Erittäin rankan (toki kivan) Berliinin reissun jälkeen oli ihanaa nähdä koirat! Kaikilla oli mennyt hoitopaikoissa hyvin ja R oli aika lailla hurmannut hoitajansa (ja puhdistanut heppojen sieraimia ja juossut karkuun pelottaavaa kissaa :D). Tuike-valepentunen oli aivan onnesta soikeana ja Vimps antoi semmoiset tervetulohaukut että oksat pois. On se kiva käydä ulkomailla, mutta on se vaan kiva olla kotona.
Pakkohan se oli vetää pikatreenit Vihtavuoressa, vaikka väsyttikin. Ettei vaan Rieha olisi unohtanut kaikkea... Vedettiin kisaliikkeet läpi, palkaten hyvästä menosta satunnaisesti ja erityisesti hyvästä asenteesta. Pientä hiontaa siellä oli, mutta sille ei enää mitään voi. Näillä mennään ja se on kyllä maailman ihaninen pieni tytskä vaikka kävisi mitä.
Siitä ajettiin rättipoikki (minä, ei koira) viimeisiin VEPEn alkeiskurssin treeneihin. Tehtiin samoja juttuja kuin aiemmin, veneestä hyppy on jo aika lailla koevalmista kamaa. Veneen haussa R haki tänään vaan köyden, kun en halunnut sitä turhaan rasittaa. Esineen viennissä ei ollut ihan niin ripeä lähtö kuin viime kerralla, mutta hyvin tuli esine 30 metriin saakka käteen.
Uutena juttuna oli hukkuvan pelastus. Tehtiin ihan läheltä, R lähti hyvin ja tarrasikin kiinni damiin, mutta sitten ei usko riittänyt ja päästi irti. Ehkä se hinasen piti epäilyttävänä kumipukuun pukeutunutta hukkuvaa, mutta suurimmaksi osaksi luulin sen olevan tilanteen outoudesta ja siitä että sille meni hieman päälle damin aijaaminen ennen lähetystä. Laitettiin dami köyteen ja sen kanssa R kiskoi hyvin hukkuvan rantaan. Vaikka kyllä se sille aika rankkaa on, pää kääntyi ihan väkisin ja muutenkin meinasi painon takia lähteä käännättämään. Mutta en usko olevan ongelman tämäkään, pitää vaan aloittaa niin että saa hyvä itsevarmuuden tekemiseen.
Väsyneen illan kruunasi se kun kotiin mennessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti