Treeni kulkee, kirjoitus ei

Kirjoittelu menee taas viikon kertaukseen, vähän onnetonta. Mutta tehty on ja touhuttu. Auringosta olen päässyt nauttimaan harmittavan vähän, kun päivät on menneet harjoittelussa tai koulun penkillä. Onneksi tänään aurinko vielä paistoi ja hanki kantoi. Ehkä niitä kelejä riittää jatkossakin.

Tiistaina meillä oli normaalit agitreenit. Tehtiin rata, jossa oli teemana pituudelle irtoaminen ja sen oikea suorittaminen. Pitkästä aikaa mukana myös pussi.

Rieha suorastaan leijaili pätkän 1-7. Minä vaan lähetin ja kelpie irtosi. 8-pituus sujui hyvin, mutta sitten Rieha oli kovasti sitä mieltä, että aiempi suunnitelma piti paikkansa ja suuntasi putkeen. Vastakäännöksellä sain Riehan kääntymään. Pujottelun haki tosi hyvin. 15-hypyllä treenattiin omaa rytmitystä ja tein persjätön ennen putkea. 17-hypylle viskileikkaus, joka sujui ok, kunhan annoin koiralle tilan kääntyä. Välistävedot ei ole meidän vahvuus, mutta selvittiin lopustakin. Lopuksi koutsimme Hanna kokeili mennä Riehan kanssa loppupätkää ja aika hienon sujuvaa menoa se oli. Se on helppoa, kun sen osaa!

Tokohommia ollaan tehty isommalti tiistaina agin jälkeen, torstaina ja tänään aamuvuoroissa hallilla ja perjantaina kisatokovuorolla. Aika pitkälti samoja juttuja, seuraamista (rauhaa, paikkaa, käännöksiä), luoksetuloa (stopin vahvistusta), tunnaria (pito), zetaa (rauhaa, käännöksiä) ja kaukoja (tekniikkaa, rauhaa, lähtöjä). Hyviä treenejä ollaan saatu aikaiseksi ja kaikkiin liikkeisiin on mielestäni tullut parannusta. Jos ei muuhun, niin omaan asenteeseen.

Eilen kisatokovuorolla tehtiin liikkuroidusti liikkeitä ja hyvällä mallilla ne oli. Seuraaminen pursuili, mutta ilmeisesti palaute meni perille, koska tänään R teki aivan sairaan kaunista ja makeaa seuraamista, juuri oikealla paikalla! Ihanaa nähdä tuloksia siinäkin, kun se on niin kauhean vaikea liike. Kisatokovuorolla Rieha teki myös hienot paikkikset ja sai se juosta pari kertaa ruutuunkin.

Pääasiana Riehan treeneissä on ollut nyt mielentila. Olen laskenut omaa tekemistäni todella paljon, eikä Rieha ole saanut riehua treeneissä ollenkaan. Lelupalkkaa se on saanut hyvin minimaalisesti ja namejakin tavallista vähemmän. Sen sijaan kehuja se on saanut extrapaljon silloin kun onnistuu. Tuntuu, että nyt Rieha keskittyy enemmän minun kanssani tekemiseen, eikä odota palkkaa niin isosti tai tee töitä pelkästään sen takia, koska se on vaan niin siistiä. Hauskaa sillä edelleen on ja ilme on mahtava, mutta se tietty keskittyminen alkaa löytyä. Jatkamme siis tällä linjalla.

Tuike on ollut mukana kaikissa tämän viikon hallivuoroissa ja ollaan treenattu voittajaluokan rallyliikkeitä. Eli isoimpana juttuna sitä oikealla seuraamista. Kyllä on selkä kovilla ja hiki virtaa, kun imuttaa pikkukoiralle seuraamisen paikkaa. En muistanutkaa miten rankkaa hommaa se on verrattuna isompiin koiriin. Mutta hyvin Tuike on alkanut hiffaamaan ideaa. Ja on se ollut niin kovin iloinen, kun on päässyt mukaan. Eilen se myös näytti kuinka isommille koirille pidetään jöötä, kun kaverin kelpieuros pääsi karkaamaan sen luokse kesken treenin. Kyllä muuten antoi pikkumummo sellaiset lähdöt, että kelpie aivan järkyttyi. "Mitä pienempi koira, sitä isompi ego" pätee kyllä Tuiken kohdalla :D.