Mökkireissun treenaussuunnitelmat on toimineet. Tosin talven tuleminen meinasi vähän haitata hommia. Eilen oli nimittäin ihan lunta maassa ja huomiselle on kai luvattu vielä enemmän. Eilen lumi oli sen verran sulaa pellolla, että päätin sinne jäljet tehdä äkkitalvesta huolimatta. Tänään lumi oli jo sulanut pois, joten sitä ei tarvinnut miettiä. Huomenna katsotaan tilanne taas uudestaan ;).

Rieha ei tuntunut olevan ensilumesta moksiskaan, ekat rankkasateet oli paljon ällömpiä ;).

---------------------------------------------------------

Tiistain treenaukset meni siis näin:

Riehalle jälki nro.2 pellolle. Tein nyt suoraan n. 15 metrin namijäljen. Hieman tuntui keli olevan haastava, nimittäin tuuli oli todella kova ja se puhalsi jäljen yli poikittain. Se aiheutti sen, että Riepotin ajautui koko ajan poikittain syömään nameja. Eteenpäin meneminen ei ole sille vielä jäljellä itsestään selvää ja kun haju ei tule edestä niin sivusta päin on paljon helpompi namit paikantaa. Mentiin siis nyt näin. Se kyllä eteni koko ajan, eli annoin olla.

Tokohommissa R seuraili, teki maahanmenoja ja istumisia lelupalkalla ja lopuksi taas pölkyn kiertämistä. Seuraaminen on tällä hetkellä hirmuisen innokasta ja tiivistä, hakee paikan ihan kiinni jalkaan. Malttiakin on tullut sen verran että pomppiminen on huomattavasti vähentynyt. Sivulle tulot edestä on olleet hieman haastavia, koska Vimps alkaa herkästi vaanimaan jos koitan namilla vedättää. Olenkin sitten naksutellut satunnaisesta sivulle tulosta. Maahanmenot ja istumiset oli tosi nopeita leluilla, eli oikein hyvä. Kierroissa taas kova into entiseen malliin.

Viima ajoi myös peltojälkeä. Nyt pidempi jälki, jossa kuusi keppiä (ilman mitään palkkaa). Ensimmäinen suora n.50m, sitten käännös vasempaa n.50m, käännös oikeaan, 50m, käännös oikeaan ja vielä 50m loppsuora. Viimalla suht varma jäljestys ja loppua kohden parani koko ajan. Pituus siis auttaa. Kepeistä ilmaisi kolme, alussa kaksi, sitten jätti kolme välistä ja ilmaisi taas viimeisen. Ehkä se hiffasi, että palkkaa ei muuten tule? Näillä eväillä mennään nyt, pakkohan sen on jossain vaiheessa tajuta että pelkkä jäljestys ei tuota muuta kuin jäljestyksen iloa ja kepeiltä saisi sitä palkkaa...

Jäljen jälkeen Viima tokoili avoimen juttuja. Ensin kaukoja. Ensin ylipitkää litaniaa ja sitten palkkaa ekasta siirtymästä. Oikein hyvä. Seuraamista ja siinä käännöksiä, näihinkin olin tyytyväinen. Loppuun sillekin kiertoja huvitukseksi ja palkaksi hommista.

Tuiken kanssa ei tehty muuta kuin vähän tökkäisyjä seuraamisessa ja muutamat kaukojen jumpat.

---------------------------------------------------------

Tänään oli vuorossa lisää:

Tuike ja Viima saivat ajaa kolmannet verijälkensä. Vesku teki ne meille valmiiksi 11 aikaan ja ajettiin ne 17 jälkeen. Eli testissä vähän vanhempi jälki ekaa kertaa. Kummankin jälki oli MEJÄ:n avoimen luokan kaavion mallinen ja sorkka oli lopussa kaatona. Kumpikin jälki oli n.200m ja Viiman jälki vähän vaativammassa maastossa.

Viima handlasi jäljen erinomaisesti. Kaadoilla se saisi olla tarkempi, mutta muuten jäljesti erinomaisesti. Vauhtikin oli tänään paljon hiljaisempi, vanhempi jälki varmasti vaikutti. Kaato löytyi hienosti ja Viima seurasi sitä onnessaan kotiovelle saakka. Eipä tämä tunnu porokoiralle ongelmia tuottavan.

Tuike nuuskutti kaadot hienosti ja jäljestikin välillä hyvin. Sillä näkee kuitenkin sen, ettei se ole niin tottunut jäljestäjä ja se kyselee herkästi apuja jos ei ole ihan varma. Sellainen itsenäinen työskentely ei tule sille luonnostaan. Sen jälkeä vaikeutti myös se, että tuuli kävi suoraan kaadolta päin toisella suoralla ja T meinasi ottaa siitä ilmavainun. Kaato kuitenkin löytyi, vaikka välillä miettimään joutuikin.

Rieha ajoi jäljen nro. 3 pellolla. Pituutta taas se 15m. Nyt eteni suorempaan, mutta muuten virtaa oli hurmuisesti ja kiire meinasi olla. Lopussa sillä oli keppi ja naksuttelin sille kun huomioi sen ja nosti minulle. Pikkuhiljaa siis. Lelupalkka kyllä edelleen voittaa kaikki namit ja siitä se oikea ilo syntyy. Kaipa siellä jäljen päässä voisi välillä lelukin olla.