Isä meni Viiman kanssa hiihtäen, minä potkuttelin Kicksparkilla ja äiti hiihteli omia tahtejaan. Rieha, Naru ja Tuike olivat irti. Siinä olikin koirilla hommaa, kun jäällä meni kolme ihmistä, joiden luona olisi pitänyt olla. Tai siis lähinnä Riehalla oli hommaa. Se juoksikin ihmisten väliä koko ajan, ihan reikä päässä ja kieli poskella. Sille tuli varmasti useita kilometrejä enemmän matkaa kuin muille, kun välimatka esim. minun ja isän välillä oli parhaimmillaan varmasti yli 500m. Mutta keepie on tehty juoksemaan ja urheilemaan, eikä näyttänyt tuntuvan yhtään missään, sillä oli vaan niin hauskaa. Tuike ja Naakka kävivät pari kertaa tsekkaamassa muut jäällä menijät, mutta suurimman osan ajasta olivat minun kanssani. Viima hiihteli isän kanssa kunnon lenkin, me lähdettiin kotiin tunnin ja vartin päästä.
Illalla oli vuorossa Riehan agitreenit. Lämmiteltiin vähän tokolla. Seuraamisessa tehtiin intervalleja, eli pieniä pätkiä vaihdellen jatkuvasti tahtia. Tarkoituksena saada tempojen vaihtoihin vähän enemmän tarkkuutta. Viime kokeessa näkyi, että erityisesti juoksuun lähdössä Rieha irtosi jonkin verran. Tämä oli hyvä treeni ja tuntui, että R skarppasi oikein hyvin. Lisäksi tehtiin paikkaan siirtymiä ja keskityin erityisesti siihen, että palkkasin vain siitä, kun istuu nopeasti, eikä asettele takapuolta. Koska eihän se koira sitä kokeessa tee, ellen ole tahtomattani sitä siitä palkannut. Hyvin nopeasti korjasi tätäkin. Hyvä käydä kokeissa hakemassa esiin ongelmakohdat :).
Luoksetuloa tehtiin nyt vaan suorana, koska kiertojen/putken kautta stopeissa ei ole ollut ongelmaa. Ulkona oli hyvä lumipeite, mutta kuitenkin jonkin verran liukasta, eli se vastasi varmasti aika hyvin Varkauden hallin pohjaa. Riehalla ei ollut mitään ongelmia stopata. Toki se liukui varmaan puolitoista metriä, mutta jarrasi ihan kunnolla etupäällä. Eli varmaan oli kokeessa enemmänkin kuunteluongema.
Päätin myös, että nyt oikeasti treenataan liikkeiden aloitukset kuntoon. Meillä oli pitkään ohjelmistossa treeni, jossa vaan mentiin paikalle ja pidettiin siinä kontaktia, mutta se on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Nyt jatkettiin taas sitä. Vihjesanalla mennään yhdessä paikkaan x, jossa pyydän sivulle ja seison siinä liikkumatta vaihtelevan pituisen ajan ja kontaktista palkkaa. Simppeliä, mutta ei vaan ole tullut treenattua. Toimi tosi hyvin, ei tosiaan Riehan tyyppisellä koiralla tarvitse montaa toistoa. Agihallin häiriössäkään ei tullut kontaktirikkoja.
Laitoin Riehan autoon odottelemaan, mutta sitten huomasin, että olin hukannut kännykkäni suojakotelon. Puhuin lämmittelylenkillä puhelimeen, joten päättelin kotelon tippuneen sinne. Paha vaan, että suojakotelo on valkoinen ja lämppälenkki meni Killerin lumisten parkkipaikkojen läpi ja siellä ei ole juuri ollenkaan valoja. Siinäpä siis oiva tilaisuus hyödyntään esine-etsinnän osaavaa koiraani!
Lähdettiin lenkille ja päästin Riehan irti, en edes sanonut sille mitään käskyä. Se juoksenteli onnessaan, kunnes parin, kolmen sadan metrin kävelyn jälkeen näin kuinka sen häntä alkoi heilumaan normaaliakin enemmän. Silloin tiesin, että nyt sillä on haju, koska se tekee ihan samaa esineruudussakin. Koko takapuoli heiluen se haisteli ja tadaa, nosti kotelon hangesta ja vielä toi sen täysiä täydelliseen luovutusasentoon! Minä olin niin ylpeä, minun pieni, pätevä koirani :). Hilluttiin ihan hulluna ja oli niin kivaa! Eli ei nämä kaikki temput ihan turhia ole :).
Agitreenirata oli aika haastava, mutta selvittiin siitä yllättävänkin hyvin. Alussa oli heti suora putki, mutta Rieha jopa jarrutti. Pujotteluun oli vaikeita kulmia, mutta niin vaan R haki niitä. Muitakin kikkailuita siellä oli, pitää lisätä piirros heti kun saan sen. Mutta hyvä mieli jäi!
Hoitolainen ja avustajakoira ansaituilla rapsuilla
Muuten vaan onnelliset lipat takana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti