Vähän kuvia ja tunnelmia Riehan toipumisesta. Se ei välitä jalastaan tai kaulurista yhtään mitään, sanoo vaan, että Elämä On. Eilen se laittoi mm. itse kalurin päähänsä, kun se oli lattialla odottamassa ja tuli sitten esittelemään sitä häntä heiluen. Eikä sitä ihan kauheasti ole tarvinnut edes rauhoitella, se vaan sopeutuu. Niin mahtis pentu.
Ämpärin kanssa voi tulla tervehtimään (josta saman tien käsketään rauhoittumaan)
Ämpäri päässä voi myös kätevästi leikkiä leluilla, se tukee kivasti lelun pitämistä
Toki jalkaa pitää välillä tuijottaa paheksuvasti
Mut elämä on laiffii
Sitten vähän satoa siitä, miten aktivoidaan toipilaspentua.
Luilla, joista menee ihan nenäkin ryttyyn
Hajotettavilla tavaroilla
Rauhallisilla tokotempuilla, kuten kapuloiden pidolla (onko vähän päheetä!)
Sit me saatiin lainaksi tälläinen hieno älypeli. Rieha ei ihan ollut kuullut, että australiankelpien pitäisi olla yksi älykkäimmistä koiraroduista...
Tässä oisi jotain tälläisiä nappuloita, katsos.
Ja täällä ois tää reikä, missä ois niitä nappuloita...
Ongelma ratkaistaan... Tietysti PUREMALLA!!
Ennen kuin lainaaja huolestuu, niin homma kiellettiin ja yritetään paremmalla ajalla uudestaan 
. Täytyy samalla todeta, että Tuike ratkaisi saman laatikon heti, tosi silläkin oli ihan oma tyylinsä. Sen pieni kieli mahtui niin hyvin noihin koloihin, että se söi kaikki namit sitä kauttaa parissa minuutissa. Sellaista siis meillä.
. Täytyy samalla todeta, että Tuike ratkaisi saman laatikon heti, tosi silläkin oli ihan oma tyylinsä. Sen pieni kieli mahtui niin hyvin noihin koloihin, että se söi kaikki namit sitä kauttaa parissa minuutissa. Sellaista siis meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti