Hyvähyvähyvähyvähyvähyvä ja taputukset

Lauantaina treenattiin Maaritin ja Ruun kanssa hallilla. Itsellä oli hieman väsynyt fiilis, joten treenitkin oli hieman väsyneet. Rieha sen sijaan ei ollut väsynyt, se mm. puri mua sormesta niin, että veri lensi. Pentunahan tämä tapahtui lähes joka treenissä, nykyisin arvointivirheita sattuu onneksi huomattavasti vähemmän.

Aloitettiin hyppynoudolla ja se oli aivan hieno. Sitten jatkettiin seuruulla ja zetalla. Seuruussa saatiin hyvä ilme, mutta samalla myös korrekti meno. Zetassa treenasin kävelyä ja se sujui yllättävänkin hyvin, mutta sitten Riehalta katosi istuminen hetkeksi kokonaan. Onneksi se sitten taas palautui ja muut siirtymät sujui hyvin. Seuraamisiin lähdöt oli taas haastavia, mutta ehkä niihinkin tuli parannusta.

Ruun kanssa tehtiin paikkaistuminen ja -makuu. Istumisessa liikutti pari kertaa tassuja kun palasin luokse, oli kovasti virtaa. Makuu oli hyvä.

Tunnari sen sijaan meni rikki. Ei olla tehty vähään aikaan, siitä ehkä epävarmuutta ja kun vielä hetsasin Riehaa kapuloille tosi paljon, niin ei sitten ihan malttanut. Ekalla kerralla nosti heti oman, mutta alkoi varmistelemaan ja tiputti sen, jonka jälkeen toi randomilla väärän. Uusinnassakin oli epävarmuutta, eli maisteli ensin yhtä väärää ennen kuin nosti oman. Tämä nyt treenin alle, en oikein osannut edes suhtauta kun Rieha on ollut tunnarissa viime aikoina niin varma. Namit mukaan nyt ainakin muutamaan treeniin, niin rauhoittaa.

Ohjattu oli onneksi aivan priima, haettiin vasen. Kaukoissakin ok meno ja loppuun vielä luoksetuloa putken kautta, niin saatiin kiva ja toimiva vauhtitreeni loppuun.

Käytiin Ruun kanssa vielä kävelemässä ja Rieha koitti astua sitä taas minkä ehti. Mikähän viiraus sillä oikein on tuossa jutussa?

Tänään Riehalla olikin kova koitos (kenties koko sen kisa- ja koeuran kovin ;) ?), kun se suuntasi Lahteen ryhmänäyttelyyn. Itse olin päivän töissä, joten se pääsi reissuun Raisan ja Annan kanssa. Raisa sitten handlasi Riehan myös kehässä, kiitoksia siitä!

Olin ihan jännityksestä soikeana ja oli varmasti hyvä juttu etten ollut mukana. Nimittäin jos olisin kuullut tuomarin sanovan huonoa minun pienestä, niin en tiedä mitä olisin tehnyt :D. Tuomarisetä päätti kuitenkin arvostaa Riehaa H:n arvoisesti ja sitähän me haettiin, joten tyytyväinen olen. Näyttelytulos kun on meille pelkästään muiden lajien valioitumisen takia välttämätön paha. Sinänsä minulla ei ole mitään näyttelyitä vastaan, mutta mieluummin käytän rahani ja aikani muihin kokeisiin ja kisoihin. Rieha oli kuulemma käyttäytynyt hyvin ja esiintynytkin loppujen lopuksi ihan ok.

Veli-Pekka Kumpumäen antama arvostelu oli tälläinen:

"Ilmava, kapearintainen narttu, jolla riittävä luusto. Rintakehän tulisi olla tukevampi. Kovin vaaleat silmät ja pistävä ilme. Ylälinjan tulisi olla vakaampi. Liikkuu edestä epävakaasti, hyvin sivulta katsottuna, mutta tulee asettua liikkeessä. Korvat suurinta laatua. Ei turkissaan."

Eli ilmeisesti Riehan ilme isoine korvineen ei ollut niin kauheasti tuomarin mieleen. Ja onhan se ilmava ja kevyt verrattuna moneen muuhun. Mutta se on minun sporttinen isokorvani!