Se on niin ihanasti yhdessä tekemistä, vaikka välillä oltaiskin veitsenterällä

Yövuoron jälkeinen nukkumapäivä on aina sellainen päivä, milloin ei tarvitse tehdä mitään järkevää. Tämän päivän ohjelmaan kuului nukkumista, roskaruokaa, kavereiden luona piipahdus, hyvä treeni, sauna ja telkkaria. Nyt vaan odottelen puoliltaöin alkavaa agitreenien ilmoittautumista. Ihan vaan jo sillä, että olen tehnyt lomakkeen itse ja pitää katsoa että se toimii.

Yövuoroista tullessa on aina omanlaisensa vastaanottokomitea vastassa. Tuike on vastassa aina, riippumatta kellonajasta. Viimakin on vastassa lähes joka kerta. Ne kumpikin pyörivät ja önisevät ja hakevat suuhun jotain kannettavaa. Viimaa saa välillä kieltää, ettei se ala ihan haukkumaan, ainakaan jos Vesku on nukkumassa. Tälläinen näky on aamuisin hyvin tyypillinen ja siihen kuuluu tietysti vipattava häntä ja kova pyöriminen:

Ja suussa tietysti sukka

Riehaa ei tarvitse aamulla paljon katsella. Se ei viitsi eväänsä liikauttaa siihen aikaan aamusta. Se makaa sängyssä oikosenaan, ehkä vähän nostaa päätä ja heilauttaa häntää, mutta jatkaa saman tien unia. Ei paljon sen elämää hetkauta. Toki se sieltä heti ponkaisisi jos kutsuisi, mutta lähes aina annan sen vetää sikeitä, kun en yövuorosta tullessa itsekään tee muuta kuin pesen hampaat ja kömmin sänkyyn keepin seuraksi. Ihan niin vilkas eliö se kotioloissa siis on :D.

Sitten päästään tämän päivän treeneihin ja otsikkoon. Mentiin hallille Annan ja koirien kera. Olen väsännyt nyt Riehalle treenisuunnitelman tarkasti paperille parille seuraavalle viikolle ja tänään lähdettiin toteuttamaan sitä. Sisällytin suunnitelmaan normitreenin lisäksi säännöllisiä 3-4 liikkeen koemaisia treenejä, jonka jälkeen tehdään mahdollinen korjaussarja. 

Tänään siis koemainen, liikkuroitu treeni, eli ensin kaikki liikkeet putkeen ja lopuksi korjaukset:

Hyppynouto: Pieni nytkähdys irrotuksessa, mutta muuten en korjaisi tästä mitään. Rieha oli hyvässä vireessä, meni ihan täysiä kumpaankin suuntaan ja luovutti hienosti.

Korjaussarja: Ei muuta korjattavaa, kuin luovutuksien rauhoittaminen. Ei tehty sitä nyt, kotitreeniin.

Seuruu: Vire oli kova. Pätkä alkoi paikallaan kääntymisillä ja askelsiirtymillä ja oikein tunsin, kuinka Rieha meinasi pakahtua vierellä. Keskityin itse niin hyvin kuin pystyin siihen, että sanon käsky mahdollisimman neutraalisti ja yhtään Riehaa enää yllyttämättä. Ylikompensointia takapuolella ei tullut pahasti, eli treeni on siinä varmaan toiminut. Mutta varmasti jos olisin hihkaissut sivu-käskyn yhtään terävämmin, niin olisi keepie kiipeillyt jalkaa pitkin :D.

Hidas seuruu oli luokattoman huono. Käveli liian hitaasti, jolloin R koitti istua joka väliin. Ja kun pysähdystä ei tullutkaan, niin se kompensoi poikittamalla. Omat käännökset oli järjettömän kamalia. Muut temmot olivat parempia.

Korjaussarja: Mietittiin yhdessä omaa kävelyvauhtia hitaaseen kävelyyn. En pysty kävelemään kovin hitaasti, ennemminkin pitäisi vaan lyhentää askelta ja pitää normaalikävelyssä reipas tahti, että ero oli sen kautta selkeämpi. Treenattiin ja pikkuhiljaa se sieltä löytyi. 

10min seuruutreenin jälkeen Riehan virekin alkoi jo hieman laskea (siis sellaiselle normikoiran tasolle :D) ja sekin helpotti hommaa, koska ei enää yrittänyt niin kovasti. Puhuttiinkin Annan kanssa siitä, että palkkaan Riehaa seuraamisesta ehkä vähän liian paljon ja liian innokkaasti, mikä saa seuraamisen odotusarvon todella korkealle. Kun on koira joka on ihan todella innoissaan, niin voisi miettiä hieman hillitympää palkkausta ja ohjausta, ettei se heti sinkoa maata kiertävälle radalle. Seuruu on kokeissa usein myös eka liike, sen pohjalle saisi varmasti kokeissakin tehdä ihan kunnollisen ja rauhallisen treenin ennen kehään menoa. En usko sen laskevan Riehan ilmettä yhtään, mutta tasoittaisi sen kaikista kovimman ylikompensoinnin ja intoilun, josta lähtee evl:ssä pisteitä.

Täytyy vielä sanoa, että ei ole ohjaajalle mikään helppo tehtävä lähteä tuolle linjalle, kun on tottunut vuosien ajan siihen, että seuraaminen on se vaikein liike, jossa koiraa täytyy motivoida kaikin keinoin, eikä se siltikään ole varma, että kokeessa vire riittää. Riehan mielestä seuraaminen on vaan ihan sairaan siistiä ja kivaa, ihan parhautta!

Ruutu: Hieno merkki, ei tönimistä. Oli merkillä todella vireessä, mutta ei reagoinut liikkurin käskyyn. Hieno ruutuunmeno, hyvä paikka ja hyvät nopeat stopit. Kohti kävellessä se meinasi nuuskia, josta oli ihan pakko ärähtää, vaikka tehtiinkin koemaisesti. Lopetti heti. Sivulle tulo oli ok.

Korjaussarja (jätöt): Ei korjattu muuta kuin noita jättöjä/hetki jolloin ei tapahdu mitään, mitkä olen listannutkin meidän isoimmiksi ongelmiksi. Aluksi tehtiin kaukoje/luoksarin jätöt, Anna seisoi edess ja näytti peukkua ylös/alas sen mukaan oliko Rieha kunnolla. Ja saatiin se kiinni kerran haistelusta, jes!!! Heti kun Annan peukku meni alas, käännyin ympäri annoin tiukan suullisen palautteen toiminnasta. Rieha näytti ihan siltä, että "WTF?!? Miten se akka pystyi näkemään, mitä teen :D." Ihan loistavaa, sen jälkeen ei saatu enää nuuskintaa esiin. Otettiin yksi ruutuun lähetys, eikä sielläkään makuussa mennyt nenä maahan. Näitä lisää!!

Tunnari: Hyvä nuuskinta, varma oman nosto, pari pyöräytystä tullessa. Hyvä vauhti kumpaankin suuntaan ja hyvä luovutus ja pa.

Korjaussarja: Kapulan pitoa, kotitreeniin (mahdollisesti kiertojen kautta?).

Yleinen fiilis koemaisesta:

Rieha oli kovassa vireessä, siis todella kovassa. Mutta niin se on ollut kokeissakin, eli ihan oikeilla raiteilla mentiin. Ja niin sen pitää ollakin, se näkyy siinä fiiliksessä. Se saa näyttää siltä, että pysyykö se hanskassa, kunhan tiedän, että se oikeasti pysyy.

Sain sen hyvin kuulolle liikkeiden välillä, mentiin yhdessä, eikä se sinkoillut. Liikkeiden väleille suunnittelemani valmisteleva osuus toimi hienosti ja piti hyvin kontaktin heti sivulle tultuaan. Sain myös hyvin palkattua niin kuin olen suunnitellutkin, tosin hyppynoudon jälkeen olisi pitänyt kehua hillittymmin, koska se sitten heijastui seuruuseen. 

Note to self: mieti kokeissakin, mikä liike on seuraavana ja suhteuta kehut siihen. Älä turhaan keulita koiraa, jos se ei sitä tarvitse.

Loppuun tehtiin vielä kontaktien kehikkotreeniä. Rieha himmaili ehkä vähän ennemmän kuin viimeksi ja selkeästi mallasi itseään enemmän kehikkoon. Tämä muuttui, kun otettiin palkaksi lelu namin sijaan. Nyt pitäisi siirtää kehikko esim. hyppyjen väliin, että saataisiin enemmän agiratamaista virettä. Jännityksellä odotan, vieläkö Rieha sen jälkeen malttaa.

Loistotreeni, kiitos Anna!!