Palkitsevia treenejä ja kisoja

Viime viikolla käytiin torstaina itsekseen hallilla. Tehtiin paljon zetaa ja vähän tunnaria. Zetapeikko oli aika pahana. Ärsytti suunnattomasti, kun tuntui ettei vaan suju. Nyt tuli esiin se istumisen unohtelu ja lisäksi vielä normaali oman kävelyn vaikeus. Savu vaan nousi korvista ja siinä vaiheessa kannatti jättää treeni siihen. Tunnari onneksi sujui ja saatiin myös mukava paikkamakuutreeni Ruun ja Hupin kanssa. Samoin luoksarin stoppeja treenattiin onnistuneesti takapalkalla. Ehkä siis kuitenkin plussan puolella oltiin.

Maajoukkuekarsinnoista

Perjantaina käytiin kisatokovuorolla, jossa Närhen Hanna ehti katsomaan meidän menoa oikein huolella. Lämmittelyksi Rieha sai juosta ruutua, joka oli vaikea häiriömerkkien takia. Yhden häiriömerkin kautta se sinne kiersikin ekalla yrityksellä, mutta sen jälkeen ei ollut ongelmia. Hieman se pomppi mennessään, mutta sanoinkin, etten siihen lähde puuttumaan, koska kokeessa sitä ei näy. Pikemminkin johtuu kovasta innosta, kun pääsi melkein suoraan autosta tekemään.

Myös zetaa tehtiin, ylläri. Näytin eri versioita omasta kävelystä ja pohdittiin niitä. Rieha teki tosi hyvin, kertaakaan ei tehnyt väärää jäävää ja jaksoi jankata zetaa edestakaisin. Suurin ongelma oli katsojien mukaan oma kääntyminen vasemmalle, joka ei sekään ollut iso ylläri. Opettin sitten kävelemään ilman koiraa.


Tunnaria Riesku sai tehdä häiriössä, eli kapulat oli istuvien katsojien jaloissa. Hyvin se tämän selvitti.

Luoksetulossa Hanna vinkkasi stoppitreeniin kiertotreenin päälle vielä peruuttelua. Sitä joskus kokeilinkin, pitääpä ottaa taas työn alle. Eli siis koiraa kierrätetään tolpan tmv. ympäri, josta stoppeja ja välittömästi stopin jälkeen tulee peruutus, sitten taas kierto, stoppi ja peruutus. Saisi sitä ajatusta enemmän taaksepäin. Tämä ja takapalkkatreeni varmasti toisivat sen viime silauksen. Lisäksi mulle syötettiin ajatus siitä, että josko ottaisin Riehan tokossa suoraan sivulle, eteentulon sijaan. Kokeiltiin pariin otteeseen ja ajatus voisi olla ihan työstettävissä. Ja vähenisihän kokeissa yksi paikka menettää pisteitä. Sitten pitää vaan olla ok-puolella tarkkana.

Lauantaina päästiin sitten Huotarin Oilin oppiin. Ihanaa, kun nyt on päästy useamman kerran saman kouluttajan oppiin, se antaa niin paljon enemmän. Niin myös tänään, on mahtavaa kun kouluttaja muistaa mitä ollaan tehty ja miten edettiin!

Aloitettiin homma yhteistreenillä. Ensin istu-maahan-jumppaa ympyrässä. Rieha oli tosi hyvin kuulolla. Sitten perinteiset seuraamiset pujotellen, näissäkään ei ongelmia. Sitten paikkamakuun aloituksia rivissä, tosi pienillä väleillä. Tässä Rieha meni kerran lankaan viereisen koiran sivu-käskyyn, mutta sitten taas skarppasi. Uusien sääntöjen mukainen paikallaolo sujui onneksi tällä kertaa ilman ylimääräisiä koiria Riehan luoksetulossa. Rieha oli ihan super. Loppuun tehtiin vielä kimpassa seuraamista ja jääviä. Jäävissä Riehalla oli istuminen hakusassa, muut sujui. Kiva välillä touhuilla erilaisia juttuja.

Yksittäistreenissä olin valinnut aiheeksi, tadaa, zetan. Katsottiin ensin koemainen, hitaalla kävelyllä. Rieha teki hyvin ja näytti kuulemma ihan ok:lta. Sitten tehtiin sama normaalilla kävelyllä. Rieha teki edelleen hyvin, mutta nyt näytti kuulemma paljon paremmalta. Eli tempo saisi kuitenkin olla se normaali, muuten homma näyttää liian jähmeältä. Ja normaali tempo myös tuntuu itsestä paremmalta, varsinkin kokeessa, jossa jännitys vie jalkoja eteenpäin.

Sitten mietittiin miksi Rieha on tehnyt istumisessa virheitä. Pääteltiin, että joku koetilanteessa sen aiheuttaa. Tehtiin siis alle koemaisesti seuruuta, kaukot ja ruutu. Sitten zetaan. Se oli hieno, eikä Riehalla ollut ajatustakaan jättää istumista välistä. Eli näinkään ei saatu sitä kiinni.

Seuraavaksi tehtiin rikottua zetaa, eli Oili liikkuroi minun menoa. Välillä juostiin, stopit tuli yllättäen esim. kulmassa jne. Eikä Rieha tehnyt edelleenkään yhtään virhettä. Se oli ihan tosi hienosti skarppina ja kuulolla.

Oilin ohjeeksi saatiin nyt tehdä paljon kokonaista zetaa. Samalla tulee kävelytreeniä itselle ja koiralle ajatus siitä, että kyseessä on kokonainen liike, jonka kaikki osat pitää suorittaa. Jos Rieha tekee väärin, niin ei saa liikaa torua, käydä vaan laittamassa se oikeaan asentoon. Sen jälkeen jatketaan zetan tekoa, kunnes se onnistuu alusta loppuun. Silloin vasta (iso) palkka. 

Jääviä voi treenata myös erikseen, jolloin väärään asentoon voi puuttua isommalti. Näitä ei siis saisi liittää zetaan, että siinä säilyy varmuus. Mutta erikseen voisi tehdä vaikka 10 seisomista jättipalkalla, jonka jälkeen yksi istuminen ja jos onnistuu niin vielä isommalla palkalla. Eli vähän haastetta, mutta samalla myös motivaatiota. Lisäksi Oili kehotti miettimään sitä, että opettaisin Riehan katsomaan eteenpäin jäävissä. Silloin sillä olisi enemmän tehtävää, eikä fokus katoaisi. Nythän sen pää pyörii minun liikkeen mukana.

Toisena liikkeenä katsottiin merkkiä ohjatun noudon yhteydessä. Mielestäni Rieha herkästi himmaa siinä, kun odottelu on tylsää ja ajatus on kapuloilla. Tähän tehtiin treeninä sellaista, että juuri ennen kuin sanon käskyn merkille (tai melkein yhtä aikaa), kosketankin Riehaa kevyesti jalalla takakautta. Jalkakosketus on siis ikään kuin merkki, että lähdehän siitä. Testattiin ja kyllähän se toimi. Tosin Riehan ilme oli aikamoinen :D. Mutta minusta tuo oli oikein hyvä herättely.

Muutenkin puhuttiin siitä, että merkin arvoa pitää nostaa. Merkille voi tehdä hetsilähtöjä vaikka niin, että koira on hihnassa ja merkille ei pääse ennen kuin kiskoo kunnolla. Samoin koiran kanssa voi kisata merkille menosta. Hetsilähdöissä Oili piti tärkeänä sitä, että niistä ei saa palkkaa, koska vire on muutenkin korkea. Iso palkka tulee vaan niistä nopeista merkeistä, joihin se lähtee ilman suurempaa yllytystä. Ja jos Rieha himmaa, niin otetaan välittömästi uusiksi ja muistutetaan esim. tuolla jalkakosketuksella vauhdista. Tosin Riehan vauhti on himmattunakin aivan riittävä, itse vaan tykkäisin hioa sen täydelliseksi.

Tosi kiva treeni taas kerran! Ja kyllä muuten lämmitti mieltä, kun Oili sanoi, että eikun SM-kisoihin, tuolla koiralla on oikeasti mahdollisuudet finaalipaikkaan. Ja kyllähän sillä onkin, minun kultakimpale!

Treeniviikko päätettiin eilen tositoimissa, kun osallistuttiin kotikisoihin. Tällä kertaa lajina agility. Edellisestä kisasta olikin taas aikaa reilu neljä kuukautta. Agility, tuo meidän lapsipuoliharrastus.

Juostiin kaikki kolme rataa, joista yksi oli hyppäri. Vitsit, miten hyvä fiilis oli! Hyppäriltä saatiin harmittava vitonen, kun eka rima tippui. Tällä oltiin neljänsiä, nopeimmalla ajalla. Agiradoilta saatiin kummaltakin HYL, mutta niissäkin oli nolla niin lähellä. Kummallakin radalla sattui yksi moka, muuten radat meni ihan sairaan hyvin. Ekalla radalla jäin ihailemaan Riehan keinua (miksi???), enkä ehtinyt ohjaamaan sitä, jolloin suuntana oli putken väärä pää. Tokalla radalla jäin ottamaan Riehaa putkesta liian kauas, jolloin se sylki sieltä ulos täysiä ja suoraan, ajautuen seuraavan esteen väärälle puolelle.

Mutta olipa hauskaa, pakko tämän tokoparin on varmaan mennä taas uudestaankin :D! Todistusaineistoa: