Tai ainakin melkein uusia. Otin nyt sisähommaksi Riehalle kontaktien treenaamisen lätkän kanssa. Mulla on Tuikea varten joskus hommattu sellainen keinun levyinen, puolentoista metrin pituinen laudan pätkä, joten eikun se lattialle ja lätkä päähän. Miten voikin pieni kelpielapsi innostua noin yksinkertaisesta asiasta noin paljon! Jalkaa ja tassua oli joka paikassa, kun se ravasi lautaa edestakaisin, lätki lätkää, pomppi ja hyppi. Pakko oli joku stoppi tehdä hommalle ja menin vaan istumaan laudan toiseen päähän ja naksuttelin siitä kun takajalat sattui osumaan laudalle ja etutassut lätkälle. Ja hei, sehän malttoi jopa keskittyä ja napotti hienosti, kyllä siitä vielä kontakti tulee!
Toinen asia mitä ollaan koitettu ottaa sisällä on tunnarin hajuerottelu. Huumaa-sisko teki blogissaan sitä niin hienosti, mutta valitettavasti täytyy sanoa, että omena on pudonnut Riehan kohdalla kauemmaksi. Yhtä kapulaahaan se osaa etsiä, mutta kun toinen tulee kuvioihin niin näkee, että kelpielapsen päässä soi vaan iloinen kapulapolkka ja kapulat lentelee ja kannetaan ihan mihin ilmansuuntaan vaan. Hinkkasin omaan kapulaan oikein huolella apuhajua ja sain ehkä naksutelluksi juuri ja juuri siitä, että nuuskaisi kapulaa muutaman kerran. Sen pidemmälle ei olla tässä edetty ja jos olen sekunninkin myöhässä, niin kapulat on suussa. Jatkamme siis harjoituksia.
Tuike treenaili kaukoja tänään urakalla. Hitsi että se on ihan liike. En tykkää yhtään. Pitkäjänteisellä työllä ja innokkaan pikkukoiran määrätietoisella hillitsemisellä saatiin monta hyvää toistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti