Pentu- ja treenihepuleita

Täytyy sanoa, että neljän pennun lauma on sekin edelleen aikamoinen pyörremyrsky. Varsinkin kun ne alkaa olemaan jo isoja möhkäleitä, eikä mitään pikkupikkupentuja.

Tämän iltainen iltahepuli oli jotain omaa luokkaansa, koko kämppä oli kuin räjäytyksen jäljiltä. Totesin, että siinä vaiheessa kannatti vaan pysytellä sohvalla turvassa. Jumppapallo pyöri ympäri kämppää, sanomalehtisilppua oli joka paikassa, pari pentua kaatui vesikuppiin, jonka jälkeen ne juoksivat litimärkänä ympäriinsä törmäillen seiniin ja äristen... Black&tan poika piti lopulta ottaa syliin rauhoittumaan ja se veti siitä herneen nenään oikein kunnolla. Sen jälkeen uni maittoi...

Ihan viaton penne vaan...

Sisko ja sen veli

Tänään tehtiin pentujen kanssa myös eka hihnalenkki. Eli käytiin postilaatikolla. Mulla on yksi pieni koirantakki, joten puin sen vuorotellen jokaiselle lämmikkeeksi. Kaikki oli tosi reippaita, kukaan ei välittänyt takista, eikä hihnakaan juuri haitannut. Punainen tyttö vastusti eniten, mutta pienen hepuloinnin jälkeen sekin käveli hyvin. Ruskea poika oli ihan ilmiömäinen "lenkkeilijä", se käveli koko ajan vieressä häntä heiluen. Black&tan poikaa hepuloitti ja tyttö suhtatui hommaan omaan rauhallisen tutkivaan tyylinsä. Jospa huomenna käytäisiin vaikka roskiksella saakka ;).

Black&tan poitsu on ottanut Pantterin roolin Riehan suosikkipoikana. Se koittaa roikkua Riehan tisseissä ihan jatkuvasti, eikä Rieha sano sille kovinkaan pahasti. Eikä se ihan hevillä luovuta, vaikka palautetta saisikin. Ei kai, kun se sitten kuitenkin välillä saa imeä. Alla todistusaineistoa...

Jättiläispentu on vihdoinkin saanut haluamansa...

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että Rieha on ollut kyllä tosi kärsivällinen emo. Se imetti koko sakin sinne 7-viikkoiseksi ja vasta nyt on alkanut rajoittamaan touhua jollain lailla. Tuskin sieltä enää edes kauheasti irtoaa, mutta ilmeisesti jotain kuitenkin. Rieha myös leikittää pentuja aivan hurjana. Vetoleikit on suosikkeja ja Rieha oikein tarjoaa pennuille leluja kiskottavaksi. Parhaimmillaan kaikki neljä roikkuvat lelussa emoa vastaan. Rieha myös antaa pentujen viedä lelut suusta, ainoa mistä se on tarkka on ruokakuppi.

Kärsivällinen emo pääsi tänään taas treenaamaan tokoa, kun suunnattiin Annan kanssa maneesille. Onpa kivaa päästä oikeasti treenaamaan hyvien treenikamujen kanssa!

Aloitettiin ohjatulla. Lähinnä halusin nähdä, missä mennään. Anna liikkuroi ja Rieha oli hyvin kuulolla. Merkissa ei ollut ongelmaa, mutta kapuloiden paikantaminen oli vaikeaa. Kaarteet oli hyvät, ongelma tuli enemmänkin uskon puutteesta, kun maneesin möyhyssä kapulat ei erottuneet kovin hyvin. Koitti siis suunnata keskikapulalle, kun ei vaan bongannut oikeaa. Kuunteli kuitenkin hyvin ja kumpikin puoli nousi korjauskäskyllä. Vaikea alusta ja pitkä tauko, ei huono suoritus kuitenkaan.

Tein sille myös pienen kuuntelutreenin Annan vinkistä. Eli lähetin merkille, mutta stoppasinkin sen jo matkalla. Ajattelin, että se oisi Riehalle vaikeaa, koska merkki on sillä niin vahva, mutta se teki upeat stopit joka kerta. Välillä sai mennä merkille, välillä stoppi tuli matkalla ja onnistumisprosentti oli 100.

Sitten tunnari, joka oli perjantaina vaikea. Pyysin Annaa jäämään kapuloiden lähelle häiriöksi. Nyt teki hyvin töitä ja oma nousi ongelmitta, eli ilmeisesti perjantai oli vaan tauon jälkeistä epävarmuutta. Toistoja ja häiriötä vaan alle, niin hyvä tulee.

Loppuun tehtiin seuraamista. Tässä näki hyvien treenikamujen arvon, Anna antoi heti ajattelemisen aihetta lähtöjen ongelmaan. Korjasin perusasennon aloitusta hieman, jolloin Rieha pääsi paremmin lähtemään sille luonnollisella tavalla, jolloin pään tippuminen jää pois. Pientä säätöä, mutta niin niin tärkeää. Se onkin parasta tokossa!

Kasattiin tokokamppeet ja rakennettiin halliin vielä rallytokorata. Se oli joku kisarata, mutta en nyt äkkiseltään löytänyt sitä Rallytokoliiton sivuilta.

Tuike pääsi testaamaan rataa ensiksi. Se oli hirmu innoissaan ja hirmu pätevänä. Sille pahin paikka oli häiriökoirakko, joka tuli muuten tyhjään maneesiin kesken radan. Siitäkin selvittiin, mutta piti katsoa epäillen. Liikkeet meni itsessään aika kivasti. Eteentuloissa se jää herkästi hieman vinoon, mutta ei niin pahasti, että siitä tulisi isoa virhettä. 360 astetta vasemmalle toimi hienosti peruutuskäskyllä, uskoisin, että siihen saa tarvittavan takapään käytön sitä kautta. Tehtiin rata kaksi kertaa, välillä palkkaillen ja asenne oli hyvä, mikä on rallyssa se tärkein.

Rieha kävi testaamassa rataa myös. Sen isoin ongelma on se loputon into, jolloin homma meinaa keulia. Ekalla yrityksellä kehuin ja palkkailin sitä ja se oli ihan irti. En vaan muista, että ei tuollaiselle koiralle voi lirkuttaa samalla lailla kuin vaikka Tuikelle, sen vire menee siitä jo yli. Toisella kierroksella mentiin hieman sotilaallisemmin ja alkoihan siellä pieni järjen häivähdyskin näkyä. Ehkä se siitä :D