Mökkireissun fiiliksiä.
Rieha aloitteli raivaushommilla heti kun päästiin pihaan
Tuike rentoutui
Ja Rieha kanssa.
Vimps makoili varjossa
Sille tuli henkilökohtainen haaste ympärillä pörräävistä ötököistä...
Ja se naaratti kaaheesti
Musta tuntuu että tuossa koirassa on jokin valuvirhe... Sillä on aina jotain ylimääräistä suupielessä, ei kai tollanen nyt kuulu kelpien rotumääritelmään?!?
Laiduntaa pitää muistaa aina kun mahdollista
Hirmuisen järkevän oloista porukkaa
Sitten mentiin viilentymään. Viima katosi samantien mutaan tonkimaan, eikä se tullut sieltä pois ennen kuin lopussa. Mutta Tuike hyppäsi laiturilta. KAKSI kertaa!!! Uskomaton rohkelikkokoira! Sen jälkeen rohkeus katosi ja se tyytyi ruikuttamaan laiturilla.
Ensin pitää pohtia meniskö (Rieha menee jo)
Mahalasku!
Riehahan nyt hyppää mistä vaan. Se hyppää myös vedestä takaisin laiturille, siihen vaaditaan jo lihaksia.
Valuvirheen lisäksi epäilen että siinä täytyy olla taustalla jotain noutajaa...
Sit vielä vähän juostiin
Ja kuumahan siinä taas tuli
Rieha poseeraa tassut ristissä, kuin hienot naiset
Mökki, mikä ihana tekosyy 
Kyseessähän on siis pappani rakentama talo, mummola, Pohjois-Savon sydämessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti