Tänään oli vuorossa metsäpäivä, saatiin seuraksi Raisa ja Naru. Koirat sai hyvää liikuntaa ja aivotyöskentelyä, mutta täytyy sanoa että kyllä se ohjaajallekin käy kunnon kohotuksesta kun tallaa pari jälkeä ja ajaa kolme jälkeä. Sain nimittäin vielä omien lisäksi viedä Narun metsäjäljelle. Mukavaa oli äijän kanssa käydä ja oikein kivasti se teki hommia.

Isot koirat pääsivät tutustumaan toista kertaa MEJÄ:n maailmaan. Tällä kertaa tein kummallekin tälläisen avoimen luoka kaavion: www.noutajat.com/harrastukset/harrastus_mejaavokaavio.htm . Pituutta ei vielä ihan kauheasti ole, mutta varmaan joku parisensataa metriä tuli kummankin matkaksi. Vanhentumaan ne ei myöskään vielä kerinneet kovinkaan paljoa, reippaan tunnin verran vaan. Ensi viikolla ollaan koko viikko mökkeilemässä, joten silloin voisi testata kunnolla vanhentuneita jälkiä. Tällä kertaa oikea kaatokin jäi kotiin, joten veren lisäksi kaadolla ei ollut kuin namipurkki.

Tuike ajoi omansa ensin. Se nuuski heti aloituksen makuuta todella hyvin ja lähti siitä hienosti ilman opastusta etenemään. Tällä kertaa maasto oli ihan tavallista metsää ja sen takia jäljesti hieman korkeammalla nenällä kuin viimeksi avoimessa maastossa. Mutta etenemisvauhti sillä on erinomainen. Yhdessä vaiheessa sitä hieman jännäsi, kun näki edessä olleen merkin heiluvan. Kai se verenhaju tuo koiralle jotenkin alkukantaisen fiiliksen ja pistää hieman varpailleen, koska Viimakin teki omalla jäljellään hieman vastaavaa. Tuike löysi toisen ja kolmannen makuun hienosti ja nuuski niillä hyvin. Toiselta makuulta lähdettäessä hieman autoin sitä yhden korkean kiven ylitse, mutta muuten ajoi tosi hienosti ja varmasti loppuun saakka. Hauska oli nähdä miten vakavasti Tuike homman ottaa, ei ole ollenkaan sellainen hyppypomppu kuin agissa tai tokossa. Ihan tuntuisi olevan pienen mieleen tämä laji!

Viima lähti omalle jäljelleen todella varmasti. Se ei vaan noilla makuilla jaksa niin kauaa miettiä ja vauhti meinasi koko ajan kiihtyä, mikä ei mejässä kai ole toivottavaa. Jäljen vanhennus ja pidennys varmasti auttaa siihen. Hyvin sekin jäljesti, ihan muutaman kerran meni vähän jäljeltä ohi, johtuen varmasti siitä kiireestä, mutta kiersi nopeasti takaisin ja nosti taas jäljen. Sillekin tosiaan tuli lopussa kunnon vartiohaukku, bongatessan edessään jonkun epämääräisen möykyn. Saalisvietit pinnassa vissiin. Viima tiesi koko ajan mitä teki, mikä näkyi sitten siinä että kiire meinasi olla. Makuille voisi laittaa sille namia, että malttaisi niitäkin vähän nuuskutella, eikä ajaa vaan eteenpäin.

Rieha teki vuorollaan sitten esineruutua. Taidettiin ottaa viitisen vientiä, alkuun Raisa jäi esineen viereen, mutta parilla viimeisellä toistolla tuli pois. Hauska oli nähdä miten Riehalla ihan selkeästi idea koko ajan kirkastui. Alkuun se saattoi tulla nopeasti minun luokseni, kun ei heti löytänyt, mutta viimeisellä kerralla ihan selvästi ja oikeasti etsi nenäänsä käyttäen. Ja vaikka esine ei heti löytynyt, niin pennehän ei luovuttanut, vaan siksakkasi hienoa etsintää, kunnes osui esineelle. Pätevä penne! Irtoamisessa sillä ei ole ongelmaa, menee kyllä pitkälle. Esineelläkään ei ole väliä, yhtä hienosti toi pehmeän kuin kovankin esineen. Alkuun palkkasin sitä nameilla, mutta lopussa otin vauhtinoutotyylisesti suoraan narupalloon.
Koko porukka myös hieman tokoili:

• Tuike: Paikkamakuu Narun kanssa. Taas tuli nouseminen, heti kun menin piiloon :(. Tätä pitää nyt tosissaan pohtia...  Viimeisenä yksi tunnari, joka oli varma ja hieno.
• Viima: Tunnaria. Pientä häsäystä alkuun ja loppuun ehkä himpan paineistumista. Mutta kannustamalla oma nousi joka kerta. Hauskuutuksen vähän kiertämistä, käytettiin hyväksi paikalla ollutta hylättyä tuolia. Tästä Vimps tykkää ja hienosti kiertää :).
• Rieha: Penne on tehnyt nyt tunnarikapulan etsimistä lehtien joukosta parilla lenkillä ja samaa jatkettiin nyt. Aivan superhyvä etsintä ja into, kapula nousi varmasti. Siitä on hyvä jatkaa! Riehakin pääsi kiertämään tuolia ja asennepenne tykitti menemään ihan täysiä kummaltakin puolelta.

Semmoista siis tänään. Päälle vielä pikkulenkit, niin reippaat kolme tuntia taas vierähti nopeasti. Kivaahan se on treenata kun on niin pätevät koirat!