Pakkanen on minusta ihan kivaa. Tykkään lenkeillä aurinkoisessa pakkassäässä, mikään ei ole sen kauniimpaa. Mutta eihän siellä hullukaan pysty treenaamaan, sormet on umpijäässä parissa minuutissa. Koirat kyllä varmaan pärjäisi, mutta itse en. Riehalla ei juuri ole mahassa karvaa, mutta sitä ei tunnu yhtään paleltavan. Toki sen se lenkkeilee mantteli päällä, mutta ei esim. tassuja ole nostellut yhtään. Asiaan voi tietysti vaikuttaa se hillitön vauhti millä se painaa menemään. Takkia se pitää niin hyvin, eikä se haittaa menoa yhtään. Suomalaisiin oloihin karaistunut Viima tuntuu vaan innostuvan mitä enemmän pakkanen paukkuu. Ei pidetä sillä takkia normilenkeillä, koska se inhoaa niitä, joten se saa takin niskaansa ainoastaan treeneissä odotellessa. Mutta joo, se haukkuu ja riehuu, kun on niin ihanan kylmä!
Tuike onkin meidän perheen onnettomin kylmän kestävyydeltään. Se on varmaankin joskus palelluttanut tassujansa, eikä se enää kestä niille yhtään kylmää. Käytännössä lenkki kovalla pakkasella (-15) ilman tossuja menee siihen, että Tuike ei suostu liikkumaan mihinkään ja valittaa surkeana. Tossut jalassa ja takki niskassa se vetää kuin heikkopäinen ja työntää naamaa lumihankeen. Tossuissa on vaan se huono puoli, että ne tuppaavat vauhdissa hukkumaan, mutta onneksi meillä on nyt erittäin hyvältä vaikuttavat tossut, jotka tuttu teki varta vasten. Eiköhän pikkujapsikin niiden kanssa selviä pakkaskeleistä!
Ja koska se treenaaminen ei ulkona onnistu, niin sitäkin ihanempaa oli mennä lämpimään halliin treenaamaan. Kaikki koirat pääsivät tekemään ja kyllä oli mahtavaa kaikin puolin! Hyvä mieli siis jäi. Ja videokamerakin sattui mukaan, joten todistusaineistoakin saatiin ja pystyy taas vähän kriittisellä silmällä tsekkailemaan.
Tuike aloitti treenit, tosin sen tokoilusta ei tällä kertaa saatu kuvaa.
Paikkamakuu: Pipsa-bc:n kanssa. Oikein hyvä. Vire oli taas korkea halliin menessä, mutta rauhoittui makuuseen hyvin.
Seuraaminen: Koitin keskittyä nyt vaan lähtöihin ja siihen, ettei niissä lähtisi heti keulimaan. Aika hyvin se hiffasikin korjata asentoa, vaikka vire oli tässäkin korkealla. Lisäksi tehtiin muutamia paikalla siirtymisiä.
Kaukot: Jumppailtiin eri siirtymiä itseksemme ja sitten kokeiltiin kisamatkasta. Seisomisesta sai muistutella alkuun, ettei tule eteenpäin, mutta saatiin sitten aika hyviäkin toistoja. Tuikelle toimii se, että käsken sen odottamaan, eli että ei saa liikkua. Se vähän hillitsee eteenpäin rynnmistä.
Hyppynouto: Oikein mukavalla vireella meni. Heitin pari tahallaan vinoa ja kerran meni hypystä ohi kapulalle, uusinnassa taas korjasi. Luovutusta ja sen tiiviyttä treenattiin vielä erikseen. Koko ajan se siinäkin parantaa, pitää vaan muistaa pitää kriteeri.
Luoksetulon stopit: Namipelillä, oikein ok.
Rieha-riepotin sitten. Treenaili parissa eri satsissa ja into oli aivan valtavaa.
Seuraaminen ja sivulletulot: Hyvin pitää kontaktin ja paikan. Palkkaa ei tarvitse olla näkyvillä ja käden voi nostaa jo ylös noihin yhden-kahden askeleen siirtymiin. Paikka on tiivis ja meno tosiaan aika intensiivistä. Ehkä me otetaan Katjan neuvosta vaarin ja annetaan sen olla. Kyllä minä siitä vaan niin tykkään.
Luoksetulo: Eteentuloja. Vähän törmäilyä ja varpaille kiipeilyä. Napottaa kuitenkin hienosti ja ilme on loistavaa.
Liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisominen: Namipelillä kumpaankin. Maahanmeno on hyvä. Seisomisessa on vielä harjoiteltavaa!
Toinen satsi:
Seuraaminen&sivut: Kuumuminen näkyy enemmän ja saatiin näkyviin RÄYHähtelykin. Onneksi se nopeasti unohtaa sen, kun palkkaa ei tipu. Minusta tuo on selkeää komentamista, pikkumuija tulee ja sanoo että näin tämä pitää tehdä.
Paikallaolo: Hienosti se pystyi tähänkin keskittymään, vaikka juuri teki vauhdikkaasti muuta. Ihan lyhyt pätkä, mutta pääasia on se, että pysyy.
Sivulla maahanmenot ja istumiset: Tässäkin maahanmeno on hieno: nopea ja suora. Istuminen ei ole niin varmaa ja meinaa vähän irtoilla. Mutta ehtiihän näitä!
Viima oli taas maailman liikkiksin. Se päätti tänään oikein itse alkaa leikkimään, mikä ei aina ole itsestäänselvyys ja on se vaan niin hauska eliö kun on niin innoissaan...
Paikkamakuu: Nalan kanssa. Jäi hyvin, mutta kun menin sähläämään muiden koirien kanssa niin Vimps ajatteli että sekin saa tulla ja nousi ylös häntä heiluen. Palautin ja makasi hienosti. Iloinen se kyllä oli ja häntä meinasi viipsattaa joka välissä jos kurkistin piilosta...
Seuraaminen: Ensin herättely muutamilla askeleilla ja sitten koemainen pitkä pätkä. Tykkäsin! Videolla tulee leikkaus kun mentiin ulos kameran ulottuvilta, mutta siellä korjasi hyvin paikan, joka hinasen valui ennen piiloon menoa. Loppu olikin sitten oikein kivaa.
Sitten otettiin ketjutus ja loppupalkka:
- Kaukot: Ei moitittavaa.
- Nouto: Pieni saalistus, hyvä palautus, perusasennosta miinusta. Mutta iloinen ja halukas!
- Hyppy: Hyvä hyppy, hyvä eteentulo, perusasennosta tässäkin miinusta. Sama pätee muuten kuin edelliseen.
Loppuun kaikki pääsivät vielä kiertämään. Huomaako ehkä tempperamenttierot näistä videoista :D. Rieha raivoaa, menee täysiä ja taistelee. Viima tykkää, mutta jolkottaa. Tuike tekee uskollisesti ja iloisesti, mutta hinasen varoen :D.
Ai niin. Rieha ottaa tuon treenaamisen aika vakavasti. Eilen treenailin sen kanssa olkkarissa ja Tuike seuraili tapahtumaan parin metrin päässä. Sehän ei kelpielapselle sopinut ja se meinasi vetää pataan pientä valkoista. Työnsin vielä käteni mukaan niin, että sain hienon toisinnon pennun hammaskalustosta mustelman muodossa käteeni. Kyllä sai kuulla neitokainen kunniansa ja Tuike sai treenata senkin edestä. Aikamoinen tempperamenttieläin tuo on, kun hän on töissä niin silloin ei saa tulla lähellekään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti