Maanantaina Rieha ajoi yhden jäljen, 5 keppiä, 6 kulmaa ja pituutta 200m. Ei vanhentunut kovin kauaa ja ehkä siitä johtuen Rieha kaahotti. En ole löytänyt meidän jälkiliinaa, eli tämäkin jälki mentiin flexissä, mikä ei tosiaankaan ole paras koiran jarruttamiseen. Tästä johtuen Rieha painoi yli yhdestä kulmasta ja oikaisi siitä viimeiselle suoralle, jättäen kaksi keppiä. Jana oli hyvä ja nuo kolme keppiä nousi hienosti, eli jotain positiivista kuitenkin.
Ehkä nyt pitäisi oikeasti panostaa vermeisiin, ei naurata roikkua flexissä innokkaan kelpin perässä...
Matka 400m
Kepit 9/11
Kulmat 10/11
Janat 2/2
Tiistaina oli agitreenit, jotka meni niin kauhean kivasti! Oli tosi hauska rata ja me oikeasti onnistuttiin monessa kohtaa. Yllätin ihan itsenikin miten kivasti jotkut kohdat meni. Kontaktit ja pujottelut onnistui myös, eli oikein hyvä mieli jäi.
Alku meni hyvin. 4-hypyllä hiottiin vähän omaa sijoittumista ja pujotteluun lähetys muutettiin takaaleikkaukseksi, sillä saatiin menoa sujuvammaksi. 12-hypyllä olin tosi epävarma ehtimisen kanssa. Mutta kun pystyin lähettämään Riehan 8-hypylle ja putkeen ajoissa, sain hyvän etumatkan ja sitä kautta ehdin ohjaamaan takaakiertoa ja päällejuoksua 12-hypylle.
Lopusta puuttuu yksi hyppy, eli pujottelusta mentiin vielä toiselle hypylle, joka suoritettiin toiseen suuntaan kuin 18-hyppy. Siinä testailtiin pari ohjausta ja hauskasti näki koirasta, mikä sille sopii. Hyvä treeni!
Keskiviikkona treenattiin Keuruulla Katjan ja Marjan kanssa. Oli tosi kivaa ja treenipaikkana isot nurmikentät on aivan luksusta. Tosin siellä oli kylmä ja vaikka mulla oli paksu takki päällä, niin tuuli puri luihin ja ytimiin. Rieha sai alkuun juosta Foxin kanssa ja voi sitä iloa. Se oli aivan onnessaan ja viiletti nurmikentillä hurjaa kyytiä, jääden välillä vaanimaan Foxia ihan matalana.
Koitettiin saada esiin niitä viime kokeessa esiin tulleita ongelmia. Tehtiin eka koemaisena pätkä seuruuta, zeta ja sitten ohjattu. Tarkoituksena oli katsoa ohjatun alkujumia. Seuruu ja zeta sujuivat kivasti, tosin zetassa istui ekan seisomisen. Mutta olen oikeasti alkanut löytämään jotain harmoniaa näihin liikkeisiin!
Ohjattuun haettiin viime kokeen alkua, eli valmistelin liikkeen, liikkuri lähti, mutta palasikin takaisin ja sitten päiviteltiin kera "tuomarin" muutaman hetken verran. Eli otettiin lähtö uusiksi. Ei hämännyt Riehaa ollenkaan, meni hienosti merkille, samoin nousi oikea. Mutta hyvä treenata näitä ouduompiakin tilanteita.
Metallinoudossa teemana palautusvauhti. Sain vinkiksi kierrättämisen, kun R tulee kohti. Se oli siitä vaan kovasti vaikeaa metalli suussa, lähti kyllä kiertämään, mutta metsku tippui aina jossain vaiheessa. Pitää treenata tuota erikseen. Muutenkin puhuttiin siitä, että onko Riehan odotus palkkaan liian iso tässä liikkeessä ja ei pure kapulaa kunnolla, kun odottaa lelua suu jo valmiiksi auki. Namipalkalla toi heti paljon paremmalla otteella. Herkästi sitä ajattelee, että lelu on aina se paras palkka, kun nostaa virettä, mutta eihän se niin välttämättä mene. Siirrytään siis namipalkkaukseen tässä liikkeessä.
Loppuun katsottiin vielä luoksetuloa. Siihen vedettiin alle ruutu, että saatiin koemaista menoa. Ruudussa meinasikin häiriömerkit viedä koiraa ja se kävi kääntymässä ylimääräisellä merkillä ennen kuin ruutu löytyy. Saatiin tähänkin aika kivoja vinkkejä, seuraavalla kerralla taidetaan siirrellä ruutua ja pistää koiran pää ihan sekaisin.
Itse luoksetulossa teemana kuuntelu. Ensin tein yhden koemaisen, joka sujui hyvin. Sen jälkeen oli hyvä laittaa koiralle haastetta, se kun varmasti jo tiesi mitä oli luvassa. Ensin tehtiin treeniä, jossa Riehaa häiriköitiin kutsuttaessa ja sitten treeniä, jossa häiriköinti tapahtui jo sivulla. Ensimmäinen oli aika helposti selätetty, luoksetulokutsu on niin voimakas. Sen sijaan sivulla maahanmenossa häiriköinti saikin Riehan fokuksen ihan hajoamaan. Varmaan ihan sama kävi kokeessakin. Kun se sai selkeän palautteen siitä, että ei kuunnellut ekaa käskyä, niin ilme muuttui ihan erilaiseksi. Taas kerran. Kyllä tuo kuuntelu vaan on poikaa koiran kanssa, joka osaa!
Puhuttiin paljon siitä, miten osaavaa koiraa kannattaa viedä, kun vire on kohdallaan. Silmiä avasi se, kun Katja sanoi tekevänsä Zenille monesti kuuntelutreenin ennen kehään menoa. Sillä saa koiran hereille ja samaan kuplaan v. se, että itsevarma koira tietää jo mitä tehdään ja voisi omasta mielestään tehdä sen myös ilman ohjaajaa.
Kieltämättä kun ajattelee, niin toimisi varmasti myös Riehalla. Jos ottaa esimerkiksi tuon sivulta maahanmenon. Kun tajusin viime kokeessa, että siinä on häikkää, niin treenasin sitä ulkona. Palkkasin kun teki oikein ja tehtiin useita onnistuneita toistoja. Silti se ei enää hallissa mennytkään maahan ekalla. Tilanne oli eri, Riehan fokus olikin muualla, eikä se kokenut tarpeelliseksi kuunnella niin hyvin, että olisi toimint ekalla käskyllä. Luultavasti odotus itse luoksetuloon oli niin kova, että alku unohtuu. Jos olisin treenannut maahanmenon häiriön kanssa ja olisin pääsyt kerran huomauttamaan siitä, ettei ole kuulolla ja palkkaamaan sen jälkeen hyvästä maahanmenosti, niin veikkaan, että olisi onnistunut kehässäkin.
Semmoisia mietintöjä ja pohdintoja siis. Aina löytyy jotain uutta, mahtavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti