Loma loppui. Miten sitä ei olekaan koskaan tarpeeksi... Viikonloppuna treenailtiin edelleen kotosalla pakkasten paukkuessa. Innoistuin kuvailemaan videoita, kun töiden ohessa ne jäävät varmasti taas vähemmälle.
Ensin Viiman tunnaria. Se on ihan hirveästi pätevöitynyt tässä, kun ottaa huomioon lähtötilanteen, eli että sitä ahdisti kovasti. Nyt se on siitä hirmuisen hauskaa ja oma nousee varmasti. Läpi videon mäkyy, miten koko ajan tulee varmemmaksi ja innostuu, ihana porokoira. Luovutuksilla ei ole tässä väliä, kunhan muuten sujuu. Lopussa pätkä myös kaukoja ja Vimpsin lempparitemppu, eli pyöriminen.
Sitten mennään Riehan tunnariin, josta on pätkää kolmelta eri päivältä. Edistys on huikeaa! Ekassa videossa on häsäämistä vaikka muille jakaa ja vääriä maistellaan urakalla. Silti se tuo joka kerta oikean, mutta vire on väärä. Seuraavassa treenissä ilme on jo levollisempi ja viimeisessä oma nousee hienosti isosta kasasta vääriä. Ei se muuta tarvitse kuin toistoja ja sitä kautta varmuutta, hieno R!
Päivä 1
Päivä 2
Päivä 3
Sitten Riehan kalsaritokot. Ensin kapulan luovutusta, jossa naksu mahd. nopeasta tiiviistä tuonnista, ei tarvitse edes istua, kunhan kapula on lähellä ja on istumassa. Ja ihan tarkoituksella olen tuollainen nopea, se kun saa Riehan innostumaan ja kun kuitenkin oli lähinnä vaan ilmetreenistä kyse. Normaalisti kapulan ottaminen on ehkä hillitympää. Lisäksi tehtiin seuraamista ja liikkeestä istumista. Ohjaaja vetelee yöhousuissa :D.
Ja loppuun vielä Pum-temppua, joka on Riehasta aika hupaisaa ja kieltämättä itselläkin on aika hauskaa tuon kanssa.
Sitten vielä Tuike-pienen tunnari. Se on aika pätevä myös, oma löytyy ihan varmasti. Ja se niin tykkää tuosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti