kuJoulupostauksessa kerroin Riehan lattiakaivoinnostuksesta. Tänään se oli keksinyt, että meiltäkin löytyy sellainen. Täytyy tunnustaa, että meidän lattiakaivoa ei olla ihan lähiaikoina putsattu ja kun neitokainen raahasi sen olohuoneeseen, niin reaktiot menivät hieman ällötyksen puolelle. No, ei siinä mitään. Viima 4-vee vaan hiffasi lattiakaivon vissiin ekaa kertaa elämässään siinä vaiheessa, kun Rieha oli vienyt siitä ritilän. Sillähän on välillä näitä outoja fiksaatioita kuten maan kuuntelu (istuu vaikka kuinka kauan ja kuuntelee maata, eli luultavasti siellä menevää vettä, välillä kaivaen) ja kivien pyörittely (pyörittää rantavedessä kiviä, pyörittää ja pyörittää). No, lattiakaivo taitaa olla uusin mystinen juttu porokoiran elämässä. Sen edessä piti istua ja kuunnella vaikka kuinka kauan. Kaikenlaisia, toinen leikkii ritilällä ja toinen kuuntelee viemäreitä...
Mitäs muuta. Tuiken jalka on parempi, eikä se ulkona linkuta enää. Sisällä se välillä ulisee, mutta nämä tulee lähinnä silloin kun se alkaa riehumaan esim. jonkun tutun tullessa käymään. Eli vielä pitää vähän rajoittaa menoa, että varmasti paranee.
Riehan kanssa käytiin tänään lenkillä Teklan sekä shelttien Viiun ja Neton kanssa. Hienosti R menee pienempienkin seurassa ja Viiun kanssa niillä oli hyvät juoksut. Rieha tykkää että sitä ajetaan takaa, kun sitä harva saa kiinni ja Viiukin on kuulemma samanlainen. Alkuun pari selkeästi pohti, että kumpi menee edellä ja kumpi perässä, mutta loppujen lopuksi Rieha sai olla takaa-ajettava.
Muuten tänään touhuiltiin vaan kotona. Tuiken kanssa ollaan taas treenattu tökkäisyjä seuraamisessa urakalla ja tykkään kovasti sen tekemisestä. Nyt olen vaatinut siltä, että pään on tultava lähemmäksi sekä lähdössä, että pysähtyessä ja aika kivasti se sen on tajunnut. Jatketaan harjoituksia.
Riehan kaukojumppajäkki on alkanut helpottamaan. Tosin aika vaikeaa se meinaa olla, tassut kun käy niin vilkkaasti. Ja vaikka ei enää jäkitä, niin on muuten kyllä todella raivoisa tuota tehdessään, sormet on oikeasti aika pulassa välillä.
Väsäilin tänään myös uudet kosketusalustat ylijäämäkankaasta, etteivät liukuisi tassujen alla niin pahasti. Niiden avulla jatkettiin ohjatun noudon suuntien opettelua ja tämäkin paranee koko ajan. Nyt R on alkanut hyvin hiffaamaan että keskimmäisellä alustalla eli merkillä, kuuluu seistä minuun päin käskyä odottaen, aiemmin se istui/makasi/sinkoili. Käsimerkkejä se lukee erinomaisesti. Ajattelin opettaa sille merkkiä ihan oikealla merkillä, mutta vauhti oli sen verran kova, että merkki lenteli ties minne, vaikka sen takana oli kosketusalusta. Opin myös sen, että merkki voidaan myös tuoda kätevästi ohjaajalle.
Noudossa ollaan treenattu pitoa, joka sujuu aika hyvin. Malttaa pitää, ilman pyörittelyä ja irroittaa käskystä. Ja istuu, se oli alkuun ihan hirmuisen vaikeaa. Testasin sitten pari kertaa kapula suussa eteen istumista niin, että annoin kapulan ja peruuttelin ohjaten penneä samalla eteen. Alkuun meinasi olla vähän vaikeaa ja kapula lenteli minun varpaille, mutta lopussa napotti oikein kivasti edessä istuen kapula suussa. Hyvä nouto siitä vielä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti