Lisää pentuja lentelee pesästä

Ja hoitotäti itkeä vollottaa... 

Tänään aamusta lähti ihana pitkäsääri-prinsessa Rohkelikko, jota kutsutaan jatkossa nimellä Nasta. Se muutti Jyväskylään Lauran luokse ja he tulevat harrastelemaan ainakin tokoa ja agia. Ja kyllä niillä jaloilla ja vauhdilla kelpaakin harrastaa! Nastan kavereina on Jimi-dalmis ja Nuppu-cottoni.

Nasta söpönä vähän vaan puree sohvaa

Illasta kohti uutta kotia lähti äijien äijä, Rokkari, joka sai nimekseen Rokka. Ja täytyy sanoa, että siinä on kyllä nimi ihan kuin koira, ei varmasti jää nimikaimaansa huonommaksi. Tältä mieheltä löytyy nimittäin sekä itsenäisyyttä, itsepäisyyttä, että pettämätön huumorintaju. Rokka muutti Mustasaareen Elinan kaveriksi ja heillä on tarkoituksena kokeilla siipiä pk-jutuissa. Elinalta löytyy ennestään jo kelpie ja x-rotuinen koira, eli Rokallakin on laumassa kavereita.

Rokka unilla

Neljän pennun kanssa elo oli lähestulkoon yhtä villiä kuin seitsemän. Ne ovat jo niin isoja möhkeleitä ja pureminen oikeasti sattuu ja paljon. Housut alkaa olemaan täynnä reikiä ja naamaa saa varoa ihan tosissaan kun ne hyppäävät ja purevat. Nyt jäljellä on enää kaksi, katsotaan joko se siitä rauhoittuu. Epäilen, että ei.

Ihan viatonta sakkia

Uusiin koteihin muuttaneista pennuista on kuulunut vaan positiivisia juttuja. Kuulemma ovat reippaita, rohkeita ja sosiaalisia. Ja luonnetta löytyy jokaiselta, mutta sehän nyt oli tiedossa. On ne vaan semmoisia muruja, maailma on avoinna ihan jokaiselle! 

Tosin huonoakin tuuria on ollut matkassa, Fiini mursi varpaansa melkein heti uudessa kodissaan. Sanoinkin, että kaikessa ei tarvitse tulla Riehaan, sillä sekinhän mursi varpaansa puolen vuoden ikäisenä. Onneksi Fiinin murtuma oli lievempi ja pikkupennut paranee nopsaan. Se on ollut tosi reipas potilas ja kävikin katsomassa pentuesisaruksiaan tassupaketista huolimatta. Rieha nuoli palannutta pentua hurjana ja muiden pentujen kanssa sillä oli häkin läpi hurjat hammastelut. Tosiaankin reipas tyttö!

Äitinsä lapsia

Tällä viikolla käytiin täällä olevien pentujen kanssa toistamiseen minun kotikotona reissussa ja tänään kävin viimeisen kolmikon kanssa kaupungilla, kun haettiin b&t tytölle passi. Hirveän hienosti ne matkusti autossa, lähinnä nukkuivat. Tänään käveltiin myös hihnassa ja katseltiin autoja. Rokka oli omaan tapaansa erityisreipas, ruskea poika myös, tosin pienen piippailun kanssa ja b&t tyttö omaan tapaansa tutkivan rauhallinen. Jokainen söi mieluusti nameja ja b&t tyttö piti niin upeaa kontaktia, ettei tosikaan.

 Käytin tänään jokaisen puntarilla eläinlääkärissä ja painoa oli ihan kiitettävästi. Rokka painoi 5.4kg, ruskea poika 5kg ja b&t tyttö 4.7kg. Riehahan imettää niitä edelleen kerran tai pari päivässä. En tosin tiedä tuleeko sieltä mitään ja imutukset kestää ehkä sellaisen minuutin tai kaksi. Ainakin Riehan nisät on pienentyneet valtavasti.

Muutenkin täytyy taas kehua Riehaa, se leikittää noita aivan onnessaan. Lelun repimiset on suosikkeja, se hakee leluja ja oikein tarjoaa niitä lapsille. Sitten kiskotaan. Se antaa pentujen voittaa ja pennut vie siltä leluja suusta. Välillä tuntuu, että pennut haluaisi jo olla rauhassa, mutta äiti vaan jaksaisi leikkiä. Saa nähdä miten käy, kun kaikki on lähteneet. Me ihmiset varmaan joudutaan Riehan kanssa koville, kun on tottunut nyt leikkimään ihan loputtomasti.

Luutkin se luovuttaa lapsilleen

Äitiäitiäiti, maailman suurin idoli!

Tässä vielä lisää maistiaisia pentuhulinasta.

On ne silti niin ihania. Varsinkin nukkuessaan vieressä telkkua katsoessa.

Riehan kanssa käytiin tänään vielä treenaamassa kisatokovuorolla. Mikäs sen parempi tapa saada pentuitkut unohtumaan. Sen kanssa on vaan niin antoisaa treenata, on sitä ollut niin ikävä!

Aloitettiin treeni liikkeiden väleillä/aloituksilla. Liikkuri liikutteli meitä paikasta toiseen ja koitin oikeasti skarpata. Ja se jopa toimi ja näkyi. En leiponut, vaan otin paria metriä ennen aloitusta oikean asenteen ja sitten mentiin. Rieha teki myös hyvin töitä, kontakti ja kupla säilyi.

Sitten tehtiin ohjattua. Halusin ensin palkata siitä, että on odottelussa skarppina eli tehtiin koemaisia aloituksia, joista palkkasin suoraan sivulta. Rieha on ollut joidenkin kouluttajien mielestä liikaa kiinni kapuloissa ja vaikka ei olekaan koskaan varastanut, niin olen miettinyt asiaa. Tällä treenillä R alkoi hyvin nopsaan nostamaan kontaktin minuun. Toisaalta mietin sitä tasapainottelua sen kanssa, että kun kuitenkin haluaisin sen katsovan kapuloiden viennin. Nyt se siis teki niin, että katsoi ekan ja tokan kapulan ja sen jälkeen nosti kontaktin. Noinhan se toimisi aika hienosti. Mutta onko se jonkun tuomarin mielestä levotonta, että pitäisikö sen kuitenkin joko katsoa pelkästään kapuloita/merkkiä tai pelkästään minua? No, ainakin se oli nyt hyvin kuulolla.

Päästin sen myös pari kertaa merkille ja sitten haettiin sekä vasen, että oikea. Oikea oli vaikea, koska ihan suoraan merkistä oikealle ja n. metrin kapulasta oli ruutu. Ekalla kerralla se kävikin siellä, mutta korjasin ja uusintayritys oli hieno. Eli virhe tuli, mutta se korjattiin. Noin sen treenin kuuluukin mennä!

Sitten tehtiin vielä sivullaoloa ja siinä häiriötä. Pari lipsahdusta, mutta sitten skarppasi. Ilme on hyvä, kunhan vaan muistaa loppuun saakka.

Loppuun paikallaoloja. Tehtiin vaan istuminen. Virittelin ympärille nameja, eikä nuuskinut kertaakaan. Kerran oli katsonut taakse (ruutua?), mutta muuten hyvä. Jumpattiin vielä maahan-istu-kuuntelua rivissä. Maahanmenoissa ei mene lankaan, mutta sivukäskyssä kyllä. Eli sitä pitää treenata. Sorruin muuten taas samaan virheeseen maahanmenossa, mistä Hannan kanssa puhuttiin viime treenissä. Eli palkkasin ylhäältä, vaikka palkan suunta piti vaihtaa eteen. Heti, kun sen muistin, niin maahanmenot oli huomattavasti suorempia.