti se oli taas innoissaan ja ohjautui mukavasti. Onhan se tosi paljon hitaampi kuin Rieha, mutta ihan helpotus välillä. Semmoista leppoisaa touhuilua, josta kumpikin tykkää.
Sitten se jälki. Rieha muisti heti, mistä on kyse ja nenä painui maahan heti kun juttelin, että mennään jäljelle. Jäljesti omia menojälkiä pitkin jo ennen "virallisen" jäljen alkua. Nenä ei noussut missään vaiheessa, mutta vauhti meinasi kiihtyä ihan todella, eikä syönyt kaikkia nameja. Heti kun sai painetta valjaisiin, niin alkoi vetämään kahta kauheammin ja samalla alkoi myös kääntyä jäljen päällä. Sille varmaan toimisi panta paremmin, koska valjaat on selkeästi vaan hyvä apu hulluun kiskontaan. Lopulta kyllästyin roikkumaan tuskalla sen valjaissa, joten päästin sen menemään pitkällä liinalla. Kauhominen rauhoittui, ei edelleenkään syönyt kaikkia nameja, mutta pysyi jäljellä. Vauhti oli suht kova, mutta selvitti hienosti kulman ja jäljen loppuun saakka.
Meidän mahdolliset tavoitteet ei ole peltojäljellä, niin oikeastaan aivan sama vaikka ei askel askeleelta jäljestäisikään. Ajatus sillä ainakin on ihan kohdillaan. Pitäisi oikeasti vaan siirtää jälki metsään ja tehdä siitä heti reilun pituinen, niin eiköhän se kelpin kaahotuskin laannu. Niin ja ne kepit pitäisi tietysti opettaa. Katsotaan mihin riittää aika - ja kärsivällisyys.
Tuike kävi viimeistelemässä jäljen ja se taas oli kuin paraskin peltojälkikoira. Se meni askel askeleelta, ettei vaan yhtään namia jäänyt. Sillä meni varmaan 10min kauemmin kuin Riehalla. Hauska pieni :).
---------------------------------
Tänään en jaksanut enää töiden jälkeen lähteä agitreeneihin, joten treenattiin vähän omalla pihalla. Ensin Riehan kanssa pujottelua, joka toimi tänään todella hyvin. Haki pujottelua itsenäisesti ja pystyi pujottelemaan loppuun saakka vaikka jäin kauas taakse seisomaan. Edelliskerran jäkistä siis ei ollut tietoakaan. Se on jännä, kun välillä tuntuu että pujottelu onnistuu miten päin vaan ja välillä ei taas millään. Lisäksi tehtiin kahdella hypyllä välistävetoja. Siinä vasemmalta ohjaus sujui paremmin, oikea puoli vaati enemmän treenausta. Me vaan ollaan niin tokon toispuoleisia...
Päälle tehtiin pitkää seuruutreeniä, jossa käännöksiä ja temponvaihdoksia. Aika hyvä meno, paikka pysyi lähes koko ajan korrektina. Lisäksi palkkailin sitä nopeista maahanmenoista sivulla ja erikseen namia heittelemällä eri jäävistä. Kertaakaan ei jättänyt kyynäriä ylös maahanmenoissa, eli toivottavasti siitä päästiin!
Viima kävi tekemässä samoja aksajuttuja kuin Riehakin. Kovasti se oli taas innoissaan ja ohjautui mukavasti. Onhan se tosi paljon hitaampi kuin Rieha, mutta ihan helpotus välillä. Semmoista leppoisaa touhuilua, josta kumpikin tykkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti