Ei se päämäärä vaan se matka

Viiman kanssa startattiin kotikisoissa kahdella radalla. Ensimmäinen rata meni hyllyksi, koska Vimps lopetti hyppäämisen. Ekan hypyn hyppäsi, sitten meni ohi renkaasta ja suoraan puomille, jonka jälkeen ei suostunut enää hyppäämään, ei edes siinä vaiheessa kun juostiin radalta pois ja koitin saada sitä loppusuoralla menemään. Se oli kovasti ahdistuneen oloinen ja aloin miettimään mennäänkö enää toiselle radalle. Aloin myös miettimään että onko se jostain kipeä, kun torstainkin treeneissä rymähteli okserin päälle.

Hengailtiin hallissa radan jälkeen ja päätin kuitenkin testata vielä lämmittelyesteillä hyppäämistä. Viiman fiilis oli selkeästi parempi, se alkoi heiluttamaan häntää ja hakemaan kontaktia. Lämppärihypyillä meno oli tosi iloista ja reipasta, putkikin imi sitä puoleensa laukalla. Ja se oli niin tyytyväinen itseensä, kun sai palkkaa ja kehuja. Päätin siis, että mennään toiselle radalle.

Toinen rata olikin aivan mahtava! Sekä miulla että Viimalla oli ihan eri asenne. Ehkä enemmän jopa itsellä, päätin että nyt mennään ja vedetään ainakin täysiä. Erityisen ylpeä olin huomiosta, minkä tein ekalla suoralla, jossa oli hyppy-hyppy-pujottelu ja L-putki. Olin suunnitellut tekeväni takaaleikkauksen putkelle, mutta kun näin että putki ei ime Viimaa, niin päätinkin pistää tossua toisen eteen ja juosta ulkokaarretta. Ja tämähän suorastaan sytytti Viiman ja mentiin ihan älyttömän hyvää menoa loppusuoralle saakka. Ja puhtaalla radalla! Loppusuoralla oli neljän hypyn kuvio, jossa sen vauhti hieman hiipui ja valitettavasti mentiin sitten 0,66 sekuntia yliajalle. Tuttu sanoi, että se hyppää hieman jäykän oloisesti noilla hyppysuorilla, eli pitääpi sitä seurailla. Mutta oli kyllä ihanneajatkin tänään tiukkoja, kun kuitenkin ykkösissä oltiin (etenemä 3,2 ja 3,3m/s kun mitä nopeasti vertailin niin ykkösissä etenemä on ollut sellaista 3m/s). Eli yhtään ei ollut kyllä pelivaraa siellä...

Mutta voi sitä fiilistä, olin niin iloinen kun Viima oli niin iloinen! Se suorastaan loisti ja oli ylpeä itsestään, niin kuin vain porokoira voi olla ylpeä kun tietää tehneensä jotain oikein. Kyllä meillä oli sellainen taistelija-asenne! Ja vaikka varmasti suurin osa agilityharrastajista pitäisi tälläistä tulosta hölynpölynä, niin meille se oli suuri voitto. Ja jos voi jotain sanoa, niin Viiman kanssa oikeasti elää ja kokee ne pienetkin asiat niin täysillä. Onneksi miulla on tälläisiä ihania pystykorvia, joiden kanssa saa miettiä ja tarkastella erityisesti itseään ja omaa toimintaansa. Toki me nyt varmaan otetaan työn alle kunnon hyppytreeni ja muutenkin pitää seurailla Vimpsin menoa, mutta luulen että suurin osa oli asenteeesta kiinni. Vimps oli kissanruokansa ja lihapyörykkänsä ansainnut ja veteli ne napaansa aika tyytyväisenä :D.

Iloinen porokoira ördää kisarupeaman jälkeen sängyssä Pitkänä Koirana

Rieha oli mukana viihdyttämässä itseään ja muita. Tokoiltiin siinä sitten yleisön joukossa ja neiti pisteli parastaan. Tuntuu että mitä enemmän häiriötä, niin sitä enemmän se vaan keskittyy. Tehtiin seuraamista, liikkeestä istumista ja luoksarin loppuasentoja, aivan pro-meno kaikissa. Se on nyt myös opetellut peruuttamista ja se alkaa olla sillä malilla, että se tarjoaa sitä joka väliin. Hirmu nopeasti se on sen hiffannut ja peruuttelee jo useita metrejä ihan issekseenkin. Tänään tokoiltiin, mutta ehkä se ensi kuussa pääsee jo ihan agikisaradalle :).

Agirupeaman jälkeen ajeltiin vielä Viihdekeskukselle treenaamaan viestiä. Tehtiin Riehalle n. 200m pätkä, jossa treenattiin taas siirtymiä. Pidin ne aika lyhyinä, mutta maasto oli sellaista, että se ei nähnyt minua suoraan. Lähetykset minulta Raisalle oli aika hyviä, eka ihan älyttömän hieno. Tokalla ja kolmannella pysähtyi ihan hetkeksi miettimään 20-30m päähän, mutta tosi nopeasti ratkaisi asian itse ja lähti juoksemaan täysiä Raisalle. Muuten meno minun päässäni oli oikein hyvää, odotutin sitä aina hetken puussa ja oli siinä ihan hiljaa ja nätisti. Lähetykset minulle päin olivat myös sujuneet hyvin, viimeisellä oli hetken miettinyt kun Janne oli toiminut lähettäjänä, mutta lähti siitäkin nopeasti. Yhden siirtymän aikana ohitin risteävän polun ja sen ylitti hienosti iekä hämääntynyt. Kokonaisuutena taas aika pätevää menoa, todella nopeasti se oppii ja tykkää hommasta selkeästi.

Illan vietin vielä 3-luokan kisoissa töissä, eli koiratäyteinen päivä tämä lauantai :).