Kun keepie viestikokeeseen lähti, koularihan sieltä napsahti!!!

Tänään koitti vihdoin se jännitetty päivä, nimittäin Riehan ensimmäinen viestikoe. Koe oli samalla myös minun ensimmäinen palveluskoirakokeeni. Aloin miettimään miten jokaisen koiran kanssa olen testannut uusia lajeja ja kokeita, jokaisesta on oppinut niin paljon! Tuike on minun ensimmäinen koirani, jonka kanssa kävin tokokokeessa ja agilitykisoissa. Viima taas on minun eka koirani, kenen kanssa olen käynyt MEJÄ-kokeessa. Rieha sai sitten kunnian olla minun ensimmäinen palveluskoirani :).

Täytyy vähän valaista taustaa tuosta alussa mainitusta jännittämisestä, että saatte hieman perspektiiviä. Minähän siis jännitän ja paljon. Kokemuksen kautta jännitystä on saanut hieman kuriin, mutta uudet jutut jännittää aina aivan älyttömästi. Silti olen jotenkin niin kokeilunhaluinen ja vissiin kilpailuhenkinen, että jännityksestä huolimatta on yritettävä.

Nyt näin painajaisia viestikokeesta parin viikon ajan. Painajaisissa mm. metrinen este oli muutettu lasiseksi (koitin unessa selittää, että eihän koirat voi tuollaista hypätä, mutta tuomari vaan sanoo, että tämä uusien sääntöjen mukainen ja hypättävä on), tein seuraamista mäyräkoiralla, joka karkaa kentältä ja koko yleisö kommentoi, miten eivät ole ikinä nähneet yhtä huonoa tottista. Viime yönä näin unta, että myöhästyin kokeesta, koska unohdin paperit kotiin ja että ajettiin vahingossa Toivakan sijasta Varkauteen. Heräilin tämän takia yön aikana tunnin välein katsomaan kelloa, ihan varmuuden vuoksi. Fyysisinä oireina oli aamulla mm. oksetusta ja mahakipua, käsien tärinä nyt on ihan normisettiä. Eli ihan helppoa ei aina ole, mutta on hieno tunne, kun selviää jostain tilanteesta. Ensi kerralla olo on jo ehkä hieman parempi.

Koe starttasi tottisosuudella. Alunperin meidän piti olla suoritusvuorossa ekana, mutta oltiinkin viimeisenä. Toisaalta oli kiva, että ehdin vähän seurata muiden tekemistä, vaikka muut kisaajat olivatkin eri luokissa (4 voittajaluokan koiraa ja Naru avoimessa). Toisaalta en tykännyt siitä, että Rieha joutui ensin paikkamakuuseen ja ehdin jännittää enemmän, mutta näillä oli mentävä. Kenttä oli hiekkapohjainen urheilukenttä, tasainen, mutta märän pehmeä.

Paikkamakuu oli aika kauhea, Rieha oli ihan liian kovassa vireessä ja jo paikalle meno oli aikamoista taiteilua hallinnan kanssa (haa, tuolla on esteet ja tuolla on piilo ja tuolla on tuollaisia paaluja maassa ja haa!!). Se olikin noussut seisomaan, mennyt maahan, noussut taas seisomaan ja liikkunut. Arvosanana puutteellinen, ihan ansaitusti.

Seuraamiskaaviossa Riehalla oli alussa edelleen tosi kova vire ja se edisti. Loppua kohden paikka parani (oikeastaan ekan täyskäännöksen jälkeen), henkilöryhmä sujui hyvin. Tuomari kommentoi seuraamista hyväksi (alun edistämistä lukuunottamatta) ja tykkäsi kovasti sen ilmeestä ja asenteesta. Itse sain noottia siitä, että olin kuulemma lyhentänyt kaaviota, mutta omasta mielestäni laskin kyllä askeleet oikein. Tästä arvosanana varmaan erittäin hyvä.

Liikkeestä istuminen oli kaikinpuolin hieno, kehuja tuli. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo olivat nekin priimoja, näistä taisi arvosana olla erinomainen. Oli muuten hauskan näköistä, kun R tuli luoksariin niin lujaa, että ketjupanta meinasi tulla korvien yli :D.

Sitten noutoihin, jotka pk-tottiksen pisteissä todella tärkeitä. Tasamaa oli muuten priima, mutta irroituksessa nytkähti taaksepäin ja ilmeisesti tuli vähän vinoon perusasentoon, oisiko arvosana ollut erittäin hyvä/hyvä. Metrin hypyssä ihan älyttömän hieno meno ja asenne, ei mitään ongelmaa pienellä eläimellä! Tässäkin sitten nytkähti luovutuksessa taaksepäin, sen takia muistaakseni arvosana erittäin hyvä. Vinoeste oli myös aivan priima, taas pieni nytkähdys taakse luovutuksessa. Arvosanana varmaan erittäin hyvä tai erinomainen.

Viimeinen liike olikin sitten eteenmeno, jonka tiesin olevan epävarmin. Oli ehkä vähän epäreiluakin viedä Rieha kokeeseen näin keskeneräisellä liikkeellä, mutta nyt näin. Ja keskenhän se oli. Rieha lähti kyllä etenemään, mutta kaarsi voimakkaasti vasemmalle, esteiden ja kapuloiden suuntaan. Jäi sinne ihmettelemään. Periaatteessa matka ei varmaan ollut kovin kaukana oikeasta matkasta, mutta etenemä oli ihan vino. Meni kuitenkin hienosti ekalla käskyllä maahan ja kesti hyvin sivulle menon. Tästä arvosanaksi puutteellinen.

Tottiksesta yhteensä 81p. Tuomari kehui kovasti koiraa ja sen asennetta. Ohjaaja sai toisaalta kehuja siitä, että pysyi rauhallisena vilkkaan koiran kanssa, toisaalta hieman noottia siitä, että pitkissä siirtymissä liikkeiden välillä saisin olla vieläkin rauhallisempi. Mutta olin tosi tyytyväinen, että kaikelta jännitykseltä selvittiin noinkin hyvin. Noudot olivat aivan sikahienoja ja Riehan vire tuntui pikemminkin vain nousevan loppua kohden. Eteenmenon kun treenaa kuntoon, niin meille on varmasti luvassa oikein hienoja tottispisteitä. Paikkamakuusta en edes sano mitään. Nyt joutuu neitikelpie kyllä sellaiseen tiukkiskuriin sen osalta, ettei tosikaan... Rieha sai myös katsojilta paljon kehuja, kuulemma näkee, miten hauskaa sillä on :).

Sitten ajeltiin metsään ja vuorossa oli esineruutu. Tuomari selosti pyynnöstäni huolellisesti miten siellä toimitaan, mikä oli kiva juttu. Lähetin Riehan hieman keskikohdan oikealta ja se upposi samantien takareunaan. Olin vahingossa jättänyt hihnan maahan ja tuomari kehoitti tässä vaihessa sen poimimaan ja sillä aikaa Rieha oli nostanut esineen,eli villasukkamytyn. En ollut ihan varma saiko sitä enää kehua (kun en siis itse nostoa nähnyt ja R oli jo tulossa kohti esine suussa), joten olin hiljaa. Ilmeisesti tästä johtuen R hämmentyi, tiputti esineen paria metriä ennen minua ja meinasi kaartaa takaisin ruutuun. Ajatteliko, että esine oli väärä, kun ei saanut kehua? Sanoin sille uudestaan esine, jolloin se nosti villasukat ja luovutti ne hienosti. Tiputuksen takia kuitenkin -2p., esineruudusta yhteensä 28p.

Esineruudun pikkuvirhe menee siis kokemattoman ohjaajan ja kokemattoman koiran yhdistelmän piikkiin. Muuten Rieha teki ihan mahtityötä, käytti nenää ja meni täysiä!

Sitten viestimetsään. Vesa jäi A-pisteelle ja minä joukon etunenässä metsään (viestiä tuntemattomille, ensimmäinen matka on 1000m). Oli tosi jännä nähdä miten metsässä toimitaan, eihän minulla ole ollut siitä oikeasti mitään havaintoa. Rieha oli tosi hienosti, olin ihan yllättynyt miten se jäi ihan hiljaa odottamaan kun tuomari piti alkupuheita ja haettiin lappuja. Muutenkin vaan seuraili tarkkaavaisena muiden lähtöjä.

Rieha lähti viidestä koirakosta viimeisenä (yksi voittajan koira oli jo keskeyttänyt). Toisena lähtenyt koira kääntyi, mutta tuli takaisin vasta kolmannen ja neljännen koiran välissä. Naru lähti ennen meitä ja sitten huudeltiinkin jo meidän aikoja. Rieha oli todella, todella kovasti lähdössä, mutta tästä huolimatta se seurasi aivan todella hienosti, hyvällä paikalla ja hiljaa. Ihan mahtista! Lähtö oli kuin tykin suusta. Jäätiin odottelemaan ja jossain vaiheessa kuului haukkua, josta tuomarikin kysyi oliko se minun koirani. Eihän sitä varmaksi voinut tuossa sanoa, enkä sitä itsekään suoraan myöntänyt, mutta tuomari sen niin tulkitsi.

Rieha oli juossut hienosti A-pisteelle ja me lähdettiin siirtymään (siirtymä 300m). Jännitin vähän miten Vesa saa Riehan hallittua lähdössä, mutta jälkikäteen kuulin, että homma oli mennyt tosi hienosti. A-pisteen tuomarilta tuli oikein kehut tästä. Harmittavasti Veskulta oli mennyt ohi sääntö siitä, että koiralle ei saa puhua 30 sekunnin merkin jälkeen ja tästä syystä tuomari oli vähentänyt pari pistettä lähetyksestä. No, ensi kerralla siinäkin viisaampia!

C-pisteellä odottelin jännittyneenä. Kaikki muut koiran saapuivat ja oli Riehan vuoro tulla. Ja sen kuuli, että oli tulossa... Ilmeisesti B-pisteellä alkoi haukkumaan ja kiljumista kesti kotvan verran. Ja koska oltiin viimeinen koirakko, niin tuomari pystyi tietysti heti sanomaan, että Rieha oli haukkuva koira. Se tuli kuitenkin tosi hienosti loppuun saakka. Tämän jälkeen veti varmaan litran vettä ja oli niin tyytyväinen itseensä. Ja niin olin minäkin, viesti on niin herkkä laji ja miun pieni kelpie juoksi noin hienosti ekassa kokeessaan!!!



Oikealla matkansa taittanut ja kaikkensa antanut pieni viestikoira unilla, kun odoteltiin voittajaluokan koirien juoksun loppumista.

Ekan matkan ajaksi oli saatu 2min 3s ja tokan matkan ajaksi jotain 2min 47s (lappu on nyt hukassa, niin en voi tarkistaa). Eli aikamoista kyytiä se oli pistellyt!

Vaikka Rieha niin hienosti odotteli lähetyspisteillä, niin matkalla kuuluneesta haukkumisesta lähti kuitenkin käyttäytymispisteitä. Samoin pari pistettä A-pisteen lähetyksen pikkumokasta. Viestiosuudelta siis pisteitä 158.

Yhteensä saatiin tänään pisteitä 267 ja samalla luokanvaihtoon oikeuttava koulutustunnus VK1!!!

Olin todella tyytyväinen Riehaan viestiosuudella, se meni varmasti ja lujaa. Haukusta lähti nyt pisteitä, toisessa tilanteessa ei välttämättä olisi lähtenyt. Uskon haukkumisen matkalla vähentyvän, kun saa vaan lisää varmuutta. Treeneissä se ei hauku enää kuin satunnaisesti. Viesti on kuitenkin niin haastava laji, jossa voi sattua ihan mitä vaan, eli saa olla todella tyytyväinen, että Rieha juoksee tuolla asenteella ja halulla! Me ei olla kuitenkaan treenattu aktiivisesti kuin tämä kesä ja se on vielä todella nuori koira. Avoimen luokan tavoitteet laitetaan ensi kesälle, uskon, että mahiksia on sen kanssa vaikka mihin! Olipa mukava päivä, todettiin, että selvitään hengissä ja vieläpä tuloksellisesti :). Ja Vesku veti oman roolinsa niin hyvin, vaikka treeniä ei ole takana kuin muutama kerta.



Hyvä meidän viestitiimi!

Extrakiitokset ystävälleni Raisalle, joka haki (appari Jannen kanssa) samasta kokeesta Narulle porokoirien ensimmäisen VK2-koularin! Ilman Raisan tsemppiä, tukea ja seuraa ei oltaisi viestin parissa yhtään missään. Ja ilman Raisaa en olisi uskaltanut tähän kokeeseen lähteä. Ja miettikää, olisin missannut tälläisen kokemuksen!

Mustahan tulee vielä palveluskoiraihminen tällä menolla :D. Pelottavat pk-ihmiset ei lytänneet meitä, eikä isot palveluskoirat syöneet pientä keepiä metsässä, tästä on hyvä jatkaa ;).