Kranio-sakraaliterapiaa

 Perjantaina Tuike ja Viima pääsivät testaamaan kranio-sakraaliterapiaa. Muutama tuttu on kovasti kehunut tätä hoitomuotoa sekä koirille, että ihmisille, joten päätin sitä testata.

 

Viimaahan ei juuri koskaan ole hierottu tai hoidettu, koska se ei tykkää ja ahdistuu. Sitä on kerran nuorena koitettu saada väkisin makaamaan hierojan toimesta ja siitä ei tullut yhtään mitään. Sen jälkeen se on suhtautunut kaikkeen hoitamiseen vähintäänkin epäilevästi. Se ei missään nimessä ole aggressiivinen, menee vaan sellaiseen jäkitys-apatiatilaan, josta sitä ei vaan saa rentoutumaan. Olikin mukava kuulla, että kranio-sakraaliterapiassa koira saa itse valita asennon, missä sitä hoidetaan. Halusin Viiman tsekattavaksi, koska se on nyt välillä ontunut etutassuaan ja peitsannut lenkeillä enemmän.

 

Viima tuli hoitotilaan mielellään ja antoi heti hyvin käsitellä itseään, mutta vain istualtaan. Hoitoliike näytti pieneltä, mutta niin vaan Viiman pää alkoi nuokkua ja nenästä tippui vettä, eli ainakin jollain lailla se heti vaikutti. Loppujen lopuksi Viima alkoi jopa makaamaan ja nukkui silmät kiinni. Eli todellakin siinä mielessä positiivinen kokemus!

 

Viimasta löytyi muutamia ongelmakohtia. Ristiluun alueella oli jäykkyyttä, tämä näkyi mm. hännän vinoutena. Etutassua käsitellessä se sai sellaisia hermosäpsyjä, eli sielläkin jotain oli, mahdollisesti johtuen tuosta ristiluusta. Lopuksi Vimps sai vielä laserhoitoa, josta tuntui myös nauttivan.

 

Nyt on jännä seurailla hoidon vaikutuksia. Ainakin Viima on minusta heti venytellyt enemmän. Peitsaamista ja etutassua pitää nyt seurata. Samoin hännän heilutusta, eli heiluuko se nyt suorempaan :). Pääasia oli kuitenkin, että Vimps tuntui nauttivan hoidosta, eikä sille jäänyt traumoja.

 

Tuike pääsi hoidettavaksi Viiman jälkeen. Se oli ihan täpinöissään, eikä oikein malttanut asettua. Sille on melkein parempi, että laitettaisiin kyljelleen, siihen se rauhoittuu. Mutta hyvin sitä sai istualtaankin hoidettua, vaikka se yritti änistä ja nuolla hoitajan naamaa aina kun se tuli tarpeeksi lähelle.

 

Tuike oli yllättävän hyvässä kuosissa, Viima tuntui kuulemma pahemmalta. Selässä ei ollut mitään isoa, polvessa jotain pientä. Lisäksi Tuiken päästä käsiteltiin jotain hermoa, mikä saattaisi auttaa pelkotiloihin. Olin siis puhunut Tuiken lattia- ja äänipeloista. Tästä en ole ihan varma, että uskonko, mutta tuskin siitä haittaakaan on. Pään hoito oli Tuikkusesta tosi ärsyttävää ja äninä lisääntyi. Lopuksi sekin sai selkään ja polveen laseria.

 

Mielenkiintoinen kokemus, täytyy varmaan käydä uudestaankin. Koirat ei ainakaan pysty esittämään tunnetilojaan ja tuo Viiman reaktio oli aikamoinen yllätys.

 

Eilinen päivä meni töissä oman seuran KV-tokokokeessa. Harmitti, että ei päästy Riehan kanssa mukaan, mutta onneksi CACIOB meni meidän hyville treenikamuille. Kiva oli seurata tekemistä, sormet syyhyäisi kokeisiin!

 

Saatiin meidän kisatokoryhmältä taulu valioitumisen kunniaksi. Aika hieno! Malli ei tosin tällä hetkellä juoksentele yhtä solakkana, mutta eiköhän pian taas.