Viestikoe otti ohjaajalle koville, eikä ole blogiakaan jaksanut päivittää. Kokeen jälkeen nukuin 12h putkeen, hieman oli yöunet ja stressi vieneet mehut. Rieha sen sijaan on ollut ihan yhtä valmis äksöniin kuin milloin tahansa.
Mutta ollaan me siis touhuiltukin. Tiistaina oli uinnit Koirasportissa. Ne sujui oikein mukavasti perinteiseen malliin, Viima uitettiin nyt taas ulkopuolelta. Oikein reipas meno jokaisella.
Keskiviikkona treenattiin Annan kanssa Vihtavuoressa tokoa. Evl:n seuraava koe siintää jo, joten treenata saa (!). Kentällä oli yhdessä reunassa valot, joten koitettiin mahtua siihen tekemään.
Rieha teki ensin merkkiä+ruutua. Se ehti käydä oma-aloitteisesti ruudussa, joten arvasin, että merkille meno on ekalla kerralla haastava. Totteli kuitenkin hyvin korjauskäskyä ja uusinnalla merkki oli priima. Ruudun paikka oli samoin myös tosi hyvä.
Ohjattu oli tänään vaikea. Tehtiin oikeaa ja oikea kapula sattui kohtaan, jonka takana oli varjoa. Minusta R ei vaan yksinkertaisesti nähnyt kapulaa ja meni tästä syystä keskikapulalle. Muuten se ei kyllä keskimmäistä valitse. Ja sitten kun se oli kerran keskikapulan keksinyt, niin kävi siellä vielä pariin otteeseen. Siirrettiin kapuloita ja kun oikea oli valoisammassa paikassa, niin nousi myös paremmin. Merkin paikka oli priima, mutta himmaa ehkä hinasen enemmän kuin ruudussa. Tähän voisi miettiä jotain hetsaustreeniä vauhdin saamiseksi.
Loppuun vielä zeta ja hieman seuraamista, Anna kertoi järkän juuri ennen aloitusta. Tarkoituksena treenata myös sitä omaa muistia ;). Järkkä oli S-I-M. Seisomisessa R kääntyi hieman mukana, mutta uusinta hyvä. Istuminen ja maahanmeno hienoja. Seuraamisesta palkkailin vaan oikein urakalla, paikan kanssa saapi nyt olla tarkkana!
Tuike sai tehdä myös. Anna liikkuroi tunnarin, joka oli ihan sairaan pätevä. Ruutuakin se sai tehdä ja hyvinhän se löytyi, tosin stopista piti hieman keskustella. Loppuun vielä luoksetuloa, jossa T oli sitä mieltä että stopit on ihan tylsiä ja teki hienon läpijuoksun. No, ei se oli niin vakavaa ;).
Mitäs muuta. Meilläkin on nyt jumppapallo, parin blogin innoittamana. Ostin vahingossa vähän liian pienen, Riehalle se on aika haastava. Rieha kyllä omaan tuttuun tapaansa on aivan liekeissä tuosta pallosta, kaikki vaarallinen ja heiluva on siitä niin hauskaa. Se menee jo pätevästi kaukoja pallon päällä. Tuike-pientä pallo jännittää enemmän, sen kanssa keskitytään vaan siihen, että yleensä uskaltaa olla pallon päällä. Viimaa on ihan turha edes yrittää saada pallon lähelle. Tai ainakaan minun kärsivällisyys ei siihen riitä. Se seuraa hommia tyytyväisenä sivusta, tehden välillä pyörimistemppua.
Agia ei olla ehditty tälläkään viikolla edes ajattelemaan. Eikä ole ollut edes kauhea ikävä. Olen ihan vakavissani alkanut harkitsemaan, josko agin siirtäisi sellaiseksi täysin huvittelulajiksi ja ottaisi kaiken irti tokosta ja pk-puolelta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti