Erittäin onnistunut kolmen lajin treenipäivä

Aamulenkin ohessa tein lähimetsään esineruudun. Tein tarkoituksella hieman kapeamman, ehkä n. 15m leveän kaistaleen, joka oli kuitenkin ihan normaalin syvyinen. Sinne takareunaan kolme esinettä, jotka vielä piilotin normaalia paremmin, ettei näöllä ollut mahdollista etsiä.

Pystykorvat pääsivät ensin ruutuun. Tuike juoksi ruutuun ihan täysiä ja etsi kaksi esinettä tosi pätevästi, liikuin itse ruudussa mukana. Kertakaikkisen tohkeissaan oleva pikkukoiruus ja esineet palautui ihan täyttä laukkaa! Viimakin juoksi ruutuun ihan onnessaan, sillä oli selkeä ajatus siitä mitä tehdään. Sekin etsi kaksi esinettä nopeasti, mutta sitä piti hieman kehottaa ennen kuin lähti tuomaan ja sylkäisi esineen maahan ennen luovutusta, mutta väliäkös sillä. Sekin oli itseensä kovasti tyytyväinen Kivaa oli ja ruutu sai extratallauksen.

Rieha oli tietysti myös aivan täpinöissään, kun oli joutunut odottelemaan vuoroaan. Seuruutin sitä vähän ja pysyi sivulla, vaikka pää oli jo kovasti ruutuun suunnattu. Sitten lähetys ja eka esine nousi n. 20 sekunnissa. Se oli hanska, jota lähti tuomaan hyvin, mutta hieman sillä piti leikkiä ennen luovutusta. Uusi lähetys ja toinenkin esine nousi nopeasti. Se oli lapsen kenkä, jonka luovutus oli priima. Kolmas esine oli pehmeä hiirikäden tuki, joka oli myös kaikista pienin. Tässä joutui jo enemmän nuuskimaan ja käyttikin hienosti nenäänsä. Nopeasti sekin nousi, tosin tämäkin kanssa piti hieman pelata ennen luovutusta.

Hienosti sujunut ruutu siis, kolme esinettä tuli perille muutamassa minuutissa. Luovutuksissa oli hieman sanomista kahden kohdalla, mutta niitä ei auta kuin treenata. Otettiinkin saman tien erikseen pari luovutusta ja meno parani jo huomattavasti. Pitäisi muistaa ottaa muutama luovutus aina ennen esineruutuun menoa, siitä R muistaisi homman nimen. Muuten hirmu pätevä meno.

Kuva HennaK

Illalla nähtiin vielä Annan kanssa tokotreenien merkeissä. Oltiin tällä kertaa nurmikolla, jota pitäisikin treenata ennen SM:iä ihan tosissaan. Kaikki merkit ym. on nurmikolla kuitenkin ihan eri näköisiä. Kävin ennen treeniä tallaamassa Riehalle n. 150m pitkän keppijäljen ja se jäi vanhentumaan treenien ajaksi.

Rieha aloitti treenin ja mentiin tekemään zetaa. Ekalla kierroksella vaan kävely-/liikkuritreeni. Ihan ok seuruuta, itsellä oli taas vaikeuksia pitää linjat järkevänä. Toisella kiepillä tehtiin jäävät I-S-M, joissa ei ollut muuta huomatettavaa, kuin että jätti maahanmenossa ekalla kerralla kyynärät ilmaan. Tokalla ei ollyt ongelmaa ja pääsin palkkaamaan.

Sitten luoksetulo. Ensin jättötreeni ja sai tulla suoraan leluun kun olin mennyt n. puoleen väliin. Sitten seisominen, joka oli hyvä. Osasin jopa sihdata käskyn merkin kohdalle :D. Tämän jälkeen litania alusta ja annoin tulla maahanmenolle saakka, joka sekin sujui aika hyvin. Ihan hyvä fiilis on tästä, katsotaan taas vaan sitten kokeessa kuinka käy...

Loppuun Riesku teki vielä ruutua. Ensin nopeita asennemerkkejä, hieno meno ja paikka. Sitten lähetyksiä ruutuun kummastakin suunnasta ohjattuna. Meni lujaa ja haki paikan hienosti, mutta päätti jostain syystä vetää suorilta maihin. Tätä korjailtiin sitten vähän aikaa, vaikka se oli suorastaan hupaisaa kun Riesku oli niin varma, että maahan täällä mennään. En tiedä oliko sillä vähän kuuma, koska näytti jo siltä, ettei vaan jaksa seistä. Juosta se kyllä jaksoi, että tuskin se siitäkään oli kiinni. Mutta saatiin seisomiset esiin ja hyvä fiilis jäi tästäkin.

Sitten mentiin jäljelle, jossa oli viisi ihan itse sahaamaani keppiä. Koitin lähettää Riehaa jäljelle janamaisesti, tuntui onnistuvan, vaikka en olekaan ihan varma miten se kannattaisi opettaa. Nosti jäljen kuitenkin hyvin. Eka keppi oli jo aika alussa, en edes muistanut miten alussa ja ihan yllätyin kun Rieha yhtäkkiä kääntyi ympäri kepin kanssa. Loputkin kepit nousivat ihan yhtä hyvin, ei voi olla kuin tyytyväinen. Itse jäljestys sujui suurimmaksi osaksi hienosti, mutta polun ylitys oli Riehalle aika haastava, eli niitä pitää ehdottomasti treenata.

Mutta aika pätevä jälkieläin se on. Vai pitäisikö sanoa keppieläin, koska nuo kepit on sille niin tärkeitä :). Aloin jo miettimään, että jos treenaisi ahkerasti ja jos kaikki sujuisi, niin ehdittäisköhän me tänä kesänä kokeeseen... No aina saa haaveilla, itsellä motivaatio nousi nyt ihan todella, kun keppien opetus oli näin uskomattoman helppoa.