Rieha teki useammassa osassa. Taidettiin aloittaa hyppy-mutkaputki-hyppy-harjoituksella. Vitsit, että se onkin innoissaan! Mutta kaikista parasta on se, että se on oppinut odottamaan! Pystyn jättämään sen ja menemään ihan reilusti ja niin se vaan istua napottaa. Tosin istumisesta on tullut sille niin iso Tehtävä, että se ei suostu esim. ottamaan nameja jos palaan palkkaamaan, se vaan istuu, tuijottaa ja odottaa milloin saa mennä. Taas oli oli ohjaajalla muistettavaa siinä, miten tarkkaan Rieha lukee. Jos kaivoin lelua millisekunninkin liian aikaisin niin pikkukelpi oli kädessä kiinni. Muuten homma sujui oikein mukavasti ja luki minusta kivasti menoa, kämyisestä ohjaajasta huolimatta.
Tässä videota tuosta. Jotenkin nolottaa laittaa näitä agipätkiä, kun itsellä ei ole ollenkaan niin varma olo vauhtikelpien ohjaamisesta ja sellaisiin tottuneet katsovat varmasti ihan suu auki hommaa :D. Mutta menköön:
Toisena isompana treeninä treeniä Rieha teki ihan perusirtoamista kolmella hypyllä. Tässäkin oikein kiva vauhti ja samat pätivät kuin edelliseen. Heti jos hidastin vauhtia liian aikaisin, niin Rieha kääntyi esim. puomin alla olleeseen putkeen. Kuollut lelu toimi kuitenkin hyvin ja kun pidin oman linjan, niin hyvin pystyi takaaleikkaamaankin.
Yksittäisinä esteinä tehtiin ensin keinun rämäyttelyä ja sitten rengasta. Keinulla oli kova into ja tarkkana sai olla, ettei kiivennyt ylös asti pelkän rämäytyksen sijaan. Ääni ja liike ei kyllä jännitä yhtään ja pystyi rämäyttelemään keinua melkein puolesta metristä. Rengasta tehtiin Annan avustuksella läpijuoksuna kumpaankin suuntaan. Hyvä idea sillä tässä on, hakee oikeaa kohtaa jo aivan automaattisesti ja kutsumaan pystyy useamman metrin päästä. Hieno!
Viiman kanssa lähdettiin testaamaan miten rata sujuu vieraassa paikassa ja miten siihen riittää motivaatio. Ja hienostihan se riitti! Tehtiin samaa rataa kolme kertaa ja joka kerta parani. Ekalla Vimps oli hieno, mutta ohjaaja huono, joten tuli paljon töksähdyksiä. Kepit oli tällä radalla nopeimmat, muilla meni vähän jolkotteluksi.
Toisella kerralla oli vauhti jo paljon parempi. Olin erityisen ylpeä siitä että sain pujottelun ja hypyn jälkeen sylkkärin toimimaan Viiman kanssa. Tällä radalla työnsin itse Viiman hypyllle, kun olisi pitänyt mennä puomin alla olevaan putkeen. Se oli vaikein kohta radalla teknisesti ja sitä treenattiin erikseen. Pientä tökkimistä tuli myös viimeisen putken jälkeen, ennen A:ta, mutta vauhti säilyy ok. Ja vaatii muuten ohjaajalta kuntoa koko ajan kannustaa ja viedä. Mutta Vimps tykkää ja se on pääasia! Tässä toka yritys:
Kolmas rata oli virheettömin, ainoa isompi moka tuli puomin alastulolla, josta Vimps hyppäsi kun itse sen vedin. Muuten meno oli oikein kivaa, ei todellakaan mitään huippunopeaa ja teknistä, mutta Viimalle oikein sopivaa ja sillä oli ihan todella hauskaa!
Erikseen haettiin vielä puomille vauhtia tehden pätkää puomi-hyppy-putki-rengas. Koko ajan tässäkin vauhti parani, Vimps on vähän sellaista hitaasti lämpenevää sorttia. Lisäksi treenattiin kutsuhyppyä, joka on Viimalle vaikeaa. Jätin sen kolmen hypyn taakse, josta kutsuin ja lähetin vielä pujotteluun. Sujui tosi hienosti ja pujotteluunkin saatiin vähän enemmän asennetta palkkaamalla siitä heti. Mutta ihan mahtista oli nähdä, että Vimps teki rataa noin hyvillä mielin ihan vieraassa paikassa! Se ei olisi malttanut lopettaa ollenkaan :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti