Lauantaina piti oli hauska reissu Turkuun agiliitelemään ja tokoilemaan sekä treffaamaan Riehan sisaruksia. Saavuttiin Turkuun viime hetkillä ja paikalla oli sisaruksista kaikki muut paitsi yksi. Sisarukset oli kaikki vähän eri näköisiä, mutta hyvin saman oloisia. Siinä vaiheessa oli vielä mukavaa ja Rieha oli ihan onnessaan kaikesta äksönistä. Mutta sitten kesken lyhyen agitreenin Rieha ulahti, eikä enää varannut oikealle takajalalle painoa ollenkaan. Laitettiin jalalle kylmää ja odoteltiin josko se olisi parantunut. Todettiin kuitenkin pian että R ei edelleenkään varannut painoa jalalle ja varpaat olivat selkeästi turvoksissa. Lisäksi aina iloinen pentu kyhjötti nurkassa täristen. Saatiin onneksi pian aika Turun päivystävälle eläinlääkärille ja kasvattaja-Erjan kanssa lähdettiin kohti vastaanottoa.
Ell kopeloi jalan ja totesi heti että yksi varpaista liikkuu huomattavasti enemmän kuin muut. Riehalle laitettiin rauhoituspiikki ja jalkaa kuvattiin sekä sivusta että ylhäältä. Kuvista näkyi selvästi että toinen kantavista varpaista, eli ulkoa laskettuna toinen, oli murtunut koko varvasluun leveydeltä. Jalkaan laitettiin side ja harsoa, oikein muuta päivystäjä ei sille voinut tehdä. Varvasta ei voinut edes lastoittaa, koska liikkui niin paljon. Lisäksi R sai kipupiikin. Ohjeena ehdoton lepo ja ortopedin puheille heti maanantaina.
Sellainen reissu siis. Kyllä voi sanoa että harmittaa niin paljon. Nyt koitetaan vaan saada aikaa ortopedille, joka toivottavasti osaa kertoa minkälainen ennuste varpaan paranemiselle on ja mitä sille pitää tehdä. Onneksi tarinat, mitä olen murtuneista varpaista lukenut on suurin osa päättynyt hyvin. Mutta aikamoisen rankka toipuminen on varmasti edessä. Vaikeinta varmasti on koittaa hillitä elämänhaluista, iloista ja vauhdikasta koiranpentua. Lupaavasti alkaneet treenit ym. jäävät siis myös tauolle. Mutta ei siinä nyt mikään auta, pääasia on että saataisiin se hyvään kuntoon kaikin puolin.
Häkkielämä kiukutti jo tänään ja se on silpunnut siellä lehtiä ja kaikenlaisia laatikoita hurjalla raivolla. Onneksi se on kaikin puolin järkevä, tasapainoinen pentu, joten varmasti ei tule sen pääkoppaan vaikuttamaan millään lailla. Kolmella jalalla se konkkaisi menemään aikamoista kyytiä, mutta kävely on nyt rajoitettu ihan pelkkään pissaamiseen. Harmittaa kylä niin vietävästi, se on juuri sellainen pentu mitä olen aina halunnut ja sille pitää sattua tälläistä. Ja kun laskee päälle vielä Tuiken polvijutut niin alkaa näitä tassuongelmia olla nähty jo ihan tarpeeksi.
Aamusta siis soittelemaan lääkäreille, onneksi Veskulla on lomaviikko, niin se pääsee viemään Riehaa tarvittaessa minne vaan. Koitan päivitellä blogia heti kun saadaan enemmän tietoa.
Saatiin mukaan rtg-kuvat varpaasta ja tältäpä se näyttää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti