Ei olisi pitänyt vitsailla Riehan huumenuoren elämästä. Se nimittäin jatkoi sitä "kovemmilla" aineilla, eli porttiteorian toimivuus vaikutuksille alttiille nuorille on taas todettu. Viime viikolla meni nuuskaa, nyt meni särkylääkkeitä, mitähän seuraavaksi...
Tarinahan menee näin. Olen itsekseni koirien kanssa kotona, kello on n. 21.30, istun tyytyväisenä koneella, kunnes mieleeni livahtaa ajatus "onpas täällä hiljaista". Isot koirat makaavat kiltisit olkkarissa, eli eikun Riehaa etsimään. Sehän löytyi makuuhuoneesta, jossa se makasi iloisena sängyllä, tassujen välissä särkylääkepaketti. Pikkukelpi oli hyvin ilostunut siitä, että hänen aarrettaan tultiin porukalla ihastelemaan, tosin ilo taisi muuttua äkkiä pettymykseksi, kun kaappasin paketin itselleni. Eikun äkkiä googlettamaan, että mitä ibuprofeiini tekee koiralle. Tarkkaa määrää paljonko oli syönyt ei ollut tiedossa, mutta äkkiä selvisi että ibuprofeiini saattaa suht pieninäkin määrinä ärsyttää mahalaukkua ym. ja aiheuttaa munuaisissa ongelmia.
Seuraavana soitinkin sitten eläinlääkärille. Päivystävä ell vastasi toisella yrittämällä ja sanoi, että pentu kannattaa oksettaa. Lähdettiin siis kotikonstein kokeilemaan suolapallolla. Eihän siitä mitään tullut. Pallo osui kurkkuun ihan hyvin, mutta pentu lähinnä nuoleskeli huuliaan että hyvältä maistui. Siispä takki niskaan ja kohti päivystystä, joka onneksi oli Jyväskylässä, eikä esim. 100km päässä Karstulassa. Rieha oli ihan innoissaan tästä iltaisesta ajelusta, jee!
Eläinlääkärissä Riehalla oli kova vauhti päällä, mutta se laantui suht nopeaan, kun ell tökkäsi sen niskaan oksennuspiikin. Muutamassa minuutissa pikkukelpi yrjösi sydämensä kyllyydestä. Sinne meni juuri syödyt rustoluut jne. Oksensi varmaan viitisen kertaa ja piti mennä ihan maahan makaamaan, kun oli niin rankkaa. Rieha toipui ja ell tutki oksennusta tablettien löytymisen toivossa. Tabletteja ei näkynyt, mutta oksennuksessa oli se edellä mainittu rustoluu, nappulaa, folion palasia (särkylääkepaketista), oransseja kankaan palasia (omasta peitosta), muovia (luultavasti lelukorista) ja paljon mustia koirankarvoja (Viimasta tai sitten päivällä treffatusta Rokista). Että niin, pieni ahne possu. Positiivista tässä kaikessa sälässä oli se, että ell:n mukaan tabletit on luultavasti imeytyneet kaikkeen muuhun ennemmin kuin pennun elimistöön.
Kymmenen minuuttia makoiltuaan Rieha totesi, että patterit on taas ladattu ja äksöniä pitäisi saada. Ensimmäisenä se koitti syödä jäljellä olevat oksennukset, koska kyllähän tuossa ehti jo nälkä tulla. Sitten tutkittiin ja höntättiin menemään ympäri tyhjää vastaanottoa. Se pisti erityisesti merkille eteisessä olleet ruokasäkit, niiden sisältöön olisi pitänyt päästä tutustumaan. Annoin sille yhden taskussa olleen lelun ja sen kanssa se sitten makasi ja kieriskeli matolla tyytyväisenä.
Kotiin saatiin mukaan lääkehiiltä ja ohjeet tulla seuravaana päivänä vielä verikokeseen munuaisarvojen tarkastusta varten. Pruuttasin Riehaan desin verran lääkehiiltä niin, että Riehan koko naama oli musta, minun kädet oli mustat ja koko kylppärin lattia oli musta. Ja jos suolalla oksettaminen ei onnistunut, niin lääkehiilestä se yrjösi kerran oikein mojovasti. Mutta ei se tästäkään ollut moksiskaan ja antoi hoitaa niin hienosti.
Tänään käytiin vielä verikokeessa ja eläinlääkärissä oli edelleen tosi hauskaa. Veren ottamisessa oli ihan ok, mitä nyt onnistui liikkumaan niin, että koko pöytä oli veressä. Mutta onneksi veriarvot olivat kaikin puolin normaalit, eli mitään pidempiaikaista ongelmaa ei tästä tripistä pitäisi tulla.
Eli ilta meni niin kuin pikkujoulukaudella on odotettavissa. Odotamme mielenkiinnolla nuoren kapinallisen seuraavia liikkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti