. Varoitan jo etukäteen että tästä tulee pelkkä hehkutusviesti, sillä niin hyvä mieli jäi tämän päivän treeneistä. Toki korjattavaa löytyy ohjaajan tekemisissä paljonkin, mutta kyllä nuo karvaiset osapuolet on vaan niin päteviä.Tänään vietettiin siis japaninpystykorvien agility- ja tokopäivä Pieksämäen Hau-Hau-hallissa. Ja koska japseja ei riitä kattamaan koko päivää, niin muun rotuisetkin pääsivät mukaan. Meiltä treenasi kaikki koirat seuraavasti: Rieha oli sekä pentutokossa että -agissa, Viima agiliiteli mölliryhmässä ja Tuike teki tokoa. Kouluttajana agissa oli JATin oma Päivikki Partinen ja tokossa Riikka Pulliainen, joka on nykyisin maajoukkuevalmennusrenkaan jäsen sekä tokon ylituomari.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Rieha reenasi heti aamusta agia ja sitten viimeisenä koko porukasta tokoa:Agissa tutustuttiin ekaa kertaa pöytään. Kotonahan se kyllä koittaa pöydille koko ajan (vanhemmilta vissiin peruttua), mutta esim. eläinlääkärin pöytä ei siitä ollut alkuun in-hommaa ollenkaan. Minien pöydällä lähdettiin treenaamaan. Ekan kerran kun se sinne itse pomppasi, niin meinasi vähän jänskättää, mutta hyvin pian se unohti jänskätyksen ja pöytä alko imemään pikkukelpiä puoleensa. Otettiin heti alusta lähetyksiä niin, että minä ohjasin ja Päivikki toimi palkkakoneena pöydällä. Oikein kivasti meni, itse vaan muistettava, että kehun koiraa pöydällä ja kutsun sen selkeästi mukaan.
Kun pöytä sujui, niin alettiin ketjuttamaan siihen muita juttuja. Ensin otettiin pituus-pöytä (pituus yhdellä laudalla) ja lähetykset kummaltakin puolelta. Rieha teki ihan sairaan hyvin, kunhan muistin ohjata ja kertoa että eteenpäin mentiin. Hauskaa miten noin pieni osaa jo seurata sitä minun linjaani aivan tosissaan. Mutta sitten kun se irtoaa niin se kanssa irtoaa. Lopuksi liitettiin ketjuun vielä yksi este ja Rieha teki elämänsä ekaa kertaa kolmea estettä: hyppy-pituus-pöytä. Tähän päti ihan samat kuin edellä ja saatiin tehtyä tosi hyviä toistoja. Upeasti se irtoaa, kun ohjaus on kunnossa ja vauhtia riittää!
Toisena juttuna ehdittiin ottaa putkea. Siihen vielä varmistus hihnan kanssa, jotta pääsin keskittymään ohjaukseen. Lelu toiseen päähän palkaksi ja itselle mietintä miten ohjaan ja minne. Suoraan lähetys sujui hyvin ja liitettiin siihen sitten kulmasta lähettämistä. Näissä sai jo olla tarkempi ja oikeasti kertoa pennelle mitä tehdään. Kun ohjaus oli kunnossa niin putkeenhan se paukkaa ja edelleen ihan täysiä. Hieno pentu!
Tokoon Rieha joutui melkein suoraan unilta ja ehkä alkuun vähän vaikutti. Samoin sitä selkeästi kiinnosti kentän toisella puolella ollut agi (kangas välissä), mutta sain sen kuitenkin pysymään hyvin kuulolla ja varsinkin kun tehtiin vauhdikkaampia liikkeitä niin eihän se enää muistanut koko agihommaa. Seuraavia juttuja katsottiin:
Seuraaminen: Riikka meinasi että imutuksiin ei vielä kannata liittää käskyä, etten vaan vahingossa vahvista väärää paikkaa. Eli pelkästään imuttelisi ja opettelisi siinä sitä miten koiran saisi varmasti olemaan suorassa (Rieha kyllä meinaa aika herkästi innossaan lähteä poikittamaan). Seuraamiskäskyn liittäisi vaan ihan yhden askeleen hommiin, että varmasti asento pysyy. Enemmän uutena juttuna katsottiin paikallaan käännöksiä. Oikealle Rieha piti paikan heti aivan tosi hyvin, vasuriin pitää auttaa enemmän kädellä. Mutta hienosti se alkoi itse hiffaamaan ja lopputoistoissa käytti jo ihan itse takapäätä kääntyäkseen.
Kaukot: Kaukojumppaa vaan!
Nouto: No, Rieha pääsi tekemään taas vauhtinoutoa, joka todellakin on vauhtinoutoa :D. Hirmuisesti se aiheuttaa ihastusta asenteellaan. Näitä jatketaan, tosin ehkä kuitenkin joudutaan miettimään josko sen nostamisen opettaisi erikseen, ettei vaan ala saalistamaan kapulaa liiaksi. Luovutuksiin ehdotuksena tuli, että liitettäisiin siihen ihan istuminen kapula suussa. Sitä kautta saa rakennettua pikkuhiljaa luovutuksen paikkaa ja hienostihan Rieha kapula suussa istua napotti.
Ruutu: Ensin pari lätkän lätkäisyä erikseen ja sitten siirrettiin se ruutuun. Ja voi että se on ihana! Sillä on kyllä jo ihan selkeästi jotain ideaa ruudusta ja lätkälle meni sellaistä kyytiä ja tärpätti siellä odottaen palkkaa. Otettiin sitten lätkä pois ja tehtiin pari näyttöruutua. Edelleen todella hyvä, meni täysiä ja tasan sinne missä lätkä oli ollut ja missä kävin näyttämässä. Siitä oli aikasta hyvä palkata pieni pätevä kelpieläin ja lähteä kotia kohti!
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Viiman agireeni näytti tältä:
Ensin tehtiin koko rata kisamaisena. Ja voi että, Viima oli niin ihana!! Aivan hieno, puhdas rata saatiin, vaikka ohjaaja oli ihan hilkulla vedättää koiran viimeisestä hypystä ohi, kun ei kertonut että nyt kuuluu hypätä. Heti kun muistin kertoa sen, niin Viimahan hyppäsi. On se vaan ihan liikuttavan ihana eläin, nyt siitä niin näki miten se tykkäsi ja oli niin onnellinen kun sai olla pätevä.
Olihan radalla toko korjattavaa ja niitä alettiin sitten katsomaan. Muutamassa kohdassa Viiman vauhti hidastui ja vaikka se sitten taas kiihdyttikin, niin parempi olisi saada vauhti säilymään koko ajan. Pahin paikka oli esteen 5-8. Ensinnäkin, tein valssin 7-hypyn jälkeen ihan minne sattuu ja sen takia Viima hyppäsi myös ihan liian pitkälle. Tätä kun tuunattiin niin, että muistin että valssi tehdään aina kohti seuraavaa estettä, niin johan alkoi Viimakin kääntymään ihan eri lailla. 5-hypyn Vimps kiersi hienosti, mutta putki oli aika hidas. Päivikki teki sen huomion, että minä pysähtelen ja samalla Viima pysähtyy. Jostain olen oppinut rytmittämään hommaa väärin ja jään odottelemaan sitä paikallaan seisten, vaikka voisin hyvin jo liikkua kohti seuraavaa estettä samalla koiran mukaan ottaen. Tämä kun saatiin korjatuksi niin johan Viima liikkui taas ihan eri tahtia ja voin sanoa että se meni oikeasti tosi hyvää vauhtia!
Yleisesti Päivikin ohjeet minulle oli:
1) Kerro koiralle mihin mennään heti!
2) Älä lässytä ja kutsu koiraa nimellä, vaan kannusta ennemminkin raivolla ja anna sille lupa tehdä.
3) Älä pysähtele, vaan pidä liike yllä, silloin Viimakin tekee.
4) Kannustus toimii, ota mukaan kannustustiimi sekä itselle että koiralle ;).
Siinäpä siis mietitittävää. Viiman kanssa on välillä ollut niin vaikeaa, mutta välillä se on taas ihan sairaan ihana. Ei se varmasti bc-/kelpi-aikoihin yllä ikinä, mutta kyllä se silti liikkuu ihan tarpeeksi hyvin. Mutta miten paljon siitä hidastelusta oikeasti johtuu minusta ja miten paljon joudutaan siihen kierteeseen että minä hidastan/lässytän/en kerro mihin mennään ja sitten Viima hidastaa ja minä hidastan ja Viima hidastaa... Se on kuitenkin herkkä koira, joka haluaa tehdä mieliksi ja yhdessä, mutta kuitenkin samalla itsenäinen koira, joka voi myös olla sitä mieltä, että tee keskenäsi jos reiluuspuoli ei ole kunnossa. Valitettavasti Viima on saanut ohjaajakseen jännittävän, häsläävän ja pöllön ohjaajan. Ihanaa oli kuulla jonkun muun suusta pitkästä aikaa, että me kyllä osataan ja Viima osaa.
Eikä se hieno tekeminen tai puhdas rata, vaan se miten sen huomasi miten onnessaan Viima on kun se saa tehdä yhdessä ja miten sen fiilis nousee koko ajan kun itse parannan. Pitäisi aina pitää mielessä että koira on tasan yhtä hyvä kuin itse olet. Varsinkin kun kyse ei ole sellaisesta raivoeläimestä, joka elää tekemiselle, vaan maailman sympaattisimmasta peruskoiraporokoirasta .
.-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tuike tokoili vuorollaan alkuun kisamaisen pätkän liikkuroidusti ja ilman palkkaa. Halusin testata miten toimii tuolla hallissa ja muutenkin ottaa kisamaiseen tekemiseen tuntumaa (ja tunnustan, heti alkoi jännittämään kun kehään mentiin :D). Ja samalla saatiin tuomarin mielipiteet liikkeistä ja lopuksi niihin treenijutut:
- Liikkeestä istuminen 0: Aivan todella hieno seisominen, johon vaati kolme käskyä ja käsimerkin, ennen kuin istui :D. Ennen kehää teki hienosti, mutta tämä on niin herkässä, niin herkässä. Miten voikin niin simppeli asia olla aivan tosi vaikea :D.
- Tunnari 9: Hieno nuuskinta ja varma oman nosto. Piste pois väljästä perusasennosta. Treeniksi luovutukset. Minun pitää rauhoittaa niitä huomattavasti. Nyt kurkotan kapulaan kahdella kädellä kumartuen, kun voisin ottaa kapulan kauniistu yhdellä kädellä sivusta ja samalla pieneen koiraan kohdistuva paine vähenee. Samoin irti-käsky ei tarkoita sitä että nykäisen kapulan koiran suusta, vaan se on irti ja koira irroittaa, jolloin kapula tippuu käteen ja se laitetaan rauhassa piiloon. Hyviä huomiota kaikki.
- Ruutu 8: Kaksoiskäsky maahanmenoon. Pikkaisen hitaasti meni ja kävi yhden ruutumerkin kautta. Reenattiin suoraan ruutuun menoa näyttöruudulla ja johan alkoi paranemaan. Epäilin että saattoi luulla ruutumerkkiä merkkimerkiksi ja siihen Riikka antoi vinkiksi pelin. Eli sekä ruutu että merkki kehiin. Itse keskelle (tai vähän lähemmäksi jompaa kumpaa, mistä haluaa enemmän palkata/avustaa) ja vuorotellen lähetyksiä kumpaankin. Se on koiralle hauska leikki, jossa se joutuu miettimään ja samalla vahvistuu se ero, mikä noiden kahden välillä on.
Sellainen päivä tänään. Voi sanoa, että kylmä ei ehtinyt tulla kun juoksi kolmen koiran kanssa joka suuntaan :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti