Uusia aluevaltauksia

Nimittäin tänään päästiin Raisan ystävällisellä opastuksella tutustumaan MEJÄ:n maailmaan. Tunnustettava tosin on, että Viima on kerran sitä tehnyt n. vuoden vanhana. Eli kokeiltu on, mutta mitään ei osata. Raisan avustus tuli siis tarpeeseen.

Tein sekä Tuikkuselle että Viimalle jäljen, muodoltaan ne oli kolmioita ja makuut oli joka kulmassa ja lopussa tietysti myös kaato. Viiman jälki oli vähän pidempi kuin Tuiken, pituutta sillä oli varmaan jotain ~150m. Oli muuten sotukuista puuhaa tuo homma, kaikkeen sitä ihminen alkaakin :D. Pohjana oli hakkuuaukio, hieman rinteessä. Jäljet vanheni reippaan tunnin verran.

Viima pääsi ekana jäljelle. Ensimmäistä makuuta nuuski jonkin verran ja nosti siitä jäljen varmasti. Hienosti jäljesti toiselle makuulle, jossa nuuski ja pyöri jo enemmän kuin ekalla. Siinä joutui kuitenkin vähän miettimään mihin lähteä, mutta nosti sitten hienosti loppujäljen. Lähellä kaatoa sen nenä nousi vähän ylemmäs, eli sai varmasti vähän ilmavainua sorkasta. Hienosti saapui kaadolle ja tutki sorkkaa kiinnostuneena. Vimpsiltä siis oikein varma jäljestys, mutta mitenkään erityisen kiinnostunut se ei verestä ollut. Välillä epäilin että jäljestikö osaksi minun jälkiäni. Mutta sorkka sitä kiinnosti kyllä kovasti, eikä olisi halunnut sitä jättää. Varmasti Vimpsillekin mukavaa vaihtelua ihmisjäljen sijaan.

Tuike nuuski ekaa makuuta suht tarkkaan, mutta lähti aika nopeasti etenemään. Tuikellahan ei juuri ole minkäänlaista jäljestystaustaa, toisin kuin Viimalla, joten se meni ihan puhtaasti vaiston varassa. Jossain vaiheessa se oli hieman pihalla touhusta, eikä tiennyt mitä tehdä, joten söi muutamat puolukat ihmetellessä. Ohjasin sitä vähän jäljelle ja johan alkoi homman idea taas selvitä. Toisella kaadolla nuuski jo tosi tarkkaan ja lähti varmasti loppusuoralle. Isompia verikohtia pysähtyi nuuskimaan oikein huolella ja eteni koko ajan ihan nenä maassa. Kaato löytyi varmasti ja se alkoi heti nuolemaan sorkkaa. Samoin nuoli maassa ollutta verta, mikä MEJÄ:ssä vissiin onkin toivottavaa. Viimaan verrattuna Tuike oli ihan selkeästi enemmän kiinnostunut verestä ja Raisan mukaan sen etenemistahti oli juuri sellainen kuin MEJÄ:ssä on ihanne. Tästä voisi sii hyvinkin tulla Tuikkusen laji, intoa tuntui kovasti olevan!

------------------------------------------------------------------------------

Sillä aikaa kun isojen jäljet vanheni, pääsi Rieha tekemään esineruutua. Tallattiin pitkä suikale ja Raisa vei esineet Rieha nähdessä. Ensin kokeiltiin niin, että Raisa tuli takaisin ja sitten vasta lähetys, mutta penne kerkesi jo siinä ajassa unohtaa homman. Sinkosi kyllä ihan innoisaan metsään, mutta tuli yhtä vauhdikkaasti takaisin ilman esinettä. Juokseminen kun vaan on hauskaa ;). Seuraavilla kerroilla tehtiin niin, että Raisa jäi metsään seisomaan lähelle esinettä, jolloin pystyin heti lähettämään Riehan. Vauhdilla se meni ja heti kun bongasi esineen, niin se tuli vauhdikkaasti käteen saakka. Motivaatiota ja intoa sillä kyllä riittää, idea etsimisestä on toki vielä ihan hukassa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Illalla Rieha kävi vielä juoksemassa Naava-snautserin kanssa. Hurjat leikit parilla oli, eikä pieni kokoero haitannut ollenkaan. Riehakin juoksee jo niin lujaa että Naava isompana sai pistää tosissaan tassua toisen eteen. Ja snautserin parta oli Riehasta todella hyvä roikkumiskohde!