On meillä aikuisiakin koiria... tässä postauksessa ne treenaa ja voittaa palkintoja

Pentuhässäkässä aikuisten koirien kuulumiset ja treenailut on jääneet vähemmälle. Penturumba vie väkisinkin paljon aikaa, onneksi isot on saaneet paljon lenkkiä ja hoitoa minun vanhemmilta. Kati räpsi viikko sitten kuvia myös isoista koirista, kaikki kuvat on siis ottanut Kati Kuuttila.

Viima The Porokoira

Tänään treenailtiin Hannan kanssa Haukkuvaarassa. Se on uusi, lämmin halli, jonne otin vapaakortin helmikuuksi. Vuorotyöläisen onni, kun pääsee treenaamaan päivisin, tänäänkin saatiin pitää koko halli itsellämme kahden tunnin ajan.

Mulla oli koko porukka mukana (pennut tietysti kotona :D). Viima aloitti tutustumalla halliin, sille kun ne meinaa välillä olla jänniä. Ilmeisesti taukoilu on tehnyt sille taas hyvää ja asenne oli alussa hieno, eikä halli jännittänyt. Tehtiin ensin seuraamista hyvällä asenteella, ei tosin pitkää pätkää, mutta halusin palkata hyvästä ilmeestä mahdollisimman nopeasti. Sitten namipelillä luoksetulon stoppia, se sujui oikein kivasti.

Nouto sen sijaan aiheutti tyypillisen Viima-dilemman. Olen hukannut kaikki sorvatut, pienet kapulat, joten otin heitettäväksi ohjatun kapulan. Viima ei tykkää kapulan vaihdoksista, mutta ajattelin kevyen kapulan olevan hyvä. No, ei ollut. Keskusteltiin sitten tovi siitä, pitääkö kapulaa hakea. Loppupeleissä suostuin helpottamaan hommaa niin, että annoin kapulan sille suuhun, josta se teki luoksetulon eteen. Tämä kelpasi Viimallekin, joten päästiin sopuun ;). Se teki itse asiassa oikein hyvällä ilmeellä ja häntä heiluen. Eli ei se kapula niin ällö kuitenkaan ollut. Mutta aina on vähän pakko soveltaa, ei se muuten olisi Viima :D.

Pieni pilke aina silmäkulmassa

Viima pääsi vielä loppuun tekemään vähän pidempää seuruupätkää ja suoran luoksarin. Seuruu lähti hyvin, mutta juoksu alkoi jännäämään. Jotenkin se väistää herkästi minua. Imuttelin sitä siitä ja se nosti taas virettä ja paransi paikkaa. Luoksetulo oli vauhdikas ja siihen oli hyvä lopettaa.

Rieha teki hommia kahdessa setissä. Ensin otettiin työn alle tunnari. Halusin vahvistaa odottelun tunnetilaa koemaisessa liikkeessä, joten Hanna liikkuroi meille tunnarin aloituksia. Jos Rieha keskittyi hyvin, palkkasin sen lennosta pelkästä sivullaolosta. Jotenkin sitä sortuu herkästi palkkaamaan pelkistä liikkeistä, kun se valmisteleva osuus on yhtä tärkeä. Rieha selkeästi innostui tästä ja luulen, että odottelu muuttuu skarpimmaksi kun näitä tehdään.

Sitten halusin hakea vauhtia tunnareille menoon ja samalla hetsausta korkeaan vireeseen, että pystyykö työskentelemään myös niin. Otettiin ensin kiertojen kautta, sehän nostattaa Riehaa kovasti. Tämä oli teknisesti Riehalle haastavaa, mutta virettä se nosti. Se ei oikein meinannut millään tajuta, että sai kiertää ennen kapuloita. Jouduin korjailemaan, Rieha vähän turhautui -> vire kattoon. Pystyi silti työskentelemään kapuloilla hienosti ja oma nousi välittömästi.

Toisena vireen nostatuksena tehtiin ihan vaan lentäviä lähtöjä tunnarille niin, että hetsasin sitä ensin oikein kunnolla nännäriin. Hyvin pystyi edelleen fokusoimaan kapuloihin, vaikka nännäri sen lempilelu onkin. Oikein hyvä treeni siis!

Narupallo on se toisiksi paras lelu, vaikka Rieha millä tahansa leikkiikin

Sitten siirryttiin ohjattuun. Tehtiin eka koemainen vasen. Hallissa oli muuten hyvät häiriöt, kun vasemman takana oli putki ja oikean takana A. Se nousi hyvin, mutta keskimmäinen oli tsekattava. Toisessa toistossa siirrettiin keskimmäinen vasemman lähelle ja hyvin R edelleen erotteli. Sama juttu tehtiin oikean puolen kanssa. Näitä lisää, keskikapulan huomioimattomuutta ja vahvistusta sille, että haettava on reunassa.

Ohjatun merkki toimi suurimmaksi osaksi hyvin vauhdin ja paikan osalta, mutta siinä meinaa maltti olla välillä hukassa. Eli R alkaa tarjomaan uutta paikkaa, jos joutuu odottelemaan merkillä kauan. Siihen pitää jatkossa kiinnittää huomiota. 

Hörökorva

Riehan toinen setti koostui lähinnä vaan seuruusta. Hannaltakin tuli mainoita vinkkejä ja ennen kaikkea on parasta, kun joku toinen katsoo missä se pää pysyy. Hyvää settiä saatiin ja palataan nyt hetkeksi ihan sinne perusasioihin, eli taidetaan ihan pentuimutella vähän aikaa.

Pikku-T pääsi hommiin myös. Se haki sekä metskukapulaa, että puista, kumpikin nousi pätevästi. Samoin tunnari. Sitten tehtiin rallyjuttuja. Lähinnä sellaista reipasta ja iloista tekemistä, jonka pääasia oli saada T keskittymään, vaikka Kit-bc teki vieressä vauhtiliikkeitä. Ne on aina pienelle vaikeita paikkoja, se kun tekisi aina kovasti mieli vähän komentaa ;). Mutta hyvin se selvisi.

Lumipallo ja tennispallo

Kohta 10-vee on aina valmis leikkeihin

Rieha on muuten Laukaan Koiraharrastajien Vuoden Tokokoira vuosimallia 2013. Maailman paras treenikaveri!