Tokoa ja keppejä

Viihdekeskuksella, seurana pari muuta koirakkoa. Hyvin taas sujahti kolmisen tuntia kun treenattiin jokainen koira erikseen, tallasin ja ajoin Viimalle jäljen ja käytiin vielä lenkillä. Onneksi se on mukavaa hommaa! Riehan kanssa käytiin vielä treenien jälkeen hakemassa eläinkaupasta valjaat, kyllä nyt kelpaa patsastella. Hihnassa meno on välillä melkoisen hillitöntä ja ajattelin, että valjailla säästetään pennun kurkkuparkaa. Ja kyllä me opetellaan nätistikin kävelemään, tuo on vaan sellainen hetken helpotus (plus että nyt sillä on kunnon heijastimet, aiemmin ei ollut yhtään). Valjaat on vielä mukavasti säädettävät, eli ei pitäisi ihan äkkiä mennä pieneksi. Mutta ne treenit sitten.

Tuike:

Paikkamakuu: Kahden muun koiran kanssa, Tuike keskellä. Oltiin varmaan joku neljä minuuttia piilossa. Ihan pikkaisen meinasi lähteä mukaan jätössä, mutta uudella käskyllä jäi hienosti. Makasi oikein hyvin loppuun saakka. Jei!

Ruutu: Vieraat merkit. Hienosti bongasi ja juoksi ruutuun. Meinasin taas jättää sen seisomaan, mutta eihän siitä tullut mitään, alkoi vaan käpsiä ja nuuskia. Maahanmenon kanssa pysyi ok. Into kova ja hienoa on että ruudun se bongaa mistä vaan.

Ketjutettuna ja liikkuroituna tehtiin seuraavat:

• Tunnari: Oikein hyvä. Ihan hinasen mietti vierellä ennen kuin lähti, mutta oma nousi varmasti. Luovutus saisi olla myös hinasen tiiviimpi.
• Liikkeestä istuminen: No, seisomaanhan se jäi. Äänenpaino on niin tarkkaa, niin tarkkaa. Tein ketjutuksen jälkeen tätä erikseen ja pelasi heti kun sanoin is-TU, enkä vaan is-tu ;).
• Metallinouto: Ällöhän se oli ja mietti hetken ennen kuin nosti. Palautti ravilla ja kauhealla tuskalla kun laippa painoi pienen silmää. Mutta piti loppuun saakka ja se oli tärkeintä! Pitäisi oikeasti hommata pienempilaippainen kapula.

Hyvin pysyi vire ja muisti loppupalkan. Ehkä jopa liiaksikin, sillä meinasi olla vähän keskittymisvaikeuksia ja yli-intoa.

Rieha:

Noudot: Vauhtinoudot sekä metallilla että puisella leluun. Ei mitään ongelmaa. Ihan parit luovutukset kummallakin ja nekin sujui hienosti. Kapulat on Riehasta niin in, ettei tosikaan. Jos kapula jää johonkin esiin, niin se hakee sen ja rallaa sen kanssa ympäri kenttää. Välillä se jää oikein odottamaan kapula suussa, että kutsutaan ja se saa tuoda. Hassu se on, tämä liike tulee varmasti olemaan mieluinen. Onneksi se ei pure kapuloita, eikä myöskään saalista, niitä on vaan niin hauska kantaa ja vielä hauskempaa tuoda.

Ruutu: Otettiin nyt kosketusalusta ja palkkasin ensin pari kertaa sen koskemista. Hyvin penne hiffasi, vaikka ei hirmuisesti olla tehtykään. Sitten lätkä ruutuun ja ensin lyhyemmältä matkalta lähetyksiä ja pikkuhiljaa pidentäen. Tässäkin tosi pro meininki, älysi lätkän heti ja juoksi ruutuun hyvin. Ihan kerran tai pari lähti menemään ja pomppasi sitten seisomaan eteen, mutta se johtui puhtaasti siitä, että otin lelun esiin liian aikaisin.

Stopit: Ei yhtään maahanmenoa, vaan oikein hienoja ja napakoita seisomisia.

Tunnari: Kapulan etsimistä heinikosta, itse piilotin pari kertaa ja sitten avustaja kerran. Aivan mahtista! Into on kova ja nuuskutus kuuluu pitkälle. Oma nousee varmasti ja tulee käteen asti hirmuisella vauhdilla. Siis mistä näitä tälläisiä 16-viikkoisia pentuja oikein tulee?!?!?

Loppuun yksi luoksetulo avustajan kanssa ja siitä ruokakuppipalkka. Siinä olikin pennelle tekemistä, mutta samalla innolla se tekee ihan alusta loppuun. Ja välillä se sai käydä rakastamassa kentällä olleita ihmisiä, mikä oli ihan sairaan ihanaa!

Viima pääsi lopuksi ajamaan metsäjälkeä:

Pituutta ehkä 250m, 6 keppiä, pari kulmaa ja muutenkin sellaista epämääräistä käännöstä. Jälki vanheni n. 2 tuntia. Erinomainen nosto ja jäljestys läpi jäljen, Yhdessä vaiheessa jälki meni polun yli ja siinä joutui vähän miettimään, mutta kiertämällä takakautta oma jälki löytyi taas varmasti. Varsinkin loppusuoran veti ihan nenä maassa. Eli jäljestyksestä ja innosta 10+ ;).

Sitten ne kepit. Ilmaisi kuudesta neljä, eli parempaan suuntaan ollaan menossa. Taas meni niin, että ilmaisi ekan ja tokan, sitten jätti välistä kaksi ja ilmaisi loput kaksi. Ihan varma olin siitä, että huomasi ne kaksi muutakin, mutta en jäänyt vaatimaan ilmaisua. Luulen että sille alkaa ihan oikeasti tulla idea siitä, että palkkaa ei vaan saa mistään muusta kuin ilmaisuista ja jossain vaiheessa se pelkän jäljen viehätys alkaa laskemaan. Ja kun ilmaisee niin ilmaisee hyvin ja malttaa odottaa lähtökäskyä. Kokonaisuutena olin oikein tyytyväinen, vaikka kaksi keppiä jäikin metsään.