Tuikelle täys kymppi ja pentutreffejä

Vuorotyön huono puoli on se, että päivät menee sekaisin. Siihen kun yhdistää minun muutenkin unohtelevaisen luonteeni, niin välillä on ihan pihalla mikä päivä ja paikka on menossa.  Siispä Tuiken synttärit unohtuivat maanantaina ja tajusin ne vasta nyt. Onneksi se ei karvaeläimiä haittaa.

Eli paljon onnea meidän teräsmummo Tuike, joka täytti pyöreitä vuosia! Se on edelleen virkeä ja vetreä, lenkkeilee ihan siinä missä muutkin ja on aina innoissaan, kun pääsee tekemään jotain. Ego on edelleen iso, kuulo enenevässä määrin valikoiva ja omanarvontunto vaan kasvaa ;)

Tuiken kanssa opeteltiin koiraharrastuksia yhdessä. Se kisasi tokossa voittajaluokkaan, agissa kakkosluokkaan, käytiin koiratanssi- ja kanttarellikursseilla, harjoiteltiin flyballia, ajettiin verijälkiä ja onhan se myös testannut viestiä ja hakuakin. Nyt veteraani-iässä ollana keskitytty rallytokoon ja muita lajeja tehdään satunnaisesti. Se on vaan niin pätevä pikkujapsi!

Kuvat Kati Kuuttila

 

 

Tänään pääsin moikkaamaan Riehan pentuja Nastaa ja Fiiniä. Nasta oli meillä alkuviikosta hoidossa, mutta Fiiniä en ole nähnyt pariin viikkoon. Rieha oli myös mukana ja käytiin heittämässä pieni metsälenkki porukalla.

 

En voi muuta kuin ihastella noita lapsia! Niin reippaita ja avoimia, Fiinikin kiipesi suorilta syliin pussailemaan ja varasti hiuslenksun letin päästä. Ja ne on niin mielettömän kauniita, kokomusta väri on vaan upea. Rieha oli lapsistaan taas ihan onnessaan ja opetti niille mm. kelpivaanimisen saloja. Vielä kun ne vähän kasvaa, niin Rieha saa niistä mahtavia juoksukavereita.

 

Lenkin jälkeen mentiin vielä toisen Lauran kanssa halliin treenaamaan ja sain hetken touhuta ihanan Nastan kanssa. Täytyy sanoa, että ihan mahtava pentu. Ikää 10-viikkoa ja se leikki niin intensiivisesti, ettei tosikaan. Se lähti sekä liikkuvan, että kuolleen lelun perään ihan hurjana ja toi lelun takaisin revittäväksi. Halli ja vieraat koirat ei haitanneet yhtään, kun toinen leikki onnessaan. Se oikein hinkusi takaisin kentälle. Ihan tuli Rieha mieleen :).

 

Asennepentuja, ei voi muuta sanoa! Ja ihanaa, että saan vähän tyydyttää pentukuumettani touhuamalla niiden kanssa.

 

Rieha pääsi toki myös treenaamaan. Laura liikkuroi meille tunnarin ja se oli ihan nappisuoritus. Täysiä sinne ja takaisin, oma nousi heti. Palkkasin sen kerran myös pelkästä odottelusta. Tämä on skarpannut sitä kivasti.

 

Sitten tehtiin luoksaria putken kautta. Tää on Riehasta vaan niin parasta! Se tekikin ihan priimoja stoppeja, välillä sai sitten tulla jalkojen välistä suoraan leluun. Ihan tosi hyvä fiilis ja kelpi juoksi kieli poskella, koska oli vaan niin kivaa.

 

Metallinoutoa myös. Ensin hypyn kanssa hetsauksia ja sitten yksi koemainen. Meni hyvällä asenteella, nosti nopeasti ja laukalla takaisin. Luovutuksessa tuli vähän kolinaa ja sitä treenattiin erikseen. Ja kun jankkasin pidosta, niin lopulta se ei enää irroittanut ekalla käskyllä :D. Oikeasti ei ole ongelma eli parempi niin, että puri kapulaan kunnolla.

 

Lopetettiin homma kaukoihin, jotka sujuikin sitten huonoiten. Kaikki muut vaihdot onnistui, mutta yksinkertainen m-i jumiutui ihan kokonaan. Rieha makasi ihan h-moilasena, ihan kuin ei olisi istu-käskyä koskaan kuullutkaan... Matkaa lyhentämällä alkoi taas muistua mieleen. Ollaan vissiin unohdettu tämä kun on jankattu muita asentoja, vaikka se on yllättävän haastava. Tehtiin sitä vielä kotona, nyt onnistui ekalla käskyllä, mutta alkoi pomppaamaan eteenpäin. Ei oo helppoo, mutta onneksi tuli nyt ilmi niin ehtii treenata.

 

Niin ja tekihän se Riesku vielä vähän pujotteluakin. Hieman oli hakusassa, mikä on tauon jälkeen ihan ymmärrettävää. Mutta eiköhän se sieltä löydy taas, ne vaikeatkin kulmat.