Äksönpäivä

Hitsi että lomalla on kyllä kivaa. Päivät menee koirien kanssa treenatessa ja ulkoilessa, sivussa katselen jotain hyvää sarjaa koneelta ja päivittelen blogia . Mutta nyt sitä pitääkin nauttia, seuraavasta lomasta ei olekaan sitten tietoa...




Tuike on edelleen paitsiossa, en ota sitä edes lenkeille mukaan. Pissatuksillakin meinaa linkuttaa ja välillä pitää ihan ottaa syliin kannettavaksi. Vielä jos huomisen katselisi miten lepo vaikuttaa, sitten on suunnattava eläinlääkärille. Onneton se kyllä on, aina joku tassu kipeänä...



Mustat sen sijaan touhusi tänään oikein urakalla. Päivällä käytiin Annen ja Rokin kanssa jäällä lenkillä ja nopsaan hujahti reipas tunti hangessa tarpoessa. Rieha juoksi kuin heikkopäinen ihan koko ajan, sillä oli takki niskassa ja se oli lumesta ja Rokin kuolasta sellainen jäätynyt koppura kun tultiin kotiin. Jännä miten sitä ei yhtään palella, vaikka vaanii ja makaa syvässä hangessa. No, varmaan lämmittäisi itseäkin jos koko ajan rallaisi edes takaisin. Viimakin leikki Rokin kanssa ihan innoissaan ja porokoiran mielipide hauskasta lenkistä tuli välillä vähän liiankin selväksi. Mutta pääasia kai se on että koirilla oli hauskaa ja omistajatkin sai kivan lenkin ohessa.



Illemmalla ajeltiin vielä Kodin Terralle treenaamaan kera Maaritin sekä Iitun ja Ruun.



Vimps aloitti hommat. Se oli alkuun ei niin innoissaan, mutta kun piletettiin ja motivoitiin, niin johan alkoi taas homma maistua (ja haukkukin raikasi).



Luoksetulo: Muutamat läpijuoksut ja muutamat stopit, joista ensin palkkaa pelkästä stopista ja sitten koko liikkeestä. Hyvä ilme ja vauhti koko ajan. Stopit oli hyviä, vaikka tuli lujaa. Kerran nousi seisomaan kun jätin, joku kummallinen herpaantuminen siinä kävi, mutta meni heti istumaan kun käskin. Erikseen otettiin vielä lyhyeltä matkalta eteentuloja ja edestä sivulle siirtymisiä. Sivulle menoissa takapuolen käyttö meinaa jäädä vajaaksi, mutta kun treenaa niin johan alkaa heittämään pyllyä.



Seuraaminen: Herättelyt hyppimällä, erityisesti käännöksistä palkkaa ja sitten pitkä pätkä. Edelleen hyvää menoa, tykkään!



Nouto: Parit vauhtinoudot ja parit viralliset. Motivaatio kohdillaan, ei huomautettavaa.



Ketjutus:

• Liikkeestä seisominen: Hyvä seuruu ja stop, mutta kääntyi mukana ja alkoi innoissaan haukkumaan. Yleensä ei liikkeissä hauku, vaikka olisikin innoissaan, mutta tuo ohi meneminen on selkeästi vaikea ja aiheuttaa haukkumisen kun ei ole ihan kartalla. Se siis treenin alle.
• Kaukot: Erinomaiset, täpäkät siirtymiset. Ihan hinasen ennakoi perusasentoa, mutta tuskin kokeessa olisi edes huomattu.

Rieha oli vuorossa sitten. Hyvin tarkeni tehdä, vaikkei sillä ollutkaan takkia päällä. Omat sormet meinasi olla jäässä, joten lelupalkka oli tänään pop. Tosi tyytyväinen oli kuulolla oloon, Iitu treenasi aika lähellä ja kerran Iitun lentävä lelu sai pikkukelpin huomion, mutta tuli tosi upeasti kutsusta luokse ja kiinni omaan leluun.



Seuraamiset: Lelun kanssa tehtiin kun jäätyneet sormet meinasi irrotta terävien hampaiden kanssa. Hyvin pitää paikan ja otettiin jo sellaista kolmea askelta. Yksi mikä pitää ottaa mietintään on joku vapautuskäsky. Nyt olen käyttänyt vaan jessiä, mutta se tulee herkästi muutenkin ja penne ponkaisee pois paikalta palkan toivossa. No, ei onneksi kovin vakavaa.



Luoksetulo: Lyhyeltä matkalta istumista ohjatusti eteentuloja. Hyvin napottaa edessä, oma selkä pitää muistaa suoristaa ja muistaa palkata tasaisesti kummastakin kädestä, ettei ala kenottamaan jommalle kummalle sivulle.



Nouto: Aluksi palkkaa siitä, että pysyy sivulla ja kapula lentää. Ja se onnistui!! Olin ihan varma että sinkoaa kapulan perään välittömästi, mutta niin se vaan jäi namin ja odota-käskyn avulla. Siitä sitten hallittu nouto ja vapautus suoraan palkkaan. Lisäksi otettiin muutamia eteentuloja peruutellen. Ihan ei vielä malta istua kapula suussa, mutta pitää hyvin ja tulee suoraan, joten palkkailin sitten seisomisesta.



Rieha pääsi lopuksi vielä riehumaan Ruun kanssa, jota ei vähään aikaa olla nähtykään. Hirmuinen koipeliini siitäkin on tullut, niin ne vaan kasvaa! Rieha sai moikata myös Iitua, mutta yllättäen Iitu olikin vähän liian jännä, vaikka hihnassa olikin. Sitten kun Iitu meni autoon, niin perään olisi kuitenkin pitänyt päästä... Ruun kanssa kesti vähän aikaa ennen kuin lämpenivät toisilleen, mutta kun Rieha sai Maaritilta Iitun hienon kepin, niin sen kanssa pennet rallattelivat hurjaa kyytiä. Hienosti Rieha muuten taas leikki kepillä ja tarjosi sitä Maaritillekin vedettäväksi ihan onnessaan. Ja Riehan naamaan hyppäämistaidot kehittyy muuten uhkaavasti, nyt se jo ponnasi kohti Maaritin naamaa niin, että takajalat otti jo melkein mahaan asti, eikä naama enää kauka olekaan. Hieman näytti pelottavalta liukkaalla maalla tuollainen kengurumeininki, mutta kun on rakastettava, niin on rakastettava.