Viestiä sateessa, epäonnisia tunnareita ja onnistumisia agitreeneissä

Viestitreenikausi startattiin nyt oikein kunnolla, kun sunnuntaina käytiin vuoden ekoissa kimppatreeneissä. Sen kunniaksi vettä satoi kaatamalla ja kahden tunnin metsässä kykkimisen jälkeen todellakin tiesi siellä kykkineensä. Rieha-parkakin oli aivan uitettu ja viimeisen viestipätkän jälkeen se juoksi auton luokse ja pyysi surkeana sisään pääsyä. Sehän käytännössä karvaton taas kerran, ei ihme jos palelsi. Onneksi juostessa ei tunnu missään.

Vietsipätkät sujui hyvin. Olin itse tällä kertaa a-pisteellä, eli ihan uusia kokemuksia minullekin. Ekalla pätkällä Rieha huusi juostessa, mutta hiljeni kun karjaisin niin, että metsä raikasi. Sen jälkeen yritti kerran haukahtaa minun päässäni ja sai siitä tiukan palautteen. Sen jälkeen yhdelläkään matkalla ei kuulunut ääntä, mahtavaa. Muutenhan sen motivaatio on niin iso kuin vaan voi koiralla olla. Olen oikeasti miettinyt, että se juoksisi varmaan ihan kenelle vaan välittämättä mistään häiriöstä.

Mutta oli tosi hyvä treenata lähtöjä ja odotteluja pitkästä aikaa. Tosin keli voisi seuraavalla kerralla olla vähän suotuisampi...

Maanantaina käytiin Killerillä treenaamassa. Ja aurinko paistoi, voi ihanuutta! Jumpattiin seuruuta, josta mallia tässä:



Käännökset on paikoitellen edelleen minulle hankalia, mutta kyllä me ollaan niihin harmoniaa saatu. Samoin kuin koko suoritukseen. Edelleen Riehan häntä heiluu, mutta se on keskittyneempi. Vielä kun saan tuon oman kävelyn täydelliseksi...

Sitten otettiin työn alle tunnari. Ja sehän meni ihan palasiksi.. Alkuun oli vain levoton, mutta toi oman. Sitten alkoi oman tiputtelu ja muiden varmistelu. Ehkä aloin vaatimaan liikaa, kun loppua kohden se ei enää miettinyt ollenkaan ja nosti ihan sama minkä kapulan. Loppuun oli pakko tehdä jo helpotus ja jättää homma hautumaan. Mutta joku epävarmuus siellä nyt piilee...

Kaukoja jumpattiin loppuun ja en tiedä johtuiko tunnarin epävarmuudesta, mutta nekään ei oikein sujuneet. Vähän tylsä fiilis jäi.

Tiistaina juostiin agia haastavan oloisella radalla:

Mutta se menikin ihan yllättävän hyvin! 5-hypylle tein valssi-sylkkärin ja Rieha haki sillä kepit hyvin. Pujottelusta lähdin irtoamaan ajoissa kohti 8-hyppyä, sitä ennen merkkaus, valssilla 9-hypylle ja jaakotuksella 10-putkeen. Tästä olin ihan varma, ettei toimi, mutta se toimi! 19-putki oli nimittäin ihan suoraan 9-hypyn takana ja ajattelin, ettei Rieha lähde kääntymään. Mutta sehän kääntyi todella hyvin ja tämä meni tosi sujuvasti.

13-hypylle viennin kanssa sain olla todella tarkkana ettei mennyt hypyn taakse. Pakkovalsilla se sujui, kunhan otin sen ensin tarpeeksi tiukasti vasempaan käteen.

15-hypyllä oli taas tarkkaa tyrkkäyksen kanssa, muuten tuli mun liikkeen mukana väärältä puolelta. Takaakierrot on vaan niin herkkiä. 16-hypylle tein valssin, mutta parempi ohjaus oli vastakäännös ja puomin vasemmalle puolelle jääminen. Silloin ehdin tekemään 18-hypylle pakkovalssin, joka toimi siihen hyvin.

Pujotteluun tein takaaleikkauksen ja 21-hyppy takaakiertona. Oli hauska rata ja hyviä onnistumisen fiiliksiä saatiin!

Anna liikkuroi meille vielä muutaman tunnarin. Alkuun Rieha oli taas epävarma ja teki kerran mm. sen, että tiputti oman ja nuuski vielä muut. Korjasin sitä myös kerran luovutuksesta, jolloin meinasi mennä takaisin kapuloille. Nyt täytyy tehdä kokonaisia tunnareita, ettei jää odottamaan palkkaa kesken liikkeen ja sen takia luule tekevänsä väärin. Luovutuksiin ei myöskään saa puuttua, ne on treenattava erikseen. Onneksi loppuun saatiin onnistumisiakin, eli eiköhän se tunnari sieltä taas löydy!