Jälkikoulutuksessa on tunnelmaa

Päästiin eilen Rokkamäen Maaritin jälkioppiin. Olipa antoisaa, en edes muista milloin olen ollut viimeksi jälkikoulutuksessa. Kun eihän me jälkeä tehdä... tai edes osata. Kunhan vaan hömpätään.

Viime viikkojen aikana sitä on kuitenkin taas muistanut, miksi jälki on niin jännää. Luoton koiraan pitää olla kova, se vaatii jo paljon ohjaajalta. Lisäksi onhan se kiva nähdä, kun koira tekee sellaista työtä, mihin se on luontaisesti tarkoitettu. Jäljellä on myös aina pieni jännitys: nouseeko keppejä, löytyykö kulmat. Tämä voi olla minun kohdallani se kynnyskysymys kisamenestyksen kannalta, mutta sitä luottoa oppii onneksi treenaamalla. Ihan samalla lailla kuin muissakin lajeissa.

Rieha agikisoissa 30.5. Kuva Leena Partanen

Aloitettiin koulutus keskustelemalla siitä missä ollaan. Kerroin, että janat on sujuneet hyvin ja että kepit nousevat varmasti, jos Rieha vaan on jäljellä. Vauhti ja sitä kautta epätarkkuus jäljellä on ne ongelmat, minkä takia kepit jäävät. Maarit oli sitä mieltä, että jarrunameja kannattaa käyttää jos ne toimivat. Lisäksi puhuttiin siitä, että koiralle kannattaa tehdä jäljelle haasteita, eikä vaan aina niitä koeluokan mukaisia jälkiä. Haasteiden kanssa koira yleensä joutuu keskitymään paremmin ja ryntäily unohtuu. Puhuttiin myös siitä, että jälkiä kannattaa ajaa tuoreempina ja vanhempina, eikä tässäkään aina sitä samaa.

Maarit tallasi meille koemittaisen jäljen, jossa oli kuusi keppiä. Muuta en jäljestä sitten tiennytkään, paitsi sen, että siellä kuulemma oli vähän haasteita. Vanhennettiin sitä ehkä 45min, Maarit halusi että ajettiin vähän tuoreempaa, koska silloin koira alkaa herkästi ryysimään ja siltä voi sitten vaatia tarkkuutta.

Jana oli melkein kisamittainen. Rieha eteni ihan täysiä ja ihan suoraan. Upea! Jälki nousi hyvin ja ekalla suoralla ollut keppi myös nopeasti. Ekasta kulmasta ajoi vähän yli, mutta kääntyi omatoimisesti takaisin. Tällä suoralla Maarit näytti mulle liinan pitoa, eli sitä, että pidän koko ajan tuntuman Riehaan. Tämä laski Riehan pään alas paremmin ja jäljen tarkkuus parani myös.

Edettiin tosi kivasti ja keppejä nousi säännöllisesti. Maarit oli tehnyt jäljen mm. kiertämään parin puun ympäri, suoraan kepiltä lähti kulma ja keppejä oli vähän erikoisemmissa paikoissa. Rieha selvitti vaikeatkin paikat hetken mietinnän jälkeen ja olin ihan onnessani tajutessani, että keppejä nousi 6/6. Hienoo!

Aksassa saa mennä urku auki. Kuva Leena Partanen

Maarit tallasi Riehalle myös toisen jäljen. Tämä oli vähän lyhyempi, neljällä kepillä. Mutta kikkoja oli sitäkin enemmän. Jana oli tässä himpan huonompi. Rieha eteni kyllä taas suoraan, mutta meni takamerkistä yli, enkä ehtinyt stopata. Siellä oli selkeästi joku haju minkä perässä meni. Kääntyi kyllä nopeasti itse takaisin ja nosti jäljen oikeaan suuntaan.

Tällä jäljellä pidin Riehan koko ajan liinatuntumalla ja se jäljesti todella hienosti. Jos meinasi ajautua jäljen päältä pois, niin palasi heti takaisin. Keppejä alkoi taas nousta tasaiseen tahtiin. Tälläkin jäljellä oli puiden kiertoja, jotka Rieha selvitti tosi hyvin. Lisäksi jälki meni ojan pohjalla märässä maastossa, siitäkin selvittiin. Keppejä oli mm. ihan alamäen alussa, mikä on kuulemma monille koirille vaikea, koska vauhti kasvaa. Viimeinen keppi oli kannon päällä ja siitä Rieha sai jo ilmavainun. Mutta muuten todella kaunista työtä, kepit nousi kaikki eli 4/4.

Näistä treeneistä jäi todella hyvä fiilis. Vieraan tekemät, vierailla esineillä ja mukana vielä vaikeita juttuja. Voi todella sanoa, että Rieha jäljesti hyvin. Olen ollut vähän epävarma meidän menosta ja vähän jännitti mennä näyttämään sitä koulutukseen, mutta ihan turhaan. Riehan keskittyminen on parantunut huimasti ja esineiden ilmaisu on varmaa. Mitään suurempia korjausehdotuksia ei saatu, kunhan vaan muistan pitää tuon liinatuntuman, että saan vaadituksi tarkkaa menoa. Samalla myös oikeasti tiedän milloin koira jäljestää.