Eläinlääkärireissua ynnä muuta

Tuike kävi perjantaina kesätrimmissä ja nyt meillä asuu taas maailman suloisin valepentu! Tuo lyhyt turkki on vaan kertakaikkisen hurmaava, sitä tekee mieli vaan pitää sylissä ja rapsutella. Tuikekin tykkää, kun olo on vähän kevyempi. Pieni ihanuus!

Viikonloppu hujahti mökillä kattorempassa ja töissä, joten ei juuri treenattu. Koirat kirmasivat tietysti mökillä irti, joten veikkaan että niillä ei ollut asian suhteen valittamista. Riehan ykköstehtävä oli kuljettaa keppejä kaikkien vapaaehtoisten ihmisten perässä ja taisipa se aika monta kertaa saada tahtonsa läpi heittohommassa. Talviturkinkin se heitti rannassa. Viima ja Tuike keskittyivät piha vahtimiseen erittäin onnistuneesti.

Eilen käytiin aamusta hiekkamontuilla ja sieltä tuli räpsittyä muutama kuva.

Valepentu

Bongaa montuilta porokoira

Viima kuuntelee maata

Rieha ja valeraskauden turvottamat tissit...

Rieha jätti sekä lauantaina, että sunnuntaina osan ruuastaan syömättä, mikä oli sille todella outoa. Se oli kuitenkin muuten ihan ok ja koska sillä tosiaan on hieman valeraskautta, niin ajattelin syömättömyyden johtuvan siitä. Sen nisät on turvonneet ja on majaillut häkissään normaalia enemmän. Koskaan aiemmin valeraskaus ei ole kuitenkaan vaikuttanut sen yleisfiilikseen, eli hieman aloin olemaan huolissaan. Se myös oksensi vaahtoa eilen päivällä.

Lähdettiin kuitenkin treenaamaan, koska siinä vaiheessa se vaikutti olevan ihan hyvällä fiiliksellä. Treffattiin Annan ja Elisan kanssa Tiituspohjassa. Rieha teki ensin zetaa, jossa liikkuritreeniä ja sen jälkeen kaikki vaihdot. Tämä meni vielä oikein mainiosti. Sitten tehtiin luoksetuloa, jossa R oli ihan ihmeellinen. Tuli laukalla, mutta Riehaksi hitaasti. Lisäksi ei suostunut oikein menemään maahan. No, ajattelin että ehkä se on sitä valeraskautta. Loppuun tehtiin vielä tunnari, jossa oma nousi heti, mutta palautti ravilla. Tässä vaiheessa se ei enää suostunut ottamaan namia palkaksi, lelu onneksi kelpasi edelleen.

Edelleen ajattelin, että se on vaan jotain höpöhöpöä ja ajeltiin vielä Vihtavuoreen mölliagiin. Pohdin, että siellä ainakin näkee vaikuttaako fiilis miltä. Ilmoitin meidät mölliradalle. Rieha oli ihan innoissaan, kun tajusi, että ollaan tekemässä agia. Se söi taas nameja tyytyväisenä ja oli muutenkin tosi pirteä. Juostiin kaksi rataa, joissa ei tuloksilla juhlittu, mutta ei ne nyt niin pahoja olleet. Varsinkin, kun esteet olivat aika törkeän lähekkäin, mikä selkeästi Riehankin hyppäämistä haittasi. Kontakteilla vähän itse lepsuin ja lähdöissä myös, mutta ne nyt on niitä omia juttuja, joista pitäisi pitää kiinni.0

Tässä pieni pätkä, jossa tulee yksi lapasesta lähtö, mutta muuten Rieha on minusta ihan hyvin kuulolla, varsinkin kun taas ottaa huomioon viime aikojen treenimäärän:

Agiliitelyn jälkeen käytiin lämppälenkillä ja Rieha alkoi ripuloimaan. Ajettiin kotiin, niin se hyppäsi autosta ulos, oksensi ja jäi makaamaan pihaan. Se oli jotenkin tosi vetämätön, eikä suostunut syömään edes juustoa. Nyt alkoi ihan todella huolestuttamaan. Sitten minuun iski ajatus ja googlailin oireita ja melkein kaikki tuntuivat sopivan kohtutulehdukseen. Rieha oli vielä mielestäni pissaillut normaalia enemmän ja ehkä myös putsaillut takapäätään. Soitin sitten kahdelle eläinlääkäriasemalle ja kummassakin oltiin sitä mieltä, että märkäkohtu kannattaa tulla sulkemaan pois. Varsinkin kun aika sopi erinomaisesti, viime juoksuista oli aika tasan se 2kk.

Ajetiin sitten eläinlääkäriin, jossa Riehasta otettiin verinäyte, papa-näyte ja lisäksi ultrattiin kohtu. Pari tuntia siellä vierähti ja Rieha vaan nukkui odotushuoneessa tuolin alla (ja murisi pikkukoirille, joiden idiootit omistajat päästivät niitä fleksissä tulemaan aina lähietäisyydelle). Ultra näyti normaalilta ja lopulta saatiin myös verikokeiden tulokset. Niissäkin oli kaikki ok, haimaentsyymi oli hieman koholla, mutta yksistään se ei kuulemma ole vielä vakavaa. Eli märkäkohtu saatiin poissuljettua, mikä oli tietysti ihan loistavaa. Mielessä pyöri jo vaikka minkälaiset kauhukuvat lähtien kohdun poistosta kaikista pahimpaan... Loppupeleissä eläinlääkäri epäili, että kyseessä oli suolistotulehdus ja saatiin mukaan mahaa rauhoittavia lääkkeitä.

Eilen illalla Rieha ei suostunut vieläkään syömään mitään. Tänä aamuna se söi vähän, kun syötin sitä kädestä. Ripuloinut se on edelleen ja ulkona koittaa syödä kovasti ruohoa, jonka jälkeen yökkii. Eli aika mahaperäiseltä se kuulostaa, olisiko mökkireissulla sitten löytänyt jotain epämääräistä syötävää? Sisällä se nukkuu, mutta kun käytiin ulkona, niin siellä oli ihan reipas ja koitti jo tuoda keppiä heitettäväksi. Eli seuraillaan tilannetta, toivottavasti ei kovin kauaa kestä!