Porokoira- ja pörrötokoa sekä lumihankijälkeä

Lumi on maassa ja projekti "viimaporokoiran tokotreenaus" on nyt alkanut. Kylmät pakkaskelit lumisessa maassa on ihan porokoiran juttu, eli ajoitus on juuri oikea. Viima pääsi eilen kisatokoryhmän treeneihin muistuttelemaan mieleen mitä se toko tarkoittikaan. Ja sehän oli aivan pätevä ja innoissaan! Tämän fiiliksen kun saa pidettyä yllä, niin hyvä tulee.

Tehtiin alkuun luoksetuloja kahden ihmisen välillä. Ajattelin, josko niin saisi vauhtia. Ja kyllähän Vimps juoksi, lähdöt tosin oli hieman haastavia, koska se tykkäsi jäädä kerjäämään lisää namia sinne päähän mihin oli juuri juossut. Otin siitä pari stoppiakin ja hyvin pelasi.

• Luoksetulossa ykköstreeniaihe on vauhti, vauhti ja vauhti. Suorassa luoksarissa se ei yleensä ole ongelma, mutta stopista tiputtaa herkästi raville. Joskus saattaa myös jumittaa lähdössä, eli paljon suoraa palkkaa heti kun lähtee. Stoppeja korkeintaan kiertojen kautta. Perusasento pitäisi treenata takaakiertäen, suoraan sivulle tullessa jää vajaaksi hyvin herkästi, kun vire ei ole niin korkea.

Seuraamisessa tehtiin liikkeelle lähtöjä ja niissä kontaktin pitoa. Valmis-sana pitäisi treenata paremmin kontaktin nostamisen avuksi, mutta muuten Vimps teki tosi hienosti töitä. Sen seuraamispaikka on tosi hyvä ja tekee kivalla ilmeellä. Itse olisi vaan muistettava se perisynti, eli etten saa tuijottaa sitä, koska silloin alkaa jätättämään. Se on vaan tosi haastavaa, koska en tunne sitä samalla lailla kuin Riehaa, jonka seuraaminen on keulivampaa ja tiiviimpää. Periaatteessa Viiman paikka on luonnostaan tokoon jopa parempi, mutta se on vaan erilainen.

• Seuraamisessa käännökset ja juoksu on ne missä on petrattavaa. Viimaa on suht vaikea saada juoksemaan seuruussa täysiä, eli siitä pitää palkata paljon ja sovittaa myös omaa juoksuvauhtia Viimamaisemmaksi.

Nouto tehtiin ensin koemaisena. Hienosti laukalla sinne, ihan pikkaisen kapulan saalistusta ja ravilla häntä heiluen takaisin. Sen päälle yksi vauhtinouto, jossa pelasi enemmän kapulalla, mutta nosti laukan palautukseen.

• Vauhtinoutoja paljon!

Kaukot pelasi muuten hyvin, mutta maahanmenoon tuli jumi, kun käänsi pään pois.

• Häiriöt mukaan treeniin, liian herkästi katselee muualle, jolloin ei kuuntele käskyjä. Paljon palkkaa yksittäisistä siirtymistä.

Paikallaolo tehtiin loppuun kahden muun koiran kanssa. Se oli tosin ihan lyhyt, eli käytiin vaan piilossa. Viima meni ekalla maihin, mutta hitaasti. Makasi upeasti ja perusasentoon nousi hyvin.

• Lähtö on se meidän ongelma. Maahanmeno nopeammaksi ja varmemmaksi.

Siinäpä ne melkein avoimen liikkeet onkin. Jäävät Vimps erottelee aika hyvin, se tekee niin rauhallisella tahdilla, ettei sovella. Kunhan vaan saa motivaation pysymään yllä, niin se tekee oikein mainiota työtä. Nyt se oli koko ajan tosi hyvällä asenteella, häntä pyöri ja haukku raikasi, mikä kertoo aina siitä että sillä on kivaa. Yksi ahdistus saatiin naksuttelusta, mutta siitäkin se toipui heti ja pystyi menemään paikkamakuuseen ongelmitta. Hieno Vimps!

Koko sakki lenkillä ennen lumentuloa

Rieha kävi kentällä ihan pikaisesti tekemässä seuruuta. Ja voi sitä innon määrää. Ei pystytty tekemään suoraa, koska keuli niin pahasti, enkä jaksanut nillittää kun toinen oli niin liekeissä (ihana :D). Seuruutiin sitä sitten pientä ympyrää ja kahdeksikkoa, joissa paikka pysyi paremmin ja joutui työstämään takapäällä.

Lopuksi Tuike pääsi kehiin ja tehtiin sen kanssa haastavaa kontakti- ja häiriötreeniä. Häiriönä toimi Tiia ja Elisa, lisäksi ympärillä pyörinyt bc-Pinna. Pinna meinasi Tuikkusta erityisesti ärsyttää, mutta hyvin se pytyi skarppaamaan ja kontakti säilyi. Pyörittiin siinä seuruuta, sivulle tuloja ja kaukoja. Näitä pitäisi pikkupörrölle tehdä paljon, tekee niin hyvää :).

Jälkihommat on jääneet kokeen jälkeen vähälle. Päätin, että vielä ehtii ja kävin tänään tallaamassa Riehalle jäljen. Pituutta 400m, viisi keppiä ja semmoisessa 10cm lumihangessa mentiin. Kulmia taisi tulla kuusi. Jälki vanheni 1h15min.

Treenaamattomuus näkyi heti janalla. Lähti kyllä etenemään suoraan, mutta meni janasta yli muutammalla metrillä. Kävi siellä kääntymässä, tarkasteli takajälkeä ja vasta sitten lähi ajamaan oikeaan suuntaan. En tiedä tekikö lumi vai mikä (tiineys???), mutta se ajoi todella rauhallisesti ja nenä maassa. Yleensä se kuitenkin alussa ainakin meinaa kahoottaa. Kaikki kepit nousi ja tuli hyvin luovutukseen. Kulmissa työskentely oli tosi hyvää, ei minkäänmoista epäröintiä tai niiden ylittämistä. Janalla sekoilua lukuunottamatta oikein hieno jälki!

Täytyy koittaa jos vielä ehtisi pari jälkeä ajaa, se ainakin on sopivan rauhallista hommaa neitokaiselle. Sitten ei auta kuin antaa hautua ja jos ensi keväälle ottaisi kunnon projektin jälljen treenauksesta. Tämä kesähän oli oikeastaan ensimmäin, kun treenattiin jälkeä enemmän.

Jälkitilasto:

Matka 6700m
Kepit 109/123 (=88,6%)
Hukkia: 1

Huippuälykäs kelpie käyttää kisatauonkin hyväkseen. Silloin voi analysoida edellisten kisojen videoita.